Yhdysvaltain kansalliskaarti

Yhdysvaltain armeijan aktiivireservi

Yhdysvaltain kansalliskaarti (engl. United States National Guard) on Yhdysvaltain armeijan reservi, johon kuuluvat maan jokaisen osavaltion sekä Guamin, Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Puerto Ricon ja Washington DC:n alueellisten kansalliskaartien sotilashenkilöt. Kansalliskaarti toimii apujoukkoina luonnonkatastrofien ja suurtulipalojen selvityksissä. Kansalliskaartin yksikköjä on myös lähetetty ulkomaille sotimaan.

Yhdysvaltain kansalliskaarti
Toiminnassa 1903–
Valtio  Yhdysvallat
Rooli sotilasreservi
Koko 467 587 (2009)
Motto ”Aina valmis, aina läsnä”
Komentajat
Nykyinen komentaja Joe Biden
Frank J. Grass
Air
Air
Army
Army

Vuonna 2005 kansalliskaartin reservit muodostivat ajoittain yli puolet Irakissa sotineista joukoista.[1]

Kansalliskaartia on käytetty ajoittain tukahduttamaan levottomuuksia kotimaassa. Vuoden 1992 Los Angelesin mellakoissa kaupunkiin lähetettiin yli 9 800 kansalliskaartilaista.[2] Elokuussa 2014 kansalliskaarti lähetettiin Fergusoniin, Missouriin valvomaan protesteja sen jälkeen, kun poliisi oli ampunut aseettoman mustan miehen.[3] Huhtikuussa 2015 kansalliskaarti lähetettiin järjestyksenpitoon Baltimoreen, kun kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua pidätyksen yhteydessä.[4] Yhdysvaltain kongressitalon valtauksen takia tammikuussa 2021 Virginian, Marylandin, Delawaren, New Jerseyn ja Washington D.C:n kansalliskaartien joukkoja lähetettiin pääkaupunkiin suojelemaan kongressirakennusta sekä muita tärkeitä rakennuksia.[5] Huomattava osa kansalliskaartin joukoista pysyi Washington D.C:ssä presidentin virkaanastujaisiin asti 20.1.2021 sekä pidempään.[6]

Yhdysvalloissa on myös ilmakansalliskaarti (engl. Air National Guard), jolla on käytössään myös lentoyksiköitä; sen lentäjät ovat joko harrastajia tai joskus ammattilentäjiä, jotka haluavat päästä lentämään taistelukoneilla, kuljetuskoneilla (C-130), ilmatankkauskoneilla tai helikopterilla normaalisti arkityönään lentämiensä matkustajakoneiden sijaan.lähde?

Vahvuus ja etuudet muokkaa

Kansalliskaartin vahvistetussa vahvuudessa on noin 342 000 henkilöä, josta käytössä on 303 000 henkilöä. Upseereita on 36 600 ja lisäksi reservissä 8 565 upseeria (Warrant Officer). Naisten osuus kansalliskaartissa on 16,45 prosenttia. Suurin ikäluokka on 17–28-vuotiaat, joita on 54,60 prosenttia vahvuudesta (190 109).[7]

Kansalliskaartissa palvelevat saavat monenlaisia etuja vastineeksi osa-aikaisesta palveluksestaan. Yli 20 vuotta palvelleet saavat täyden armeijan eläkkeen. Muita etuuksia ovat mm.:[8]

  • Avustus korkea- tai ammattikouluopinnoissa (osuus riippuu osavaltiosta ja voi olla jopa 100 % opintojen kustannuksista)
  • Alennuksia vakuutusmaksuista
  • Terveydenhuoltoetuudet
  • 401K-säästötiliä vastaava tili

Budjetti ja volyymi muokkaa

Vuoden 2016 kokonaisbudjetti on 15,84 mrd. USD. Heidän käytössä on mm. 25 377 rakennusta ja 110 koulutuskeskusta. Yhteisö käsittää runsaat 2 500 toimintapaikkaa. Budjetti koostui seuraavista osista[7]:

  • Sotilashenkilöstö (NGPA): 8,25 mrd. USD
  • Operaatiot ja ylläpito (OMNG): 6,71 mrd. USD
  • Terveydenhuolto (NGPM): 0,63 mrd. USD
  • Rakentaminen (MILCON): 0,25 mrd. USD

Organisaatio ja rakenne muokkaa

 
Delawaren kansalliskaarti
 
Kansalliskaarti 2017: Paras taistelija-kilpailu

Yhdysvaltain kansalliskaarti käsittää 39 prosenttia armeijan asevoimasta ja koostuu seuraavasti: 14 alueellista komentokeskusta (Command & Control HQ) sisältäen 8 divisioonaa, logistiikkakeskukset, ohjustorjunnan komentokeskuksen, sotilaspoliisin komentokeskuksen, kansalliskaartin lennoston komentokeskuksen ja huoltokeskuksen. Lisäksi organisaatiossa on erikoisjoukot, 27 prikaatillista taistelujoukkoja, 45 prikaatia monitoiminnalisia tukiprikaateja, 51 kpl toiminnallisia tukiprikaateja ja 514 pataljoonaa (MTOE).[7]

Jokaisella osavaltiolla ja territoriolla on oma kansalliskaartinsa. Ne jaetaan hallinnollisesti kuuteen alueeseen (merkitään roomalaisin numeroin) ja kaarteja on yhteensä 54:[9]

Kunkin osavaltion ja territorion kansalliskaartin ylipäällikkönä toimii kyseisen osavaltion tai territorion kuvernööri. Ainoa poikkeus on Columbian liittopiirin kansalliskaarti, jonka johdossa on Yhdysvaltain presidentti. Presidentti voi myös ottaa osavaltion tai territorion komentoonsa, mikäli kaartia tarvitaan liittovaltion tehtävissä tai se lähetetään ulkomaille.[10]

Mobilisoitu armeija 11.9.2001 jälkeen muokkaa

Irak 217 273 Egypti 9 207
Afganistan 102 236 Kuuba 9 214
Kuwait 102 703 Djibouti 5 417
CONUS 56 976 Honduras 927
Kosovo 19 814 Liberia 31
CENTCOM 10 005 Muut 17 230
Yhteensä 551 033

CONUS (contiguous United States) = osavaltioiden käytössä

CENTCOM (United States Central Command) = Yhdysvaltain asevoimien sotatoimialueen päämaja Lähi-idässä[7]

Kansalliskaartin tunnettuja jäseniä muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. nbcnews.com (englanniksi)
  2. Los Angeles Riots Fast Facts CNN. 18.9.2013. Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
  3. Ferguson protests: National Guard sent to Missouri unrest BBC News. 18.8.2014. Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
  4. Baltimoren yö oli silkkaa väkivaltaa – rajut mellakat, kansalliskaarti apuun Ilta-Sanomat. Arkistoitu 2015. Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
  5. DOD details National Guard response to Capitol attack National Guard. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  6. National Guard troops leave US Capitol more than 4 months after January 6th riot FOX 5 DC. 24.5.2021. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  7. a b c d Army National Guard (ARNG) Overview nationalguard.mil. Arkistoitu 22.4.2018. (englanniksi)
  8. The National Guard Explained National Guard. 19.7.2013. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
  9. State Association Directory National Guard Association of the United States. 2022. Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
  10. A Unique Military Force: The U.S. National Guard Council on Foreign Relations. 2022. Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
  11. a b Caitlin O'Brien: 31 presidents who served in the military Military Times. 15.2.2021. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  12. Military.com: Famous National Guard Veterans Military.com. 8.12.2020. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  13. About Tammy | U.S. Senator Tammy Duckworth of Illinois www.duckworth.senate.gov. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  14. Tulsi Gabbard could be the president America needs Pasadena Star News. 16.2.2019. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä Yhdysvaltoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.