William Thomas Blanford

William Thomas Blanford (7. lokakuuta 1832 Lontoo – 23. kesäkuuta 1905 Lontoo) oli englantilainen geologi ja luonnontieteilijä.

William Thomas Blanford

Blanford kävi yksityiskouluja Brightonissa ja Pariisissa. Hän asui kaksi vuotta Civitavecchiassa perehtyen kaupankäyntiin. Palattuaan Englantiin 1851 häntä kannustettiin aloittamaan opiskelu vastaperustetussa Royal School of Mines, nykyisin osa Imperial College London'ia, jossa hänen nuorempi veljensä Henry F. Blanford (1834–1893), myöhemmin Intian Ilmatieteen laitoksen johtaja, oli jo aloittanut opinnot. William Blanford opiskeli De la Bechen, Lyon Playfairin, Edward Forbesin, Ramsayn ja Warington Smythin oppilaana. Tämän jälkeen hän vietti kaksi vuotta Freibergin kaivoskoulussa, ja vuoden 1854 lopulla sekä hän että hänen veljensä saivat virat Intian Geologisesta tutkimuslaitoksesta. Tässä laitoksessa Blanford palveli 27 vuotta, jääden eläkkeelle 1882. Eläkepäivinään hän toimitti Fauna of British India sarjaa.

Blanford työskenteli Intian eri osissa, muun muassa Raniganjin hiilialueella, Bombayssa ja Talcherin hiilialueella. Geologian lisäksi hän oli kiinnostunut myös eläimistä, eritoten maalla elävistä nilviäisistä ja selkärankaisista. 1866 hän osallistui Etiopian-retkelle, seuraten armeijan mukana Magdalaan ja takaisin. Vuosina 1871–1872 hän toimi Persian Boundary Commissionin jäsenenä.

Basran matkan jälkeen Blanford matkusti Gwadariin, josta hän matkusti Šīrāziin Oliver St Johnin seurueen mukana. Täältä hän kulki yksinään Esfahanin kautta Teheraniin, jossa hän liittyi Sir Richard Pollockin seuraan. Hän kävi Elbrusilla ja palasi Englantiin Kaspianmeren, Astrahanin, Moskovan, Pietarin ja Berliinin kautta. Matkallaan hän oppi paljon alueen luonnonhistoriasta ja laati havainnoistaan eläintieteellisen raportin.

Bolognan Geologisessa kongressissa Blanford edusti Intian hallitusta.

Vuonna 1883 hän avioitui Ida Gertrude Bellhousen kanssa ja asettui Bedford Gardensin Campden Hilliin.

Monista palveluksistaan geologialle Lontoon geologinen seura (Geological Society of London) palkitsi Blanfordin Wollaston mitalilla vuonna 1883. Royal Society palkitsi hänet työstä Brittiläisen Intian eläintieteen ja geologian parissa royal medalilla 1901. Hänet valittiin Geologisen seuran (Geological Society) puheenjohtajaksi 1888.

Blanford tutki paljon myös lintuja, ja nimesi muun muassa etiopianhaarapääskyn (Hirundo aethiopica).

Tärkeimmät teokset

• Mollusca: Testacellidae and Zonitidae. Taylor & Francis, Lontoo (1908).
• The distribution of vertebrate animals in India, Ceylon, and Burma. Published for the Royal Society by Dulau and Co., Lontoo (1901).
• The fauna of British India, including Ceylon and Burma. Mammalia. Taylor and Francis, Lontoo (1888-1891).
• Observations on the Geology and Zoology of Abyssinia. Macmillan and Co., Lontoo (1870).
• Manual of the Geology of India (yhdessä H. B. Medlicottin kanssa) (1879).
• Birds (kolmas osa E. W. Oatesin Fauna of British India sarjassa).