Wilhelm Mohnke
| Wilhelm Mohnke | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. maaliskuuta 1911 Lyypekki, Saksa |
| Kuollut | 6. elokuuta 2001 (90 vuotta) Barsbüttel, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksa |
| Palvelusvuodet | 1931–1945 |
| Taistelut ja sodat | Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | SS-kenraalimajuri |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi |
Wilhelm Mohnke (15. maaliskuuta 1911 – 6. elokuuta 2001) oli saksalainen SS-kenraalimajuri ja yksi SS-Stabschwache Berlinin alkuperäisistä jäsenistä vuodelta 1933.
Toinen maailmansota muokkaa
Mohnke taisteli toisessa maailmansodassa SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitlerin mukana Puolassa, Ranskassa ja Balkanilla toimien komppanianpäällikkönä ja myöhemmin pataljoonankomentajana. Mohnke haavoittui vakavasti Jugoslavian ilmavoimien hyökkäyksessä huhtikuussa 1941 ja menetti osan toisesta jalastaan. Hän ei saanut uutta joukkoyksikköä komentoonsa ennen kuin syksyllä 1943, jolloin hänet määrättiin vastaperustetun 12. SS-panssaridivisioona Hitlerjugendiin kuuluneen 26. SS-panssarikrenatöörirykmentin komentajaksi. Mohnke rykmentteineen osallistui Normandian taisteluihin kesällä 1944, jossa sai rautaristin ritariristin 11. heinäkuuta 1944. 12. SS-panssaridivisioonan vetäytymisvaiheen aikana loppukesällä 1944 Mohnken komennossa oli hänen rykmenttinsä ympärille muodostettu taisteluosasto, ”osasto Mohnke” (saks. Kampfgruppe Mohnke). Osasto suojasi muun muassa saksalaisjoukkojen vetäytymistä Seinejoen itäpuolelle elokuussa 1944.
20. elokuuta 1944 Mohnke määrättiin vanhan divisioonansa, 1. SS-panssaridivisioona Leibstandarte SS Adolf Hitlerin komentajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi helmikuun 1945 alkuun saakka, osallistuen divisioonineen muun muassa Ardennien taisteluun. Hän ei ollut suosittu komentaja SS-miesten keskuudessa, joskin taisteluosasto Peiperin komentaja Joachim Peiper tuli hänen kanssaan toimeen hyvin.[1]
Mohnke haavoittui vuoden 1945 alkupuolella ja palasi palvelukseen saman vuoden keväällä, jolloin Adolf Hitler määräsi hänet Valtakunnankanslian (hallituskorttelin) puolustuksen Zitadellen (linnoitus) komentajaksi.[2] Mohnken komennossa oli sekalaisista SS-yksiköistä koottu noin 2 000 sotilaan vahvuinen osasto, johon liittyi myöhemmin osia muun muassa 11. SS-vapaaehtoispanssarikrenatööridivisioona Nordlandista. Berliinin puolustuksen luhistuttua Mohnke yritti paeta Berliinistä länteen pienen osaston kanssa, mutta joutui neuvostoliittolaisten vangiksi 2. toukokuuta 1945.
Sodan jälkeen muokkaa
Mohnke oli neuvostoliittolaisten sotavankeudessa 1950-luvun puoleen väliin saakka. Valmistellessaan sodan jälkeisiä sotaoikeudenkäyntejä vuosina 1945-1946 länsiliittoutuneiden tutkijat olivat löytäneet todisteita hänen osallisuudestaan sotarikoksiin yhteensä 22 asiakirjakansion verran. Vaikka Mohnkea pidettiin osallisena sotavankien teloituksiin Wormhoudtin verilöylyssä toukokuussa 1940 ja Malmedyn verilöylyssä joulukuussa 1944 sekä juutalaisten joukkoteloituksiin Venäjällä, Mohnkea ei kuitenkaan syytetty oikeudenkäynnissä sotarikoksista liittoutuneiden joukkoja kohtaan, sillä hänen vapautuessaan 1955 asiakirjat olivat jo unohdettu ja hän palasi kaikessa hiljaisuudessa Länsi-Saksaan.[3][1]
Vapautumisensa jälkeen hän pääsi Länsi-Saksan hallituksessa olleiden ystäviensä suojelukseen ja työskenteli autokauppiaana Barsbüttelissa, yhdessä Hampurin esikaupungeista. Mohnke kuoli rikkaana miehenä vuonna 2001.[1]
Vuonna 2004 valmistuneessa saksalaisessa elokuvassa Perikato Mohnkea esitti näyttelijä André Hennicke.
Ylennykset
|
Tärkeimmät kunniamerkit
|
Lähteet muokkaa
- Bahnsen, Uwe & O´Donnell, Janes P.: Bunkkeri: Hitlerin viimeiset päivät. Weilin+Göös: Espoo 1980. ISBN 951-54-0265-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Mitcham, Samuel: Panzers in Winter: Hitler's Army and the Battle of the Bulge, s. 34, 169. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 0275971155. (englanniksi)
- ↑ Bahnsen, O’Donnell 1980: 57.
- ↑ Files released on Nazi accused over massacre: SS general linked to POW deaths Viitattu 14.6. 2014