Walentin Chorell
Walentin Chorell [korell] (e. Sundqvist; 8. huhtikuuta 1912 Turku – 18. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja.
Walentin Chorellin äiti oli 22-vuotias leski Elisabet Sundqvist. Walentin kasvoi äitinsä kanssa, kunnes tämä avioitui vuonna 1918 hovimestari Karl A. Chorellin kanssa ja isäpuoli adoptoi pojan.
Chorell suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1931 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1934. Hänen kirjallinen uransa alkoi vuonna 1941, jolloin hän julkaisi runoteoksen Vinet och lägeln. Lyriikka ei häntä kuitenkaan sen suuremmin innostanut, joten hän siirtyi hyvin nopeasti kirjoittamaan romaaneja, näytelmiä ja kuunnelmia. Läpimurtonsa Chorell teki näytelmällä Fabian öppnar portarna (1941). Psykologinen kerronta, jonka keskiössä on viettiensä vallassa toimiva ihminen, muodostui keskeiseksi teemaksi Chorellin tuotannossa. Tämä näkyi myös monissa elokuvasovituksissa, joita hänen romaaneistaan tehtiin, kuten William Markuksen ohjaamassa Miriamissa (1957).
Chorell oli yksi T. J. Särkän johtaman Suomen Filmiteollisuuden filmatuimpia kirjailijoita. Markuksen ohella hänen romaanejaan ja näytelmiään sovitti elokuviksi muun muassa Jack Witikka (Mä oksalla ylimmällä, 1953; Nukkekauppias ja kaunis Lilith, 1955; Äidittömät, 1958). Chorell osallistui usein myös itse teostensa pohjalta tehtyjen elokuvien käsikirjoitustyöhön. Lisäksi hän toimi yhtenä Matti Kassilan film-noir-vaikutteisen jännityselokuvan Varsovan laulu (1953) kolmesta käsikirjoittajasta (yhdessä Kassilan ja Juha Nevalaisen kanssa. Ruotsissa Chorellin tekstien pohjalta ovat syntyneet elokuvat Hon kom som en vind (ohj. Erik Faustman, 1952) ja Kissat (Kattorna, ohj. Henning Carlsen, 1965).[1]
1960- ja 1970-luvun poliittisesti kärjistyneessä ilmapiirissä Chorell jäi hiukan sivuun, koska hänen teoksiaan ei pidetty riittävän yhteiskuntakriittisinä.
Walentin Chorell palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä vuonna 1955. Hän sai myös Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1949, 1955 ja 1981.
Chorell kirjoitti uransa aikana yli sata teosta. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1973.
Chorellin puoliso vuodesta 1940 oli opettaja Ethel o.s. Bremer (1915–2003), ja heille syntyi tytär Eva-Cecilia.
Chorell on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[2] Helsingin Pohjois-Haagassa on Walentin Chorellin tie.[3]
Lähteet muokkaa
- Lindberg, Petter: Chorell, Walentin (1912–1983). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.9.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Chorell, Walentin hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Suomen kansallisfilmografia, osat 5 ja 6.
- Svenska Litteratursällskapetin pienoiselämäkerta. (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-8jse.htm (Arkistoitu – Internet Archive)tarvitaan parempi lähde
- Kaupunginsuunnittelulautakunnan esityslista. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kaupunginvaltuuston päätös.[vanhentunut linkki]
Viitteet muokkaa
- ↑ Walentin Chorell Svensk filmdatabas. Viitattu 12.4.2018.
- ↑ Taiteilijainmäki V21A (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Arkistoitu 14.7.2021. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ Kartta.[vanhentunut linkki] Fonecta.