Yliskylän venehauta

Yliskylän venehauta on esikristillisen ajan lopulta peräisin oleva polttohauta. Se on Perniön Yliskylässä ruumiskalmiston yhteydessä. Se on yksi vajaasta neljästäkymmenestä Suomessa löydetystä venehautauksesta ja ensimmäinen, jota on tutkittu tieteellisesti. Hjalmar Appelgren tutki Yliskylän venehautauksen 1883. Hautaus löytyi Perniön kirkkomaata laajennettaessa.

Yliskylän rautakautisen venehaudan esineitä.

Esineiden määrä tässä haudassa oli poikkeuksellisen suuri: neljä miekkaa (väännetty sykkyrään), kuusi kilvenkupuraa ja niiden kädensijat (ns. suomalaista tyyppiä, käytössä Merovinkiajan alkupuolella), kuusi keihäänkärkeä (putkellista mallia, "Yliskylän tyyppiä"), yksi väkipuukko ja kolme muuta suurehkoa veistä, yksi nuolenkärki, hevosen kuolaimet, piiskanvarsi, poikkeuksellisen upea vyö (Solki hopeoitua rautaa, leveäkantainen paljin pronssia. Tämäntyyppinen solki on ollut erittäin yleinen kaikkialla Euroopassa merovingiajalla, mutta Suomessa sen käyttö rajoittuu 600-luvulle). Runsaasti oli myös erilaisia tarve-esineitä.

Kumpu on kiven- ja maansekainen sekä 60–70 cm laaja ja 30–40 cm korkea, ja sen alle on haudattu veneessä varusteineen poltetun vainajien jäännökset. Vainajia on ilmeisesti ollut miekkojen määrän perusteella ainakin neljä, joskin kilpiä on kuusi kappaletta. Yliskylän venehautauksessa haudatut soturit olivat varustetut aikakautensa parhaalla aseistuksella ja korostivat merovingiajan sotaista henkeä, mikä ilmeni myös Suomen kaltaisessa periferiassa. Miekansäilät on taivutettu kasaan.

Veneen pituudeksi on niittinaulojen määrän (yli 800 ja lisäksi rautaisia sinkilöitä sekä niittien yhdistämiä rautalevyjä) perusteella arvioitu noin 15 metriä. Hauta on ajoitettu 600-luvulle. Kyseessä on tärkeän päällikön hauta ja Skandinaviassa useiden kilpien esiintymistä haudassa on pidetty merkkinä merikuninkaan haudasta.