Yokosuka MXY7
Yokosuka MXY7 (tunnettu nimellä Ōka (jap. 桜花), kirsikankukka, liittoutuneiden raportointinimi Baka (jap. ”idiootti”), oli japanilainen, kamikazekäyttöön suunniteltu, rakettimoottorein varustettu itsemurhapommi.[1] Koneen suunnitteli lentoinsinööri, kapteeni Niki.
| Yokosuka MXY7 | |
|---|---|
 Yokosuka MXY7 vuonna 1945 Yontan lentokentällä, Okinawalla. |
|
| Tyyppi | kamikazelentokone |
| Alkuperämaa |
 Japanin keisarikunta |
| Valmistaja | Yokosuka |
| Ensilento |
lokakuu 1944 (moottoroimaton) marraskuu 1944 (moottoroitu) |
| Esitelty | 1945 |
| Poistettu käytöstä | 1945 |
| Pääkäyttäjät | Keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 852 |
Lentävä pommi muokkaa
Kone oli rakennettu puusta ja keveistä, vähän jalostetuista metalleista, joten kouluttamattoman tehdastyövoiman oli helppo valmistaa sitä suuriakin määriä. Kone oli hyvin yksinkertainen; sillä oli lyhyet siivet, pieni ohjaamo ja yksinkertaiset ohjainlaitteet. Muista kamikazekoneista poiketen Ōkalle ei annettu mahdollisuutta palata kotiin. Muille kamikazekoneille annettiin tarpeeksi polttoainetta kotimatkaa varten, sillä oli mahdollista, etteivät koneet löytäisi sopivaa kohdetta.
Ōka laukaistiin joko lavetilta maasta tai pudotettiin Mitsubishi G4M2 ”Betty” -pommikoneesta.
Sodan jälkeen Yokosukan laivastovarikolta löydettiin Ōkan edelleen kehitetty malli, jossa oli kuuden kiinteäpolttoaineisen raketin lisäksi kaksi saksalaisperäistä Walther-rakettimoottoria. Tämä konetyyppi olisi pystynyt nousemaan itsenäisesti kiitotieltä ja sen toimintasäde olisi ollut pidempi. Prototyyppi jäi ainoaksi ilmeisesti resurssipulan johdosta.[2]
Palveluskäyttö ja sotilaalliset saavutukset muokkaa
Japanilaiset ehtivät rakentaa 775 itsemurhapommia,[3] joista kovinkaan moni ei koskaan ehtinyt käyttöön. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1945 Ōka-pommit vaurioittivat taistelulaiva West Virginiaa. Yksitoista päivää myöhemmin Ōkat upottivat hävittäjä Mannert L. Abelen Okinawan edustalla. Ōkat eivät kuitenkaan koskaan saavuttaneet suurta menestystä, sillä vaikka niiden oma nopeus tekikin niistä vaikeita kohteita ilmatorjunnalle, ja ne olivat helppoja ohjattavia, ei niille löytynyt tarpeeksi nopeaa kantajakonetta – keskiraskaat ”Bettyt” olivat auttamattomasti liian hitaita.
Sodanjälkeiseten amerikkalaisten dokumenttien mukaan Ōkat osuivat sodan aikana kaiken kaikkiaan kuuteen amerikkalaiseen sotalaivaan, mutta vain yksi niistä, hävittäjä USS Mannert L. Abele (DD-733) upposi, ja toinen, hävittäjä, USS Hugh W. Hadley (DD-774) vaurioitui korjauskelvottomaksi.
Nimen alkuperä muokkaa
Sana ōka, joka tarkoittaa kirsikankukkaa, on hyvin runollista kieltä ja yleisesti japanissa käytetään sanaa ”sakura-no-hana”. Ensimmäisen tavun makroni ilmaisee, että o ääntyy pitkänä (ooka). Anglosaksisessa kirjallisuudessa käytetään usein muotoa Ohka, mutta se on suomalaisittain virheellinen muoto: suomessa pitäisi käyttää joko muotoja ōka tai ooka.
Tekniset tiedot (Type 11) muokkaa
- Siipien kärkiväli: 5,12 metriä
- Pituus: 6,07 metriä
- Korkeus: 1,16 metriä
- Siipipinta-ala: 6,0 m²
- Tyhjäpaino: 440 kg
- Lentopaino: 2 140 kg
- Moottori: Kolme Type 4 Mk1 M20 -rakettia, joilla oli yhteensä 800 kilogramman työntövoima
- Lentomatka: 37 kilometriä
- Nopeus: 927 kilometriä tunnissa
- Aseistus: Yksi 1 200 kilogramman taistelukärki (räjähdelataus). [3]
Lähteet muokkaa
- Clostermann, Pierre: Taivaalla palaa: sotalentäjä kertoo sotalentäjistä. Helsinki: Otava, 1954.
- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.
- Jackson, Robert: Aircraft of World War II: development, weaponry, specifications. Leicester: Silverdale Books, 2003. ISBN 1-85605-751-8.
