Yhdysnimi

vähintään kahdesta nimiosasta koostuva erisnimi
Tämä artikkeli käsittelee moniosaisia nimiä. Avioliiton solmimisen yhteydessä muodostetuista kaksiosaisista, yhdysmerkillisistä sukunimistä ks. kaksoisnimi.

Yhdysnimi on kielitieteessä erisnimi, jossa on vähintään kaksi nimenosaa[1].

Yhdysnimi paikannimenä muokkaa

Paikannimet ovat usein yhdysnimiä. Suuri osa niistä kirjoitetaan yhteen, esimerkiksi Korkeasaari ja Alajärvi. Osa nimistä kirjoitetaan yhdysmerkillä kuten Etelä-Suomi.[2]

Nykyään tällaisissa paikannimissä lähes aina kumpikin osa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Aikaisemmin rajoiltaan epätarkkoja alueita tarkoittavissa yhdysnimissä alkuosa usein kirjoitettiin pienellä alkukirjaimella[3]. Oli myös mahdollista, että yhdysnimellä, jonka alkuosa alkoi pienellä alkukirjaimella, oli eri merkitys kuin yhdysnimellä, joka erosi viimeksi mainitusta vain siinä, että alkuosakin alkoi isolla. Esimerkiksi Keski-Suomi tarkoitti pelkkää maakuntaa nimeltä Keski-Suomi mutta keski-Suomi laajempaa aluetta.[4]

Yhdysnimi etunimenä muokkaa

Yhdysnimi on Suomessa etunimi, joka on muodostettu kahdesta etunimestä yleensä yhdistämällä ne yhdysmerkillä.[5] Tällöin molemmat yhdysnimeen sisältyvät nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. On myös yhdysmerkittömiä yhdysnimiä. Yhdysmerkillistä tapaa pidetään parempana. Toisaalta osa yhdysmerkittömistä yhdysnimistä on vakiintunut uusiksi itsenäisiksi nimiksi.[6]

Suomessa yhdysnimi katsotaan aina yhdeksi nimeksi. Suomen etunimistä harvinaisen suuri osa on yhdysnimiä. Naisten etunimistä on vähintään 40 prosenttia yhdysnimiä ja miesten etunimistä hieman vähemmän.[5] Suomessa yhdysnimiä annettiin tytöille varsinkin 1900-luvun puolenvälin tienoilla, pojille varsinkin 1960-1980-luvulla. Sekä tyttöjen että poikien osalta yhdysnimimuoti meni ohi noin 20–30 vuodessa.[7] Suomen yleisin yhdysnimi on Anna-Liisa, ja Suomen yleisin miehen yhdysnimi on Veli-Matti.

Kukka-Maaria on ainoa Suomen nimipäiväkalenterissa oleva yhdysnimi. Kukka-Maarian nimipäivä on 2. heinäkuuta.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Ainiala, Terhi & Saarelma, Minna & Sjöblom, Paula: Nimistötutkimuksen perusteet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-992-0.

Viitteet muokkaa

  1. Yhdysnimi; Tieteentermipankki (lähteenä Kiviniemi Eero, Pitkänen Ritva Liisa & Zilliacus Kurt: Nimistöntutkimuksen terminologia. Terminologin inom namnforskningen. Castreanuksen toimitteita 8; 1974.)
  2. Paikannimet: yhteen vai erilleen? Kotuksen ohje
  3. Nykysuomen käsikirja (1977), Osmo Ikolan osio Kielioppi ja kielenopas
  4. Meidän maa (1954), osio Keski-Suomi
  5. a b Ainiala-Saarelma-Sjöblom 2008, 229
  6. Suvi Mäkelä: Jan-Erik ja Sarianna – yhdysnimien kirjoitustapa; Kielikello 4/2011; Kotus
  7. Kustaa Vilkuna: Etunimet, Pirjo Mikkosen kirjoitus vuonna 2007 otetussa (viidennessä) painoksessa, s. 20