Yhtenäisyyslista

tanskalainen poliittinen puolue

Yhtenäisyyslista (tansk. Enhedslisten – De Rød-Grønne) on vasemmistososialistinen punavihreä tanskalainen puolue. Yhtenäisyyslistaa pidetään vasemmistolaisimpana kansankäräjillä edustettuina olevista puolueista.

Yhtenäisyyslista
Enhedslisten – De Rød-Grønne

Perustettu 2. joulukuuta 1989
Johto
Ideologia
Poliittinen kirjo äärivasemmisto[3][4][5][6]
Toimisto Studiestræde 24, 1.
1455 København K
Kansankäräjät[7]
9 / 179
(2022)
Euroopan parlamentti[8]
1 / 14
(2019)
Alueet
14 / 205
(2021)
Kunnat
114 / 2 436
(2021)
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan vasemmistopuolue
Kotisivu www.enhedslisten.dk
Yhtenäisyyslistan vanha logo.

Yhtenäisyyslista perustettiin vuonna 1989, kun Tanskan kommunistinen puolue, Sosialistinen työväenpuolue ja Vasemmistososialistinen puolue päättivät yhdistyä.[9]

Vuoden 2011 vaaleissa Yhtenäisyyslista sai silloisen historiansa parhaan vaalituloksen saaden 6,7 % äänistä ja 12 edustajaa kansankäräjille. Puolue ei kuitenkaan noussut hallitukseen, mutta sopi hallituksen muodostaneen vasemmistoblokin kanssa tukevansa sitä budjettiäänestyksissä.[10] Yhtenäisyyslista on toiminut myös Frederiksenin hallituksen tukipuolueena vuodesta 2019.[11] Vuoden 2022 ennenaikaisissa kansankäräjävaaleissa puolue kärsi huomattavan tappion ja menetti neljä paikkaa.[12]

Yhtenäisyyslistaa johtaa kollektiivisesti 25-jäseninen puoluehallitus, mutta puolue on valinnut itselleen poliittisen johtajan.[10] Ensimmäiseksi poliittiseksi johtajaksi valittiin vuonna 2009 Johanne Schmidt-Nielsen.[13] Hänen jälkeensä poliittisena johtajana oli Pernille Skipper 2016–2021, Mai Villadsen 2021–2023 ja vuodesta 2023 Pelle Dragsted.[11]

Ideologia ja tavoitteet muokkaa

Yhtenäisyyslista on sosialistinen, feministinen ja vihreä puolue, joka sijoittuu Tanskan politiikassa vasemmistoon sekä tulonjakopolitiikassa että arvomaailmassa. Yhtenäisyyslista kannattaa demokraattista sosialismia. Puolueen periaateohjelmassa vuodelta 2003 esitellään ongelmat, joita Yhtenäisyyslistan mielestä kapitalismi aiheuttaa. Puolue esittää vaihtoehdoksi demokraattista taloutta ja ekologisesti kestävä yhteiskuntaa, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet. Yhtenäisyyslista haluaa kansainvälistä yhteistyötä, mutta suhtautuu kriittisesti Euroopan unioniin.[11]

Periaateohjelmassaan Yhtenäisyyslista korostaa, että muutoksen on tapahduttava sekä kansan, ulkoparlamentaarisen poliittisen osallistumisen että puolueen edustuksen kautta vaaleilla valituissa toimielimissä. Yhtenäisyyslista kannattaa näin ollen kapitalismin lopettamista ja sosialismin käyttöönottoa demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin.[11]

Historia muokkaa

Puolueen perustaminen muokkaa

1980-luvulla monet vasemmistopuolueet olivat ehdolla parlamenttivaaleissa, mutta ne eivät saavuttaneet äänikynnystä. Yhtenäisyyslista perustettiin tämän vuoksi vuonna 1989 vasemmistososialistien, Tanskan kommunistisen puolueen ja sosialistisen työväenpuolueen vaaliyhteistyönä. Yhtenäisyyslista oli vaalikelpoinen vuoden 1990 parlamenttivaaleissa, ja sille annettiin vaalikirjain Ø.[11]

Toiminta oppositiossa ja parlamentissa muokkaa

Yhtenäisyyslista muodosti kriittisen, vasemmistolaisen opposition Poul Nyrup Rasmussenin hallituksille vuosina 1994-2001, mutta varmisti myös hallitusten selviytymisen osallistumalla kompromisseihin tai olemalla äänestämättä rahoituslakia vastaan. Porvarillisten enemmistöhallitusten aikana vuosina 2001-2011 ja 2015-2019 Yhtenäisyyslistan kaltainen vasemmistopuolue on yrittänyt vaikuttaa lähinnä ministereille suunnattujen parlamentaaristen kysymysten kautta. Punaisen blokin muodostaessa hallituksen tilanne on ollut puolueelle edullisempi. Yhtenäisyyslista oli vuosina 2011-2015 osa sosiaalidemokraattien, Radikale Venstren ja Sosialistisen kansanpuolueen muodostamaa vähemmistökoalitiota. Puolue on tukenut myös Mette Frederiksenin sosiaalidemokraattisia vähemmistöhallituksia vuoden 2019 vaaleista lähtien.[11]

Vaalimenestys muokkaa

Tulokset[14][15]
Kansankäräjävaalit
Vuosi Edustajat Äänet
1990
0 / 179
  54 038   1,7 %
1994
6 / 179
  104 701   3,1 %
1998
5 / 179
  91 933   2,7 %
2001
4 / 179
  82 685   2,4 %
2005
6 / 179
  114 123   3,4 %
2007
4 / 179
  74 674   2,2 %
2011
12 / 179
  237 011   6,7 %
2015
14 / 179
  274 463   7,8 %
2019
13 / 179
  245 100   6,9 %
2022
9 / 179
  181 452   5,1 %

Merkittäviä henkilöitä muokkaa

Poliittiset johtajat muokkaa

Nykyiset kansanedustajat (2022–2026) muokkaa

Europarlamentaarikot muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Elections in Denmark Parties and elections in Europe. 2011. Viitattu 2.9.2012. (englanniksi)
  2. Referendum awaits EU patent deal The Copenhagen Post. 29.7.2012. Arkistoitu 3.9.2012. Viitattu 4.9.2012. (englanniksi)
  3. March, Luke: Contemporary Far Left Parties in Europe, s. 3. Berliini: Friedrich-Ebert-Stiftung, 2008. ISBN 978-3-86872-000-6. Teoksen verkkoversio.
  4. Edwards, Geoffrey & Wiessala, Georg: The European Union: annual review 1998/1999, s. 184. Wiley-Blackwell, 2000. ISBN 978-0-631-21598-1.
  5. Banks, Arthur S. & Muller, Thomas C.: Political Handbook of the World 1994–95, s. 234. CSA Publications, 1995. ISBN 978-0-933199-10-1.
  6. Government and opposition, Volume 34, s. 73. Weidenfeld and Nicolson, 1999.
  7. Valgresultater 2022 Danmarks Radio. Viitattu 2.11.2022. (tanskaksi)
  8. MEPs: Denmark europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  9. The Red Green Alliance Yhtenäisyyslista. Arkistoitu 3.6.2011. Viitattu 2.9.2012. (englanniksi)
  10. a b Huovinen, Arto: Tanskan punavihreät kiistelevät armeijasta KU Viikkolehti. 26.7.2012. Kansan Uutiset. Viitattu 23.3.2015.
  11. a b c d e f Kosiara-Pedersen, Karina: Enhedslisten Den Store Danske. 22.8.2023. Viitattu 18.1.2024. (tanskaksi)
  12. Folketingsvalg 2022: Sådan blev resultatet Folketinget. 2.11.2022. Viitattu 4.11.2022. (tanskaksi)
  13. Johanne Schmidt-Nielsen Yhtenäisyyslista. Arkistoitu 11.6.2015. Viitattu 23.3.2015. (tanskaksi)
  14. Folketingsvalgene 1953–2019 ft.dk. Tanskan kansankäräjät. Viitattu 25.7.2019. (tanskaksi)
  15. Folketingsvalg tirsdag 1. november 2022 Danmarks Statistik. 4.11.2022. Viitattu 4.11.2022. (tanskaksi)

Aiheesta muualla muokkaa