William Manuel Johnson
William Manuel ”Bill” Johnson (10. elokuuta 1872 Talladega, Alabama – 3. joulukuuta 1972 New Braunfels, Texas)[1] oli amerikkalainen jazz-kontrabasisti.
Elämä muokkaa
Bill Johnson syntyi Talladegassa, Alabaman osavaltiossa Hattie Johnsonin vanhimpana lapsena. [2] Hänen isänsä oli todennäköisesti valkoihoinen. Hattie avioitui myöhemmin Richard Johnsonin kanssa ja Bill otti käyttöön isäpuolensa sukunimen.[2] Pariskunnalle syntyi kaikkiaan kuusi lasta.[2] Billin veli oli tunnettu rumpali Ollie ”Dink” Johnson (1892–1954).[2] Hänen sisarensa Bessie eli Anita Johnson Gonzales (1883–1952) seurusteli pitkään Jelly Roll Mortonin kanssa.[2]
Johnson aloitti soittamisen 1890-luvulla. Aluksi hän soitti kitaraa, mutta vaihtoi 1890-luvun lopulla instrumentikseen kontrabasson.[1] Vuonna 1900 hän työskenteli New Orleansissa.[1] Hän soitti Peerless ja Eagle Bandissa.[1] Kun nämä orkesterit osallistuessa kulkueisiin hän soitti tuubaa.[1]
Johnson avioitui huhtikuussa 1905 Mattie Amusin kanssa.[2] Pariskunta muutti piakkoin New Orleansiin. Sieltä he siirtyivät Los Angelesiin Kaliforniaan 1908. Lokakuussa 1909 Johnson asui West Oaklandissa, Kaliforniassa.[2] Siellä hän omisti jonkin aikaa tupakkakaupan.[2]
Vuodesta 1909 Bill Johnsonilla Kaliforniassa oma orkesteri Kaliforniassa.[3] Hän asui Los Angelesissa.[4] 1911 hän kutsui yhtyeeseensä (Original Creole Orchestra) soittamaan muun muassa kornetisti Freddie Keppardin ja muita New Orleansissa vaikuttaneita muusikkoja.[3] Yhtye teki kiertueita Yhdysvalloissa vuosina 1914–1918 ja siitä tuli erittäin suosittu.[4] Yhtye hajosi 1918. Samana vuonna Johnson kuitenkin aloitti yhteistyön King Oliverin kanssa ja yhtyeen toiminta virisi uudelleen. Siihen liittyivät muun muassa rumpali Paul Barbarin ja klarinetisti Jimmie Noone.[4] Vuonna 1921 orkesteri siirtyi virallisesti King Oliverin johtoon ja siitä tuli sittemmin King Oliver's Creole Jazz Band.[4] Johnson jatkoi soittamista sen riveissä, kunnes se hajosi 1923.[4] Vaikka Johnson oli pääasiassa basisti, Oliverin yhtyeen levyillä hän soitti banjoa.
King Oliverin kanssa Johnson asettui Chicagoon. Oliverin orkesterin hajottua Johnsonilla oli useiden vuosien ajan oma yhtye. Hän soitti 1920-luvulla myös Johnny Doddsin kokoonpanoissa.[3] Doddsin kanssa hän levytti 1928.[1]
II maailmansodan jälkeen Johnson työskenteli 1947 Bunk Johnsonin (ei sukua basistille) kanssa.[1] Hän jatkoi esiintymistä aina 1950-luvulle asti. Tuolloin hän luopui musiikkielämästä ja muutti Meksikoon.[3] Myöhemmin hän asettui Teksasiin, jossa kuoli 100-vuotiaana joulukuussa 1972.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Scott Yanow: Bill Johnsonin elämäkertaAllmusic.com (englanniksi) Viitattu 30.1.2013
- ↑ a b c d e f g h MAMANITA AND THE MYSTERIOUS JOHNSONSDoctorjazz.co.uk (englanniksi) Viitattu 30.1.2013
- ↑ a b c d Bill Johnsonin elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive)Redhotjazz.com (englanniksi) Viitattu 30.1.2013
- ↑ a b c d e The Original Creole OrchestraRedhotjazz.com (englanniksi) Viitattu 30.1.2013