Yhteiskäyttöalue (ruots. samnyttjoråde) on yhteiseen käyttöön osoitettu alue, kuten venevalkama tai puistoalue.[1] Käsite esiintyy muun muassa Suomen maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä kiinteistönmuodostamislaissa (KML, 554/1995).

Ranta-asemakaavassa voidaan osoittaa venevalkama, joka on tarkoitettu kaava-alueen sisäiseen käyttöön, eli niille kiinteistöille, jotka on kaavaan merkitty. Kiinteistönomistaja voi hakea käyttöoikeuden yhteiskäyttöalueeseen maanmittaustoimituksella (rasitteena), joka rinnastuu tienpitovelvollisuuteen. Alueen toteuttamisesta, käytöstä ja rakentamisesta määräävät rasiteoikeuden haltijat.[1] Kun käyttöoikeus on muodostettu rasitteena, kiinteistönomistajat hallinnoivat aluetta. Rantakunnan osakkaina ovat kiinteistönomistajat, mutta ei yhteiskäyttöalueen maanomistaja. Hallinnoiminen tarkoittaa ranta-asemakaavaan määritetyn yhteiskäyttöalueen käyttötarkoituksen mukaista käyttöä. Venevalkamassa voi olla esim. vajoja, jotka palvelevat veneilyä.

Yhteiskäyttöalue, joka on muodostettu KML 154a §:n mukaisesti, on ranta-asemakaavassa erityiseen käyttöön otettu alue. Yhteiskäyttöalueen käyttöön on oltava rasiteoikeus, mikä rajaa jokamiehenoikeuteen perustuvan käytön luvattomaksi.

Lähteet muokkaa

  1. a b Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta 476/2004. Pykälä 75. Finlex. Viitattu 9.7.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Maankäyttö- ja rakennuslaki 75 §
  • Kiinteistönmuodostamislaki 154 a §
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.