Avaa päävalikko

William Henry Fitzhugh Lee

yhdysvaltalainen poliitikko

William Henry Fitzhugh Lee (31. toukokuuta 1837 Arlington House, Arlington, Virginia15. lokakuuta 1891 Ravensworth, Virginia), tunnetaan nimillä Rooney Lee tai W. H. F. Lee, oli Robert E. Leen ja Mary Anna Randolph Custisin toinen poika. Hän oli maanviljelijä, konfederaation ratsuväenkenraali ja myöhemmin kongressin jäsen.[1]

William Henry Fitzhugh Lee
WHF Lee LOC.jpg
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen
Virginian 8. vaalipiiristä
Edeltäjä John S. Barbour Jr.
Seuraaja Elisha E. Meredith
Henkilötiedot
Syntynyt 31. toukokuuta 1837
Arlington House, Arlington, Virginia
Kuollut 15. lokakuuta 1891 (54 vuotta)
Ravensworth, Virginia
Puoliso Charlotte Wickham
Mary Tabb Bolling
Lapset 4
Tiedot
Puolue demokraatit
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)  Yhdysvallat
Konfederaation lippu Konfederaatio
Palveluvuodet Yhdysvallat:
1857–1859
Konfederaatio:
1861–1865
Sotilasarvo Union army 2nd lt rank insignia.jpg Vänrikki
(Yhdysvallat)
Confederate States of America General-collar.svg Kenraalimajuri
(Konfederaatio)
Taistelut ja sodat Yhdysvaltain sisällissota

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Lee syntyi Arlingtonin talossa Arlingtonissa Virginiassa. Hän meni Harvardin yliopistoon ja seurasi isänsä jalanjälkiä menemällä Yhdysvaltain armeijaan 1857, jossa hänestä tehtiin vänrikki. Hän palveli Yhdysvaltain 6. jalkaväkirykmentissä Albert Sidney Johnstoninlähde? alaisena ja otti osaa Utahin sotaan mormoneja vastaan. Vuonna 1859 hän erosi armeijasta ja alkoi työskentelemään "White House" -plantaasillaan New Kent Countyssa Virginiassa.[1]

Sisällissodan alkuMuokkaa

Yhdysvaltain sisällissodan puhjettua 1861 Lee liittyi Konfederaation armeijaan kapteenina ja sai komentoonsa oman ratsuväkikomppanian.[1] Lee ylennettiin pian majuriksi. Hän palveli alussa läntisimmässä Virginiassa prikaatikenraali William W. Loringin alaisena 1861 ja alkuvuonna 1862. Hänet sijoitettiin everstiluutnantiksi prikaatikenraali J. E. B. Stuartin alaisuuten. Myöhemmin hänestä tuli 9. Virginian ratsuväen eversti.

AntietamMuokkaa

South Mountainin taistelun jälkeen Lee ylennettiin prikaatikenraaliksi. Hän taisteli Antietamin taistelussa serkkunsa Fitzhugh Leen alaisena. Hän komensi 3. prikaatia Stuartin ratsuväendivisioonasta Fredericksburgin ja Chancellorsvillen taisteluissa. Hän haavoittui Brandy Stationin taistelussa Gettysburgin kampanjan alussa ja jäi Unionin joukkojen vangiksi Hickory Hillissä Virginiassa kaksi viikkoa myöhemmin ollessaan toipumassa.

Sodan loppu ja myöhemmät vaiheetMuokkaa

Lee oli sotavankina New Yorkin osavaltiossa, kunnes hänet vaihdettiin konfederaation armeijaan 25. helmikuuta 1864. Hänet vaihdettiin unionin sotavankina olleeseen prikaatikenraali Neal S. Dowiin. Huhtikuussa hänet ylennettiin kenraalimajuriksi, ja hän komensi ratsuväen armeijakuntaa Petersburgin läpimurron ja isänsä armeijan perääntymisen aikana Appomattox-taistelussa. Sodan lopussa hän oli toiseksi korkea-arvoisin konfederaation ratsuväenupseeri. Hän antautui isänsä kanssa Appomattoxin käräjätalolla.

Sodan jälkeen Lee valittiin Virginian osavaltionsenaattiin vuosiksi 1875-1878 ja Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen 1887, jossa hän toimi aina kuolemaansa 1891 saakka. Hän kuoli Ravensworthissa ja hänet on haudattu Leen kappeliin Lexingtoniin Virginiaan.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Lee, William Henry Fitzhugh, (1837 - 1891) Biographical Directory of the United States Congress. Viitattu 28.7.2019. (englanniksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:William Henry Fitzhugh Lee