Yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemiseksi aseellisen selkkauksen sattuessa

kansainvälinen sopimus

Yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemiseksi aseellisen selkkauksen sattuessa on Haagissa 14. toukokuuta 1954 tehty sopimus kulttuuriomaisuuden suojelemisesta sotatilanteessa.

Sopimuksen määrittelemä kultuuriomaisuuden tunnus.

Sopimus solmittiin toisen maailmansodan jälkeen. Sodan aikana merkittävä osa eurooppalaisesta kulttuuriomaisuudesta oli tuhoutunut hyökkäysten ja ryöstelyn takia. Sopimuksen taustalla on ajatus siitä, että yksittäisen kansakunnan kulttuuriomaisuuden tuhoutuminen ei ole vain kansallinen ongelma, vaan se koskee koko ihmiskuntaa.[1]

Yleissopimuksen tavoitteena on että aseellisen konfliktin osapuolet pidättäytyvät hyökkäyksistä kulttuuriomaisuutta kohtaan ja rauhoittamaan sellaiset kohteet sotilaalliselta toiminnalta, joka vahingoittaisi kohdetta tai oikeuttaisi vastapuolen vihamieliseen reaktioon. Sopimuksen täyttämisen edellytyksenä on, että sen hyväksyneet valtiot varautuvat jo rauhan aikana kulttuuriperinnön suojeluun ja tuovat sopimuksen sisällön kansalaistensa ja asevoimien tietoisuuteen.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Kansainvälisiä sopimuksia 22.9.2009. Museovirasto. Viitattu 22.8.2010.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.