Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo vuosina 1852–1928 eläneestä irlantilaisesta poliitikosta. Nuori Irlanti -liikkeessä mukana olleesta poliitikosta kerrotaan artikkelissa William Smith O’Brien.
William O’Brien vuonna 1917.

William O’Brien (2. lokakuuta 1852 Mallow, Corkin kreivikunta, Irlanti25. helmikuuta 1928 Lontoo, Iso-Britannia)[1] oli irlantilainen poliitikko. Hän oli yksi johtajista pitkäaikaisessa kamppailussa maareformin ja Irlannin itsehallinnon eli home rulen puolesta.

UraMuokkaa

O’Brien toimi vuodesta 1869 lehtimiehenä ja vuonna 1881 hänet nimitettiin Irlannin maaliiton julkaiseman viikkolehden United Irelandin päättoimittajaksi. Jo saman vuoden lokakuussa brittiviranomaiset lakkauttivat lehden ja O’Brien vangittiin yhdessä Charles Parnellin ja muiden maaliiton johtajien kanssa. Juuri O’Brien laati vankilassa kuuluisan ”vuokrankeskeytysmanifestin” (No Rent Manifesto), jossa kannustettiin maanvuokraajia keskeyttämään vuokranmaksunsa. Julistuksen julkistaminen johti nopeasti koko maaliiton lakkauttamiseen. O’Brien vapautui seuraavana vuonna ja hän palasi uudelleenperustetun United Irelandin päätoimittajaksi. Hänet valittiin 1883 parlamentin alahuoneeseen, jossa hän istui yhtäjaksoisesti vuoteen 1895.[1]

O’Brienin kuuluisin poliittinen tempaus oli hänen vuonna 1886 lanseeraamansa niin sanottu plan of campaign (”sotasuunnitelma”) -kampanja, jossa maanvuokraajia kannustettiin jättämään vuokransa maksamatta, mikäli isännät eivät suostuisi alentamaan niitä kohtuulliseksi katsotulle tasolle. Sen sijaan heidän tulisi lahjoittaa vuokrarahat yhteiseen kassaan, jolla tuettaisiin mailtaan häädettyjä maanvuokraajia. Parnell ei tukenut tätä kampanjaa, mutta se sai silti paljon tuulta alleen. Britannian parlamentti sääti sen seurauksena vuonna 1887 niin sanotun Coercion Act -lain, jonka nojalla O’Brien passitettiin jälleen vankilaan.[1] Hän oli useasti vangittuna seuraavan neljän vuoden aikana jyrkän agitaationsa vuoksi.[2]

O’Brien oli vuosien ajan Irlannin nationalistien joukossa toiseksi vaikutusvaltaisin henkilö Parnellin jälkeen. Parnellin kukistumiseen vuonna 1890 johtaneen avioeroskandaalin aikana O’Brien yritti aluksi sovitella Parnellin vastustajien ja tukijoiden välejä, mutta asettui lopulta Parnellin syrjäyttämistä kannattaneen Irlantilaisen puolueen enemmistön kannalle.[1] Vuonna 1898 O’Brien perusti United Irish League -nimisen poliittisen järjestön ja palasi kaksi vuotta myöhemmin parlamenttiin. Hän tuki vuosien 1902–1903 maakonferenssia, jossa maanomistajien ja maanvuokraajien edustajat onnistuivat sopimaan yhteisistä tavoitteista. Seurauksena oli vuonna 1903 säädetty niin sanottu Wyndhamin laki, jonka nojalla suuri osa maanvuokraajista sai lunastaa tilansa itselleen. O’Brien etääntyi vähitellen John Redmondin johtamasta Irlantilaisen puolueen johdosta. Kun O’Brienin aiempi puolue United Irish League jäi heidän käsiinsä, hän perusti vuonna 1909 T. M. Healyn kanssa riippumattomien nationalistien parlamenttiryhmän, joka seuraavana vuonna järjestäytyi All-for-Ireland League -nimiseksi puolueeksi.[1][2] Kun Redmond sai vielä H. H. Asquithin hallituksen tekemään uuden home rule -lakiesityksen, O’Brienin puolue tuki sitä lojaalisti.[2] Muutaman vuoden sisällä pääosa O’Brienin tukijoista kuitenkin siirtyi radikaalimman Sinn Féin -puolueen kannattajiksi.[1] O’Brien itse jäi pois parlamentista vuonna 1918 ja hänen puolueensa lakkasi pian toimimasta.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f William O’Brien (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.5.2014.
  2. a b c Nordisk familjebok (1914), s. 424 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.5.2014.
  3. Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 883 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.5.2014.