Wikipedia

Yhdysvaltalainen kulttuuri

Yhdysvaltalainen kulttuuri on länsimainen kulttuuri, joka perustuu vanhoihin eurooppalaisiin kulttuureihin.

Yhdysvalloissa tunnetaan käsite amerikkalainen unelma, ajatus maasta joka tarjoaa yhtäläiset menestymisen mahdollisuudet jokaiselle hänen kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, yhteiskuntaluokasta tai syntyperästä huolimatta. Yhdysvaltalaisen unelman juuret voidaan nähdä jo Yhdysvaltain perustuslaissa, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus ”vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun”.[1]

Yhdysvaltain kulttuurissa on huomattavia alueellisia eroja, vaikka sisäinen muuttoliike on voimakasta. Maan koillisosa on tiheästi asuttua ja kaupungistunutta, Keskilänsi on maanviljelysaluetta. Lännen avariin maisemiin liittyy kansallisia myyttejä individualismista ja yksilön rajattomista mahdollisuuksista. Etelän valtiot on yhdistetty historiallisesti orjuuteen ja mustan väestön kansalaisoikeustaisteluun, mutta niitä leimaavat myös aurinkoinen ilmasto ja eläkeläisten yhteisöt. Kalifornian ja maan lounaisosien erityispiirre on espanjankielinen kulttuuri.[2]

Villin lännen historia rikollisineen, pyssysankareineen, intiaaneineen ja karjapaimenineen on osa americanaa eli yhdysvaltalaista kansallisromantiikkaa.[3]

Musiikki muokkaa

 
Jazzmuusikko Thelonious Monk.

Monet musiikinlajit, kuten blues ja jazz, kehittyivät Yhdysvalloissa afroamerikkalaisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös rock and rollin ja osittain myös pop-musiikkikulttuurin kehtona. Nashville on country-musiikin keskus. 1980-luvulla julkisuuteen tuli hip hop -musiikki, joka syntyi New Yorkissa.

Elvis Presleyn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljardi kappaletta. Tämä tekee hänestä kaikkien aikojen myydyimmän artistin.[4] Eniten American Music Awards -nimityksiä on saanut Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson.[5] Muita kymmeniä miljoonia myyneitä ovat muun muassa Madonna, Billy Joel, Kiss, Aerosmith ja Metallica.[6]

Kun brittiläisen musiikkilehden asiantuntijat asettivat vuonna 2008 maailman sinfoniaorkesterit paremmuusjärjestykseen, 15 parhaan joukossa oli kuusi yhdysvaltalaista orkesteria: Chicagon, Clevelandin, Los Angelesin, Bostonin, New Yorkin ja San Franciscon sinfoniaorkesterit.[7] Yhdysvalloissa on 135 oopperataloa, joista vanhin ja suurin on New Yorkissa sijaitsevat Metropolitan-ooppera.[8]

Elokuva ja televisio muokkaa

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen elokuva
 
Komedienne Lucille Ball ja John Wayne 1955.

Yhdysvalloilla on ollut merkittävä rooli elokuvan historiassa. Ranskalaisten Lumièren veljesten ohella Thomas Edison kehitti varhaista tekniikkaa, ja 1920-luvulla suuret tuotantoyhtiöt (Paramount Pictures, Warner Bros., RKO Pictures, 20th Century Fox ja Metro-Goldwyn-Mayer) loivat pohjan elokuva-alan studiojärjestelmälle. Saman vuosikymmenen kuluessa Hollywoodista tuli elokuvan pääkaupunki, ja äänielokuva vakiinnutti asemansa osittain Warner Brothersin ponnistelujen ansiosta.[9] John Waynestä tuli 1940- ja 1950-luvulla kansallisen itseluottamuksen vertauskuva.[10] Marilyn Monroeta on sanottu maailman tunnetuimmaksi filmitähdeksi.[11] Walt Disneyn maailmankuulujen piirroselokuvien, sarjakuvien ja näytelmäelokuvien ympärille kasvoi kokonainen mediaimperiumi.[12] 2010-luvulla Yhdysvalloissa tuotetaan maailman kolmanneksi eniten elokuvia Intian ja Nigerian jälkeen.[13]

Yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä eri puolilla maailmaa. Kun inflaatio otetaan huomioon, Yhdysvaltain elokuvahistorian taloudellisesti menestyneimmät elokuvat ovat Tuulen viemää (1939), Avatar (2009) Tähtien sota (1977), The Sound of Music (1965), E.T. (1982), Kymmenen käskyä (1956), Titanic (1997), Tappajahai (1975), Tohtori Živago (1965), Manaaja (1973) ja Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937).[14]

American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972), Casablanca (1942), Kuin raivo härkä (1980), Laulavat sadepisarat (1952), Tuulen viemää (1939), Arabian Lawrence (1962), Schindlerin lista (1993), Vertigo (1958) ja Ihmemaa Oz (1939).[15]

Kuvataide ja arkkitehtuuri muokkaa

Pääartikkeli: Yhdysvaltain taide ja Yhdysvaltain arkkitehtuuri
 
Grant Wood, American Gothic, 1930.

1800-luvun taidemaalareista tunnetuin on Thomas Eakins, joka maalasi realistisia sisä- ja ulkokuvia amerikkalaisesta arkielämästä.[16] Eurooppalaista modernia taidetta esiteltiin Yhdysvalloissa laajassa näyttelyssä, joka kiersi New Yorkissa, Bostonissa ja Chicagossa vuonna 1913.[17] Näyttely rohkaisi myös paikallisia taiteilijoita kuten Georgia O’Keeffea kokeilemaan uusia taidemuotoja.[18] Yhdysvalloissa syntyi uusia taidesuuntia kuten Jackson Pollockin ja Willem de Kooningin edustama 1950-luvun abstrakti ekspressionismi. 1960-luvulla Andy Warhol teki tunnetuksi poptaidetta.[19][20] Monet modernin arkkitehtuurin suuret nimet ovat yhdysvaltalaisia Frank Lloyd Wrightistä Frank Gehryyn.[21]

Kirjallisuus ja filosofia muokkaa

Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut yhdysvaltalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpiä kirjailijoita olivat Edgar Allan Poe (1809–1849), James Fenimore Cooper (1789–1851) ja Herman Melville (1819–1891). Humoristista tyyliä kehitti Missourissa syntynyt Mark Twain (1835–1910), joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Myös William Sydney Porter (1862–1910) eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.

1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser (1871–1945), Jack London (1876–1916), Upton Sinclair (1878–1968) ja Sherwood Anderson (1876–1941). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway (1899–1961) ja William Faulkner (1897–1962). 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck (1902–1968) pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow (1915–2005), J. D. Salinger (1919–2010) ja Truman Capote (1924–1984). Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalainen kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmoderni liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Thomas Pynchon, Don DeLillo, Paul Auster ja David Foster Wallace. Muita tunnettuja nimiä ovat nobelisti Toni Morrison sekä Philip Roth, Cormac McCarthy, Raymond Carver ja Joyce Carol Oates.

Ralph Waldo Emerson (1803–1882) ja Henry Thoreau (1817–1862) olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce (1839—1914), William James (1842–1910) ja John Dewey (1859–1952) olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla Willard Van Orman Quine (1908–2000) kehitti analyyttistä filosofiaa ja John Rawls (1921–2002) yhteiskuntafilosofiaa.

Ruokakulttuuri muokkaa

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen keittiö
 
Omenapiirakka on yksi amerikkalaisuuden ikoneista.

Yhdysvaltalaisessa keittiössä alkuperäisasukkaiden ainekset kuten kalkkuna, peruna, maissi ja kurpitsa ovat olennaisia aineita. Myös pikaruuat, kuten nakkisämpylät, hampurilaiset ja ranskanperunat kuuluvat yhdysvaltalaiseen ruokakulttuuriin. Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella jopa eri osavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. New Yorkissa monilla kansallisuuksilla on omat kaupunginosansa, joista löytyy erilaisia etnisiä ravintoloita, muun muassa kiinalaisia ja italialaisia. New Orleansissa on cajun-keittiön ruoat. Meksikolaisen väestön suuri määrä näkyy yhdysvaltalaisessa keittiössä espanjalaisen ja intiaanien ruokakulttuurin sekoituksena eli meksikolaisen keittiön muodossa.[22]

Urheilu muokkaa

 
College-urheilukauden avaus. Kentällä marssiorkesteri ja amerikkalaisen jalkapallon joukkue.

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Kolme suurinta urheilulajia ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo. Amerikkalainen jalkapallo on näistä katsotuin.[23][24] Amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelu, Super Bowl on yksi Yhdysvaltain suurimmista tapahtumista ja Forbes on kutsunut sitä Yhdysvaltain merkittävimmäksi brändiksi.[25] Baseballin pääsarja on MLB ja koripallon NBA. Jääkiekko on suosittua alueellisesti, ja sen pääsarja on NHL. Jokaisessa näistä ammattilaissarjoista on joukkueita sekä Yhdysvalloista että Kanadasta.[26] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.[27]

Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on nykyisin yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa,[28] se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Joukkuelajien rinnalla NASCAR-autoilu on suosittua, ja se onkin amerikkalaisen jalkapallon jälkeen toiseksi seuratuin laji televisiossa. Toinen suosittu autourheilusarja on Indy Racing League, ja sen Indianapolis 500 -tapahtumaa on ajattu vuodesta 1911.[29]

Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Lacrosse on ollut suosittu laji 2000-luvulla. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien[30] maratontaulukon kärjessä ja talviolympialaisten mitalien maratontaulukossa toisena.[31] Uimari Michael Phelps on olympiahistorian eniten kultamitaleita saavuttanut urheilija. Hänellä on 14 kultaa ja yhteensä 16 mitalia.[32] Vähintään 10 mitalia voittaneita yhdysvaltalaisurheilijoita ovat lisäksi yleisurheilijat Ray Ewry, Carl Lewis, ampuja Carl Osburn[33] ja uimarit Jenny Thompson, Dara Torres, Mark Spitz, Matt Biondi, Natalie Coughlin ja Gary Hall Jr.[34]

Urheilulla on merkittävä asema myös yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ja collegessa. Vuosittain noin 126 000 urheilijaa saa joko täyden tai osittaisen stipendein opiskeluja varten. NCAA on yliopistourheilun kattojärjestö. Miesten suosituimmat yliopistolajit ovat amerikkalainen jalkapallo, koripallo, yleisurheilu, baseball ja jalkapallo ja naisten koripallo, yleisurheilu, lentopallo, softball ja jalkapallo.[35]

Kansalliset juhlapäivät muokkaa

Pvm Suomenkielinen nimi Englanninkielinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä New Year’s Day Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy.
tammikuun kolmas maanantai Martin Luther Kingin päivä Martin Luther King, Jr. Day Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi.
20. tammikuuta (vain joka neljäs vuosi) Presidentin virkaanastujaispäivä Inauguration Day
helmikuun kolmas maanantai Presidenttien päivä Presidents’ Day
(Washington's Birthday)		 Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai Kaatuneiden muistopäivä Memorial Day Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
19. kesäkuuta Juneteenth Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä.
4. heinäkuuta Itsenäisyyspäivä Independence Day Itsenäisyysjulistuksen muistoksi.
syyskuun ensimmäinen maanantai Labor Day
lokakuun toinen maanantai Kolumbuksen päivä Columbus Day Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta Veteraanipäivä Veterans’ Day
marraskuun neljäs torstai Kiitospäivä Thanksgiving Day
25. joulukuuta Joulupäivä Christmas Day

Lähde: [36]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ The American Dream – What is The American Dream? Library of Congress. Viitattu 30.5.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Doane, Molly (toim.): Culture of United States Countries and their cultures. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Western Legacy Autherntic Albuquerque. Arkistoitu 25.1.2012. Viitattu 20.3.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Guinness World Records: Best-selling solo artist guinnessworldrecords.com. (englanniksi)
  5. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ [2]. (englanniksi)
  7. ↑ Chicago Symphony Tops U.S. Orchestras Npr music / Gramophone. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Opera houses in America American Opera. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Hollywood as History Digital History. Arkistoitu 29.11.2010. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  10. ↑ John Wayne: Icon Of America’s Booming Confidence NPR. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Bombshell: Documents Throw New Light on Marilyn Monroe’s Death 2006. Readers Digest. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Overview Walt Disney Company and Affiliated Companies. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Nigeria’s Nollywood eclipsing Hollywood in Africa 2010. Independent. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  14. ↑ [3]
  15. ↑ Citizen Kane stands the test of time (PDF) 20.6.2007. American Film Institute. Viitattu 24.8.2008. (englanniksi)
  16. ↑ About Thomas Eakins PBS. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  17. ↑ International Exhibition of Modern Art, Copley Society of Boston, Copley Hall, Boston, Mass., 1913 Archives of American Art. (englanniksi)
  18. ↑ In Full Flower, Before the Desert The New York Times. (englanniksi)
  19. ↑ Willem de Kooning The Art Story. (englanniksi)
  20. ↑ Andy Warhol Posters Prints. (englanniksi)
  21. ↑ Filler, M.: Makers of Modern Architecture. From Frank Lloyd Wright to Frank Gehry, s. 3. New York Review Books, 2007. ISBN 978-1590172278. (englanniksi)
  22. ↑ Amerikkalainen keittiö valio.fi. [vanhentunut linkki]
  23. ↑ U.S. Census Bureau; Statistical Abstract of the United States; Section 26. Arts, Entertainment, and Recreation; Table 1229. Adult Attendance at Sports Events by Frequency: 2004 (englanniksi). Luettu 1. kesäkuuta 2006.
  24. ↑ Shearer, s. 169.
  25. ↑ Shearer, s. 170.
  26. ↑ Popular US Sports USATourist.com. Arkistoitu 8.2.2012. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  27. ↑ The Best-Paid Athletes. Forbes 24.6.2004. Viitattu 8.5.2006. (englanniksi)
  28. ↑ Kaufman, Stephen: American Support for Football Steadily Growing America.gov. 25.3.2006. Yhdysvaltain ulkoministeriö. Arkistoitu 14.10.2011. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  29. ↑ Shearer, s. 174.
  30. ↑ Darmoni, S. J.: Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004. Viitattu 25.5.2006. (englanniksi)
  31. ↑ http://www.infoplease.com/ipsa/A0115207.html
  32. ↑ Michael Phelps sports-reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 30.7.2008. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  33. ↑ United States Summer Sports sports-reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 29.12.2008. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  34. ↑ Swimming sports-reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 30.7.2008. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  35. ↑ School & College Sports U.S. Diplomatic Mission to Germany. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  36. ↑ Juneteenth becomes a federal holiday. CNN 18.6.2021. Viitattu 19.6.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvaltalainen_kulttuuri&oldid=22210208”