Widar Brenner
Magnus Widar Brenner (16. elokuuta 1887 Helsinki – 12. maaliskuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kasvitieteilijä.[1]
Brennerin vanhemmat olivat kasvitieteilijä, rehtori Mårten Magnus Wilhelm Brenner ja Emilia Sofia Lindström (Silvius). Hän pääsi ylioppilaaksi Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors -koulusta 1905 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1911 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1915.[1] Brenner oli Suomen sisällissodan jälkeen sotavankilaitoksen palveluksessa, ensin Suomenlinnan vankileirin keskuskanslian hoitajana, elo–syyskuussa 1918 kaikkien Helsingin alueen sotavankiloiden johtajana ja sotavankilaitoksen lakkauttamisen jälkeen Suomenlinnan pakkotyölaitoksen johtajana. Pakkotyölaitos lakkautettiin 1919.[2] Brenner vastasi Suomenlinnassa valtiorikosoikeuksien langettamien kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta.[3]
Brenner oli vuodesta 1920 Helsingin yliopiston dosenttina ja vuodesta 1928 maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa kasvitieteen apulaisena.[1][4]
Brenner oli naimisissa vuodesta 1912 Helmi Maria Granrothin kanssa. Hänen veljiään olivat geologi Thord Brenner ja maanviljelysneuvos Ola Brenner.[1][4][5]
Julkaisuja muokkaa
- Die Stickstoffnahrung der Schimmelpilze, väitöskirja. Helsingfors 1914
- Växtgeografiska studier i Barösunds skärgård. 1, Allmän del och floran. Acta Societatis pro fauna et flora Fennica 49, 5. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1921
- Zur Kenntnis der Blütenentwicklung einiger Juncaceen. Acta Societatis scientiarum Fennicae Tom. 50, 4. Finska vetenskapssocieteten, Helsingfors 1922
- Azotobacter in finnländischen Böden. Agrogeologiska meddelanden 20. Geologiska kommissionen i Finland, Helsingfors 1924
- Studier över vegetationen i en del av västra Nyland och dess förhållande till markbeskaffenheten. Fennia 43, 2. Sällskapet för Finlands geografi, Helsingfors 1921, suomeksi nimellä Tutkimuksia läntisen Uudenmaan kasvullisuudesta ja sen suhteesta maahan. Geoteknillisiä julkaisuja n:o 32. Suomen geologinen komissioni, Helsinki 1924
- Über die Reaktion finnländischer Böden. Agrogeologiska meddelanden 19. Geologiska kommissionen i Finland, Helsingfors 1924
- Viljelysmaittemme kalkitsemistarpeesta. Kansantajuisia julkaisuja / Valtion maatutkimuslaitos n:o 1. Helsinki 1926
- Odlingsjordarnas reaktion i Finland. Agrogeologisia julkaisuja 21. Statens markforskningsinstitut, Helsingfors 1927, suomeksi nimellä Suomen viljelysmaiden reaktiosta. Valtion maatutkimuslaitos, Helsinki 1927
- Erilaisten karbonaattikivilajien vaikutus maan reaktioon. Agrogeologisia julkaisuja 25. Valtion maatutkimuslaitos, Helsinki 1928
- Våra skalmärgelfyndigheters betydelse för jordbruket. Agrogeologisia julkaisuja 23. Statens markforskningsinstitut, Helsingfors 1928, suomeksi nimellä Suomen kuorimerkelilöytöjen merkitys maanviljelykselle. Valtion maatutkimuslaitos, Helsinki 1928
- Kalkningsförsök å grynlera. Agrogeologisia julkaisuja n:o 29. Statens markforskningsinstitut, Helsingfors 1929, suomeksi nimellä Kalkitsemiskokeita urpasavessa. Valtion maatutkimuslaitos, Helsinki 1929
- Beiträge zur edaphischen Ökologie der Vegetation Finnlands. 1, Kalkbegünstigte Moore, Wiesen und Wiesenwälder . Acta botanica Fennica 7. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1930
- Beiträge zur edaphischen Ökologie der Vegetation Finnlands. 2, Wiesen. Acta botanica Fennica 9. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1931
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1905, matrikkelinumero 29462
- ↑ Jarmo Nieminen (toim.): Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa. Sotasurmat 1917–1918, s. 275, 277, 286–287. Gummerus, Helsinki 2015.
- ↑ Olli Korjus: Kuusi kuolemaantuomittua, s. 333, 361–362. Atena, Jyväskylä 2014.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 1 p. 1465
- ↑ Ola Brenner Biografiasampo. Viitattu 16.4.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Brenner, Widar hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)