Avaa päävalikko

Yöloma paratiisisaarella

Yöloma paratiisisaarella (engl. Mister Roberts) on vuonna 1955 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen CinemaScope-elokuva, jonka ohjasi John Ford, Mervyn LeRoy ja Joshua Logan. Genreltään elokuva on komedia- ja draamaelokuva ja sen pääosissa ovat Henry Fonda, joka näyttelee nimiroolia sekä James Cagney kapteeni Mortonina, William Powell viimeisessä elokuvassaan luutnantti "Docina" ja Jack Lemmon Oscar-palkitussa roolissaan aliluutnantti Pulverina. Sivuosissa ovat muun muassa Betsy Palmer ja Ward Bond.

Yöloma paratiisisaarella
Mister Roberts
Yöloma paratiisisaaren elokuvajuliste
Yöloma paratiisisaaren elokuvajuliste
Ohjaaja John Ford
Mervyn LeRoy
Joshua Logan
Käsikirjoittaja Romaani:
Thomas Heggen
Näytelmä:
Thomas Heggen
Joshua Logan
Käsikirjoitus:
Frank S. Nugent
Joshua Logan
Tuottaja Leland Hayward
Säveltäjä Franz Waxman
Kuvaaja Winton Hoch
Leikkaaja Jack Murray
Pääosat Henry Fonda
James Cagney
William Powell
Jack Lemmon
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Ensi-ilta 10. heinäkuuta 1955
Los Angeles, Kalifornia
14. heinäkuuta 1955
New York City, New York
24. helmikuuta 1956
Suomi
Kesto 123 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Seuraaja Kapteeni yli laidan (1964)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Yöloma paratiisisaarella perustuu Thomas Heggenin samannimiseen romaaniin vuodelta 1946 sekä hänen ja Joshua Loganin samannimiseen Broadway-näytelmään vuodelta 1948, joka voitti parhaan näytelmän Tony-palkinnon. Käsikirjoituksen romaanin ja näytelmän pohjalta laativat Frank S. Nugent ja Logan. Toisen maailmansodan vuosiin sijoittuva komedia Tyynellä valtamerellä lojuvasta rahtialuksesta, sen tyrannimaisesta kapteenista ja tositoimiin kaipaavasta perämiehestä.

Yöloma paratiisisaarella sai ensi-iltansa kotimaassaan 10. heinäkuuta vuonna 1955 Los Angelesissa ja 14. heinäkuuta New Yorkissa. Suomeen Yöloma paratiisisaarella ilmestyi teattereihin 24. helmikuuta vuonna 1956. Elokuvan tuotantoyhtiönä toimi Warner Bros..

Yöloma paratiisisaarella oli Warner Brothersin suurin kassamagneetti ilmestymisvuonnaan ja toiseksi menestynein elokuva The Walt Disney Companyn Kaunotar ja Kulkurin jälkeen tuottaen 21,2 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa. Yöloma paratiisisaarella sai vuonna 1956 kolme Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti yhden; Jack Lemmon voitti suorituksestaan parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon. Elokuva oli myös ehdolla myös parhaan elokuvan Oscar-palkintoon.

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Yöloma paratiisisaarella on toisen maailmansodan loppuvaiheisiin sijoittuva kertomus Tyynellä valtamerellä lojuvasta USS Reluctant -rahtilaivasta ja sen miehistöstä. Laivan sympaattinen perämies Doug Roberts (Fonda) toimii lenkkinä öykkärimäisen kapteenin ja tiukan kurin alla napisevan miehistön välillä. Miehistöä kiinnostaa eniten viinan ja naisten jahtaaminen, ja Roberts tuntuu ainoalta, joka ottaa sodan vakavasti.

Robertsin ja kapteeni Mortonin (Cagney) välinen kärhämöinti huipentuu, kun ylennystä janoavan kapteenin ja taistelutehtäviin kaipaavan perämiehen edut joutuvat ristiriitaan. Kolmantena päähenkilönä on laivan pesulaa hoitava aliluutnantti Pulver (Lemmon), joka yrittää voittaa pelkonsa ärjyä kapteenia kohtaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

NäyttelijätMuokkaa

Näyttelijä Rooli
Henry Fonda Luutnantti Douglas A. "Doug" Roberts
James Cagney Kapteeni Morton
William Powell Luutnantti "Doc"
Jack Lemmon Aliluutnantti Frank Thurlowe Pulver
Betsy Palmer Luutnantti Ann Girard
Ward Bond Pursimies Mate Dowdy
Philip Carey Mannion (nimellä Phil Carey)
Nick Adams Merimies Reber
Perry Lopez Merimies Rodrigues
Ken Curtis Kolmannen luokan avustaja Dolan
Robert Roark Insignia
Harry Carey, Jr. Stefanowski
Patrick Wayne Bookser
Frank Aletter Gerhart
Tige Andrews Wiley
Martin Milner Rannikkovartioston vänrikki

Palkinnot ja ehdokkuudetMuokkaa

PalkinnotMuokkaa

Vuosi Palkinto Kategoria Kenelle
1956 Oscar-palkinto Paras miessivuosa Jack Lemmon
Writers Guild of America -palkinto Paras kirjoitettu amerikkalainen komedia Frank S. Nugent
Joshua Logan

EhdokkuudetMuokkaa

Vuosi Palkinto Kategoria Kenelle
1956 Oscar-palkinto Paras elokuva Leland Hayward
Paras äänitys William A. Mueller
BAFTA-palkinto Paras miespääosa Jack Lemmon
Directors Guild of America Award Paras ohjaaja John Ford
Mervyn LeRoy

TuotantoMuokkaa

Henry Fonda näytteli "Doug" Robertsin roolia myös näytelmäversiossa Broadwaylla vuosina 1948–1951 1157 näytöksen verran, josta hän voitti Tony-palkinnon.[1] Näytelmä voitti myös kaksi muuta Tonya parhaasta tuotosta ja näytelmästä. Elokuvaversion tuottaja Hayward tuotti myös näytelmän. Näytelmää esitettiin Alvin Theatressa helmikuusta 1948 tammikuuhun 1951. Fonda ei ollut alun perin ehdokkaana Robertsin rooliin elokuvaversioon; Warner Bros. harkitsi William Holdenia ja Marlon Brandoa pääosaan, jotka kuitenkin kieltäytyivät. Studio kuitenkin päätyi Fondaan, koska hän oli ollut pois elokuvista Broadwaylla jo kahdeksan vuotta ja eikä ollut pitkään aikaan ollut lippuluukkumenestyksenä. Elokuvan kuvauksien alkaessa Fonda oli jo 49-vuotias eli paljon vanhempi mitä junior luutnantti -luokassa ollaan. Fonda palkattiin rooliin vain koska ohjaaja Ford oli sitä vaatinut.

William Powellin roolia ("Doc") tarjottiin aluksi Spencer Tracylle, mutta tämä kieltäytyi.

Elokuvan ohjaustyöt aloitti John Ford, joka ulkokuvien ottamisen jälkeen kuitenkin sairastui ja joutui luovuttamaan tehtävänsä Mervyn LeRoylle. Lisäksi Ford ja Henry Fonda riitaantuivat pahasti kuvausten aikana, eivätkä he enää koskaan työskennelleet samassa elokuvassa.[2] Fordilla ja Cagneyllakin oli sanaharkkaa kuvauksien aikana. Cagney myöhemmin kommentoi Fordia sanoen: "Olisin potkinut hänen aivonsa pihalle. Hän oli tosi hitonmoisen ilkeä kaikille. Hän oli todella ilkeä vanha mies."

Yöloma paratiisisaarella jäi 63-vuotiaan William Powellin viimeiseksi elokuvaksi. Powellilla oli kuvauksien aikana vaikeuksia muistaa enää vuorosanojaan, mitä ei ollut tapahtunut hänelle aikaisemmin. Tämä oli yksi syy siihen miksi Yöloma paratiisisaarella jäi hänen viimeiseksi näyttelijätyöksi.[3] Powell jäi ensi-illan jälkeen melkein kolmekymmentä vuotta kestäneelle eläkkeelleen. Elokuva jäi myös Cagneyn viimeiseksi Warner Brothers -elokuvaksi.

Yöloma paratiisisaarella on pääosin kuvattu Havaijilla sekä Warner Brothersin studioilla Burbankissa, Kaliforniassa.

Yöloma paratiisisaaren DVD-julkaisu julkaistiin muutamia vuosia ennen Jack Lemmonin 2001 kuolemaa. DVD:n yhteydessä on dokumentti, jossa Lemmon kertoo tarinoita kokemuksistaan elokuvan kuvauksissa. Elokuvan kuvauksista alkoi hänen ja Cagneyn pitkäaikainen ystävyys, joka kesti aina hänen kuolemaansa 1986 asti.

Henry Fonda kertoi vuonna 1982 kirjoittamassaan omaelämäkerrassaan My Life, että "uskoi näytelmäversion olleen parempi kuin elokuvaversio, vaikka sekin oli hyvä".

VastaanottoMuokkaa

Yöloma paratiisisaarella tuotti Yhdysvalloissa ilmestymisvuonnaan 1955 9,9 miljoonaa dollaria ja yhteensä 21,2 miljoonaa dollaria. Vuonna 1956 elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti yhden. Parhaan miessivuosan Oscarin voitti Jack Lemmon. Se oli ehdokkaana myös parhaan elokuvan Oscariin.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Yöloman paratiisisaarella vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

Jatko-osa ja televisioMuokkaa

Elokuvalle tehtiin jatko-osa Kapteeni yli laidan (alk. Ensign Pulver), joka sai ensi-iltansa vuonna 1964. Jatko-osan pääosassa on Robert Walker, Jr., joka uusi Lemmonin roolin. Muissa rooleissa oli Burl Ives kapteeni Mortonina, Walter Matthau, Larry Hagman ja Jack Nicholson. Suurin osa käsikirjoituksesta on Heggenin alkuperäisestä romaanista.

Yöloma paratiisisaaresta tehtiin myös televisiosarja Mister Roberts, jota esitettiin vuodet 1965–1966 ja siitä tehtiin myös televisioelokuva Mister Roberts vuonna 1984.

LähteetMuokkaa

  1. http://www.imdb.com/title/tt0048380/trivia
  2. http://yle.fi/tv2/elokuvat/34be.htm
  3. http://www.imdb.com/title/tt0048380/trivia
  4. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa