Yao Wenyuan

kiinalainen poliitikko

Yao Wenyuan (kiin.: 姚文元; pinyin: Yáo Wényuàn; 1931 Zhuji, Zhejiang23. joulukuuta 2005 Shanghai) oli kiinalainen kommunistipoliitikko, kirjallisuuskriitikko ja propagandisti, joka luettiin kulttuurivallankumouksen aikana vuosina 1966–1976 yhdeksi suurta valtaa käyttäneen radikaaliryhmän eli niin sanotun neljän koplan jäsenistä. Koplan muut jäsenet olivat Jiang Qing, Wang Hongwen ja Zhang Chunqiao.[1]

Yao Wenyuan
Henkilötiedot
Syntynyt1931
Zhuji, Kiina
Kuollut23. joulukuuta 2005
Shanghai, Kiina
Poliitikko
Puolue Kiinan kommunistinen puolue
Asema kulttuurivallankumouksen pienryhmän sekä Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja politbyroon jäsen

ElämäkertaMuokkaa

Yao Wenyuanin isä Yao Pengzi oli tunnettu vasemmistolainen kirjoittaja 1930-luvun Kiinassa. Yao itse ryhtyi kirjailijaksi ja kirjallisuuskriitikoksi Shanghaissa.[2] Hän liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen (KKP) vuonna 1948.[3] Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen hän toimi Shanghaissa KKP:n paikallisten propaganda- ja tutkimuselinten sekä paikallisen puoluelehden Jiefang Ribaon palveluksessa.[4] Hän alkoi kirjoittaa myös Kiinan kirjailijaliiton lehteen.[5]

Yao kannatti jo nuorena Mao Zedongin ajatteluun perustuvaa puhdasoppista kirjallisuutta ja vastusti Kiinan kirjallisuudessa 1950-luvulla esiintynyttä vapaamielisempää suuntausta.[2] Arvosteltuaan vuonna 1955 tuomittua kirjailija Hu Fengiä hän sai suojelijakseen Shanghain paikallisen propagandajohtajan Zhang Chunqiaon. Hyökättyään sadan kukan kampanjan aikana 1957 esiintyneitä ”oikeistolaisia poikkeamia” kuten kirjailija Yao Xuyeiniä vastaan Yao sai kiitokset itseltään puhemies Maolta.[3] Yao kirjoitteli 1960-luvun alkuvuosina kirjallisuuskritiikkejä sekä estetiikkaa ja teoreettisia kysmyksiä käsitelleitä artikkeleita, ja kehitteli niissä ajatuksia, jotka muodostuivat sittemmin tärkeiksi kulttuurivallankumouksen aikana.[5] Kun Mao vuonna 1963 asettui joksikin aikaa Shanghaihin, Yao tutustui ensin tämän puolisoon Jiang Qingiin ja sitten Maoon itseensä.[2] Maon suosikkina Yao kohosi tärkeisiin asemiin puolueen Shanghain propagandaosastolla.[3]

Journalistina Yao sai kirjoittaa kulttuurivallankumouksen lähtölaukaukseksi muodostuneen teatterikritiikin Wu Hanin näytelmästä Hai Rui erotetaan virastaan, joka oli tulkittavissa vertauskuvalliseksi kuvaukseksi siitä, miten Mao oli syrjäyttänyt suurta harppausta arvostelleen puolustusministeri Peng Dehuain vuonna 1959. Yaon kritiikki ”Huomioita uudesta historiallisesta näytelmästä Hai Rui erotetaan virastaan” julkaistiin marraskuussa 1965 Shanghain puoluelehdessä Wenhui baossa, koska Pekingissä ilmestynyt Kansan päivälehti ei suostunut julkaisemaan sitä.[2] Kritiikin julkaiseminen käynnisti tapahtumien vyöryn, jonka varjolla Mao saattoi aloittaa kiinalaista yhteiskuntaa ravistelleen kulttuurivallankumouksen.[1] Yao kutsuttiin lokakuussa 1966 Jiang Qingin ja Chen Bodan johtamaan kulttuurivallankumouksen pienryhmään, joka muodostui kulttuurivallankumouksen aikana vaikutusvaltaiseksi elimeksi.[2] Yao tultiin tuntemaan niin sanotun neljän koplan johtavana propagandistina.[1] Hänet tunnettiin kovasta linjastaan. Hän toimi myös vuonna 1967 Shanghain kommuunin toisena sihteerinä.[2] Hän ja Zhang Chunqiao yllyttivät ensin Shanghain työläisiä ”kaappaamaan vallan” ja varmistivat sitten, ettei uusi kommuuni tosiasiassa vaarantaisi puolueen valtaa.[3]

Yao valittiin kommunistisen puolueen vuoden 1969 puoluekokouksessa sekä keskuskomiteaan että politbyroohon.[2] Lisäksi hän oli Jiefang Ribaon päätoimittaja.[6] Kun Yao valittiin jatkokaudelle politbyroohon elokuun 1973 puoluekokouksessa, hän sai vastuulleen propaganda-asiat.[4] Maon viimeisinä elinvuosina hän johti käytännössä koko Kiinan propagandakoneistoa ja kävi ankaraa kamppailua Deng Xiaopingiin henkilöitynyttä ”porvarillista suuntausta” vastaan.[3] Yao pidätettiin Maon kuoleman jälkeen Hua Guofengin määräyksestä muiden neljän koplan jäsenten tavoin 6. lokakuuta 1976 ja erotettiin kokonaan puolueesta heinäkuussa 1977. Hänet tuomittiin 25. tammikuuta 1981 vankeuteen 20 vuodeksi sekä menettämään poliittiset toimintaoikeutensa viideksi vuodeksi.[4][2] Neljän koplan jäsenistä hän sai lievimmän tuomion.[2]

Yao vapautettiin lokakuussa 1996, ja hän asettui asumaan Shanghaihin, jossa hän viimeisinä vuosinaan kirjoitti keskeneräisiksi jääneitä muistelmiaan. Kuollessaan vuonna 2005 diabetekseen hän oli viimeinen neljän koplan jäsenistä. Yaon virallisessa kuolinuutisessa ei täsmennetty kuolinpaikkaa, mutta hänen oletetaan kuolleen Shanghaissa.[1][6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Yao Wenyuan (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 24.1.2015.
  2. a b c d e f g h i Yao Wenyuan (englanniksi) Chineseposters.com. Viitattu 24.1.2015.
  3. a b c d e John Gittings: Yao Wenyuanin muistokirjoitus (englanniksi) The Guardian 9.1.2006. Viitattu 24.1.2015.
  4. a b c Yuwu Song: ”Yao Wenyuan (1931–2005)”, s. 370–371 teoksessa Biographical Dictionary of the People's Republic of China (toim. Yuwu Song). McFarland & Company, 2013. Google Books (englanniksi)
  5. a b ”Yao Wenyuan”, s. 188–189 teoksessa Political Leaders of Modern China: A Biographical Dictionary (toim. Edwin Pak-wah Leung). Greenwood Press, 2002. Google Books (englanniksi)
  6. a b Yao Wenyuan (englanniksi) Marxists.org. Viitattu 24.1.2015.