Yrjö Kallionpää

Yrjö Kalevi Kallionpää (1. tammikuuta 1933 Messukylä – 19. maaliskuuta 1983 Vaasa) oli suomalainen näyttelijä. Puheteatterin ohella Kallionpää näytteli useissa televisiotuotannoissa 1960–1980-luvuilla ja muutamassa kokoillanelokuvassa kuten Ulvova mylläri vuonna 1982.

Yrjö Kallionpää
Henkilötiedot
Syntynyt	1. tammikuuta 1933 Messukylä
Kuollut	19. maaliskuuta 1983 (50 vuotta) Vaasa
Ammatti	näyttelijä
Näyttelijä
Merkittävät roolit	Nuori Dogsborough (Arturo Uin valtaannousu) Mooses Pessi (Havukka-ahon ajattelija) Moise Tšombe (Ja Lumumban täytyy kuolla) Veikkolainen (Viekää tuhkatkin pesästä)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ura

Teatteri

Yrjö Kallionpää syntyi Messukylässä nykyisen Tampereen alueella uudenvuodenpäivänä 1933, hänen äitinsä oli Jenny Kallionpää. Ammattiuransa hän aloitti Savonlinnan teatterissa näyttelijänä ja järjestäjänä 1958–1959. Sitä seurasi kiinnitys Kajaanin Työväen Teatteriin 1959–1961 ja Kuopion Yhteisteatteriin 1961–1963. Kuopiossa hän työskenteli paitsi näyttelijänä, myös valaistusmestarina. Uransa myöhemmässä vaiheessa Kallionpää oli kiinnitetty Jyväskylän kaupunginteatteriin 1975–1978 ja Vaasan kaupunginteatteriin vuodesta 1979.

Kallionpään näyttämötehtäviä olivat muun muassa Moise Tšomben rooli näytelmässä Ja Lumumban täytyy kuolla, Dogsborough'n rooli Bertolt Brechtin eeppistä teatteria edustavassa näytelmässä Arturo Uin valtaannousu ja Veikkolainen Leena Härmän näytelmässä Viekää tuhkatkin pesästä. Hänen muita tehtäviään olivat esimerkiksi Eeron rooli Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä, haudankaivaja William Shakespearen klassikossa Hamlet, Herr Schultz näytelmässä Cabaret ja Täin muna François Rabelaisin renessanssiajan näytelmässä Suuren Gargantuan hirmuinen elämä.

Kallionpää näytteli myös Pyynikin Kesäteatterissa muun muassa Maiju Lassilan alkuperäistekstiin perustuvassa komediassa Tulitikkuja lainaamassa.

Vuonna 1983 julkaistussa näyttelijämatrikkelissa Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 Kallionpää mainitsi harrastuksikseen lentopallon ja raittiuden vaalimisen.

Elokuvat ja televisiotyöt

Yrjö Kallionpää näytteli elokuvissa ja etenkin televisiotuotannoissa aktiivisesti vuosina 1963–1974 ja edelleen 1979–1982. Hänen roolitehtäviään olivat muun muassa poliisi televisiosarjassa Pertsa ja Kilu sekä Siponen Jaakko Pakkasvirran elokuvassa Ulvova mylläri. Mainostelevision tuottamassa viikinkiaikaan sijoittuvassa komediasarjassa Sotapäällikön poika Kallionpää näytteli Juntikkaa.

Filmografia

Valkokangaselokuvat

• Mommilan veriteot 1917 (1973) (kreditoimaton)
• Karvat (1974)
• Kiljusen herrasväki (1981)
• Ulvova mylläri (1982)

Televisiotuotannot

• Kovan onnen lapsia (1963)
• Ei koskaan pilanpäin (1964)
• Pekka Lipposen seikkailut (1964)
• Bellacin Apollo (1966)
• Neljäs nikama (1966)
• 30-luvun mies (1968)
• Kauppa-Lopo (1968)
• Kiurunkulma (1968–1969)
• Heikki ja Kaija (1970)
• Se tavallinen tarina (1972)
• Tunti kerrallaan (1973)
• Soittorasia (1974)
• Kotoa pois (1974)
• Pertsa ja Kilu (1974)
• Meidän lapset (1979)
• Sotapäällikön poika (1981)

Lähteet ja viitteet

• Teatterin maailma - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, toim. Veistäjä, Verneri, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1965
• Suomen teatterit ja teatterintekijät - Yhteisö- ja henkilöhakemisto, toim. Martin, Timo; Niemi, Pertti ja Tainio, Ilona, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1974, ISBN 951-30-2505-5
• Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto, toim. Tainio, Ilona, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1983, ISBN 951-30-5727-5

Aiheesta muualla

• Pyynikinkesäteatteri - Kuva- ja aineistopankki (Arkistoitu – Internet Archive)