Wladimir Gröndahl
Wladimir Gröndahl (ven. Влади́мир Давы́дович Гренда́ль, Vladimir Davydovitš Grendal, 3. marraskuuta 1884 Helsinki – 16. marraskuuta 1940 Moskova[1]) oli suomalaissyntyinen neuvostoliittolainen kenraalieversti.[2]
Perhetausta muokkaa
Gröndahl syntyi Helsingissä keisarin armeijan 10. reservinpataljoonan kapteenin David Gröndahlin ja Maria Galotschkinin pojaksi ja sai kasteessa nimekseen Woldemar Gröndahl. Hänen isänsä kuoli everstin arvoisena Japanin sodassa. Vladimir Gröndahl siirtyi puna-armeijan palvelukseen Venäjän vallankumouksen jälkeen eikä enää koskaan nähnyt perhettään. Hänen vaimonsa ja lapsensa asuivat tuolloin Tallinnassa Virossa, mistä he muuttivat Suomen sisällissodan jälkeen Helsinkiin. Hänen vaimonsa avioitui myöhemmin Suomessa uudelleen.
Gröndahlin poika Boris Gröndahl varttui aikuiseksi Suomessa ja taisteli talvisodassa Suomen armeijan riveissä isäänsä vastaan. Gröndahlin veli puolestaan yleni myös Neuvostoliitossa kenraaliksi.
Sotilasura muokkaa
Gröndahl aloitti sotilasuransa isänsä tavoin keisarin armeijassa yleten jo ensimmäisen maailmansodan aikana everstiksi. Hän liittyi Venäjän vallankumouksen jälkeen puna-armeijaan.
Gröndahl oli neuvostotykistön kehittäjä ja sotateoreetikko ja toimi opettajana muun muassa Frunzen sotilasakatemiassa.
Neuvostoliiton aloitettua talvisodan Gröndahl toimi korkeimpana tykistöupseerina Karjalan kannaksella ja sodan alkupäivinä hänet nimitettiin Neuvostoliiton 7. armeijasta erotetun, 7. armeijan oikean ryhmän komentajaksi, joka taisteli Taipaleen suunnalla. Myöhemmin 7. armeijan oikeasta ryhmästä muodostettiin Neuvostoliiton 13. armeija, minkä komentajana Gröndahl jatkoi.
Kymmenen päivää ennen talvisodan loppumista Gröndahl siirrettiin Luoteisen rintaman tykistökomentajaksi. Tämä merkitsi alenemista sotilasuralla, mikä johtui mahdollisesti siitä, että hänellä näihin aikoihin todettiin keuhkosyöpä.
Talvisodan päätyttyä puna-armeijan otettua kenraaliarvot käyttöön hänet ylennettiin kenraalieverstin arvoon 4. kesäkuuta 1940. Gröndahl menehtyi syöpään 16. marraskuuta 1940 ja hänet haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin.
Lähteet muokkaa
- Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 2, Jatkosota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.
- Markku Salomaa, W. D. Gröndahl ja V. P. Nenonen - viholliset vastoin tahtoaan, Sotahistoriallinen aikakauskirja 17, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kirkonkirjoissa Gröndahlin syntymäkuukausi on 11, lähdekirjoissa 4
- ↑ Gröndahl, Wladimir Davidinpoika (1884 - 1940) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.