Wikipedia

Viipuri

kaupunki Venäjällä
(Ohjattu sivulta Vyborg)
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Viipurin muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Viipuri (ven. Выборг, Vyborg; ruots. Viborg; saks. Wiborg/Wiburg) on kaupunki Luoteis-Venäjällä Suomenlahden pohjoisrannikolla Viipurinlahden perukassa Karjalankannaksen länsipäässä. Viipurissa oli Venäjän vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan 73 001 asukasta (1.1.2022). Kaupunki on samalla Leningradin alueen 193 863 asukkaan Viipurin piirin hallinnollinen keskus.[3]

Viipuri
Выборг, Vyborg (venäjäksi)
Viborg (ruotsiksi)
Wiborg/Wiburg (saksaksi)
lippu
lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Viipurin kaupunkikunnan alue Viipurin piirin kartalla.
Viipurin kaupunkikunnan alue Viipurin piirin kartalla.

Viipuri

Koordinaatit: 60°42′33″N, 28°44′39″E

Valtio Venäjä Venäjän federaatio
Alue Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Viipurin linna perustettu 1293[1]
Kaupunkioikeudet 1403[2]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 160,847 km²
 – Maa 112,27 km²
 – Josta vettä 48,577 km² 
Korkeus 3 m
Väkiluku (2022)  ([3]) 73 001
 – Väestötiheys 650,23 as./km²
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK) [4][5]
Postinumerot 188800 (kaupunki)–188992 (Viipurin piiri)[6]
Suuntanumero(t) +7 81378[7]
Tämä tietolaatikko käsittelee nykyistä Viipuria osana Venäjää. Entistä Suomen kuntaa käsittelevä tietolaatikko on jäljempänä artikkelissa.









Viipuri on alun perin ollut Vuoksen rannalla sijainnut karjalaisten kauppapaikka. Viipuri on kuulunut keskiajasta alkaen Ruotsille, sen jälkeen vuodesta 1710 Venäjälle, vuodesta 1812 Suomen suuriruhtinaskunnalle ja vuodesta 1917 lähtien itsenäiselle Suomelle. Suomi joutui luovuttamaan Viipurin Neuvostoliitolle talvisodan päättyessä 1940. Jatkosodan alussa 1941 Suomi valtasi kaupungin takaisin, mutta Neuvostoliitto otti kaupungin jälleen haltuunsa Viipurin-Petroskoin operaatiossa 1944.

Kaupungin keskusta sijaitsee niemellä Viipurinlahden äärimmäisen perukan Suomenvedenpohjan ja sen eteläpuolisen Viipurinlahden osan, Viipurista Uuraaseen ulottuvan Suomenvedenselän välissä.[8][9] Vanhan kaupunkikeskustan länsipuolella on Linnasaari, jonka erottaa keskustasta kapea Linnasalmi. Sillä sijaitsevalla pienellä saarella on keskiaikainen Viipurin linna.

Historia muokkaa

Viipuri on alun perin ollut Vuoksen rannalla sijainnut karjalaisten kauppapaikka. Arkeologisten kaivausten perusteella kauppapaikka on ollut käytössä jo 900-luvulla. Viipurin varhaiseen olemassaoloon viittaa myös noin vuodelta 1100 oleva ruotsalainen riimukivi, johon henkilön kuolinpaikaksi on merkitty Uiburk, joskin se saattaa viitata myös Tanskan Viborgiin. Viipurin seudulla on mainittu myös olleen 1100- ja 1200-luvulla Novgorodin valtapiiriin kuuluva kylä ja kauppapaikka.[1]

 
Viipurin kaupunki 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Kuparipiirros Eric Dahlbergin teoksesta Suecia antiqua et hodierna.

Kaupunki sijaitsee Viipurinlahden perukassa eli Suomenvedenpohjassa paikalla, jossa vielä uudella ajalla oli Vuoksen läntisen laskuhaaran suu, joka oli merkittävän vesireitin läntinen päätepiste Laatokalle.[10]. Vesireitin itäinen päätepiste sijaitsi Vuoksen suulla Käkisalmessa Läntinen laskuhaara kuitenkin kuivui maankohoamisen myötä vähitellen 1600–1800-luvuilla.[11][12][13] Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella.[14]

Ruotsin osana muokkaa

Eerikinkronikan mukaan upplantilaiset rakensivat Viipurin linnan vuonna 1293[15] kolmannen ristiretken yhteydessä. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä kivilinnaa edeltäneistä hirsirakennuksista. Löytöinä on myös ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella alkuperäistä varustusta pidetään karjalaisten linnoituksena, jonka upplantilaiset sittemmin valloittivat.[16] Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Kuningas Eerik Pommerilainen myönsi Viipurille kaupunkioikeudet vuonna 1403.[2] Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli sittemmin Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki.[16]

Ruotsalaisissa lähteissä Viipurin linna mainitaan ensi kerran vuonna 1295 (kuningas Birgerin kirjeessä), mutta novgorodilaisten kronikassa kerrotaan, että ruotsalaiset perustivat linnan Karjalaan ”vuonna 6801” (länsimaisen ajanlaskun mukaan vuonna 1293). Myöhemmin Viipurin kaupunki mainitaan kirjallisissa lähteissä 1336 ja Viipurin raati 1393. Dominikaanit perustivat Viipuriin luostarin 1398, ja fransiskaanikonventti perustettiin 1400-luvun alussa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu Viipurin porvari oli saksalainen Ewert von Balven Tallinnasta (1393), samoin saksalainen oli ensimmäinen tunnettu raatimies Magnus Schröder (1410). Kaukokauppa oli suureksi osaksi itämeren saksalaisista hansakaupungeista kuten Lyypekistä ja Tallinnasta saapuneiden hansakauppiaiden hallinnassa. Vienti suuntautui enimmäkseen Tallinnaan, missä tavarat myytiin läntiseen Eurooppaan. Karjalaiset olivat kylläkin enemmistönä tavallisten kaupunkilaisten joukossa.[16]

Koska Viipuri oli kaukana Tukholmasta, Viipurin linnalääniä hallittiin kuin itsenäistä valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä oli Viipuria kiinteämpi yhteys Tukholmaan ja vähemmän itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt kaupunki oli linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jonka ympärillä oli kaupunginmuuri.[16]

Venäjän keisarikunta ja Suomen suuriruhtinaskunta muokkaa

Suuren Pohjan sodan aikana Pietari Suuren venäläisjoukot valtasivat kaupungin vuonna 1710, ja sen jälkeen vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta.[17]

Venäjään liittyminen hyödytti suuresti Karjalan taloutta, kun kauppa suuntautui kasvavaan Pietarin kaupunkiin. Rahtitalonpojat ansaitsivat rahaa kuljettamalla rahtia hevoskärryllä tai reellä. Pääkaupunkiin saatettiin myös muuttaa työn perässä. Omalta asuinpaikalta käsin saattoi myydä maataloustuotteita tai harjoittaa sivuelinkeinoja. Näin pääsi miltei jokainen karjalainen rahatalouden piiriin. Toisaalta maatalous taantui, kun venäläinen halpa vilja valtasi markkinoita.[18]

Jo 1700-luvulla Venäjään liitetty Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Talouselämässä ja kaupungin hallinnossa saksalaisilla oli määräävin asema[19] ja kaupungissa asui paljon saksalaisia kauppiassukuja.

 
C. W. Gyldénin kartta Viipurista ja sen esikaupunkialueista vuodelta 1839.
 
Viipuri 1800-luvun puolivälissä teoksessa Finland framstäldt i teckningar

Viipurin on myös sanottu olleen suuriruhtinaskunnan kansainvälisin kaupunki: siellä asui suomenkielisten lisäksi venäjän-, ruotsin- ja saksankielisiä asukkaita.[20] Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus[20] Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi.

Topelius kuvasi liikkuvuuteen tottunutta karjalaista kansaa:

»Matkustaminen ja kaupanteko ovat hänelle mieluisia, ja hän kulkee pitkiä matkoja omassa maassaan ja vie tavaroitaan Venäjälle asti – Pietariin. Siellä on karjalaisten alinomainen markkinapaikka. Siellä hän ansaitsee pienillä kivilläkin, ja yhtä helposti kuin raha on tullut, se taas meneekin.»
(Topelius, Maamme-kirja. (Engman, Suomi Venäjällä. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria 2, s. 99))

Viipurissa oli vuonna 1906 kolme osuuskauppaa: Viipurin Työväen Osuuskauppa, Karjalan Työväen Osuuskauppa ja Osuusliike Ponnistus. Siellä toimi myös työväenyhdistys. Tuolloin Viipurin esikaupungeissa asui lähes yhtä paljon väestöä kuin itse kaupungissa, mutta ilman kaupungin mukavuuksia. Sen vuoksi esikaupunkien yhdistäminen kaupunkiin oli Viipurin työväenyhdistyksen polttavimpia kysymyksiä. Samana vuonna Pohjoismaiden Osakepankin pääkonttori siirtyi Viipurista Helsinkiin, mikä aiheutti viipurilaisissa raivoa ja vilkasta kirjoittelua paikallisissa lehdissä.[21]

Suomen tasavallan aika ja sotavuodet muokkaa

Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella; valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Maailmansotien välisenä aikana rakennettiin muun muassa Viipurin kirjasto.

Vuonna 1931 Viipurissa järjestettiin Herättäjäjuhlat.[22]

Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen neljänneksi suurin kaupunki Helsingin, Tampereen ja Turun jälkeen.[23] Viipuri oli asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki.

Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka puna-armeija ei saanut sitä vallattua, Moskovan rauhassa se jäi muun luovutetun Karjalan osana Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhoutuneen kaupungin nopeasti asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jatkosodassa uudelleen 20. kesäkuuta 1944.[24]

Viipurin kuuluminen Neuvostoliiton alueeseen vahvistettiin uudestaan Moskovan välirauhansopimuksessa 19. syyskuuta 1944. Stalin oli jo Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 ilmoittanut vaativansa vuoden 1940 rajoja ja ettei hän suostunut edes keskustelemaan Churchillin ja Rooseveltin ehdotuksesta, että rauhan­neuvottelujen helpottamiseksi Viipuri voitaisiin jättää Suomelle.[25]

Viipurin kaupunginosat 1930 muokkaa

Viipuri
Viborg
(ruotsiksi)
Вы́борг
Vyborg
(venäjäksi)
Wiborg/Wiburg
(saksaksi)
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
   

vaakuna

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kuntanumero 929
Perustettu Viipurin linna perustettu 1293,[1] kaupunkioikeudet 1403[2]
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 111,50 km²  [26]
(12.3.1940)
– maa 100,00 km²
– sisävesi 11,50 km²
Väkiluku 74 403  [23]
(31.12.1939)
– väestötiheys 744,0 as./km²

Vuoden 1930 väestönlaskennassa Viipurin kaupungin rajojen sisällä olevia kaupunginosia olivat:[27]

Väestönlaskennassa olivat mukana myös eräät Viipurin kaupungin rajojen ulkopuolella sijaitsevat alueet. Niistä Viipurin maalaiskunnassa sijaitsivat:[27]

Edellä mainittujen lisäksi Viipurin tietojen yhteydessä on mainittu myös Uuras, joka oli jakautuneena Viipurin maalaiskunnan, Vahvialan ja Johanneksen kuntien kesken.[27]

Kaupungin alueliitokset 1920- ja 1930-luvulla muokkaa

Viipurin kaupunkiin tehtiin vuosien mittaan useita alueliitoksia. Esimerkiksi vuoden 1930 väestönlaskennan jälkeen tehdyissä aluejärjestelyissä vuonna 1932 Viipurin maalaiskunnasta siirrettiin Viipurin kaupunkiin 858 henkeä ja vuoden 1933 alueliitoksessa 11 271 henkeä. Uuras liitettiin osaksi Viipurin kaupunkia vuonna 1936. Seuraavassa on lueteltu Viipuriin tehtyjä alueliitoksia.

Vuonna 1924

Papulan, Huusniemen, Karjalan, Tiiliruukin, Kangasrannan, Kolikkoinmäen ja Talikkalan esikaupungit liitettiin Viipurin maalaiskunnasta Viipurin kaupunkiin.

Vuonna 1928

Kelkkalan, Liimatan ja Maaskolan esikaupungit liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin.

Vuonna 1932

Ravansaari, Kuurinsaari, Mentsinsaari, Suonionsaaren kylä ja osia Karppilan kylästä liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin.[28]

Uuraan satama-alue liitettiin Johanneksen kunnasta Viipurin kaupunkiin.[29]

Vuonna 1938

Osia Ykspään, Kärjen ja Karppilan kylistä liitettiin kaupungista takaisin maalaiskuntaan. Nämä alueet oli liitetty kaupunkiin vuosina 1932 ja 1933.[30] Toisaalta samana vuonna osia Suurperon ja Hämäläisen kylistä liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin.[30]

Lehdistö Suomen aikana muokkaa

 
Wiborgs Nyheter 30.11.1939.

Seuraavassa on lueteltu Viipurissa ilmestyneitä sanomalehtiä ennen kaupungin luovuttamista Neuvostoliitolle.

Suomenkieliset:

Ruotsinkieliset:

Saksankieliset:

Viipuri Neuvostoliiton ja Venäjän osana muokkaa

Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.[31][1]

Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, jota tosin on nyttemmin restauroitu. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut rajan läheisyys. Asukkaina on paljon rajavirkailijoita ja teollisuustyöntekijöitä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimii yli 20.lähde?

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev nimesi 25. maaliskuuta 2010 Viipurin ”sotilaskunnian kaupungiksi”. Venäjällä kaupunki voi saada tällaisen arvonimen, mikäli kaupungissa tai sen lähistöllä on ollut kovia taisteluita ja joissa venäläisen näkemyksen mukaan isänmaan puolustajat ovat osoittaneet urheutta, sitkeyttä ja yleistä sankaruutta.[32]

Väestö muokkaa

Väestö ennen toista maailmansotaa muokkaa

Seuraavassa taulukossa on esitetty Viipurin väkiluku eräinä vuosina. Vuosien 1930 ja 1939 luvut ovat ajankohdan 31.12. mukaiset ja perustusvat kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkittyyn väestöön. Vuosien 1850 ja 1860 sekä 1900 ja 1910 välillä Viipurin väkiluku laski, ja muina aikaväleinä se oli nousussa. Väkiluvun kasvuun vaikuttivat myös kaupunkiin Viipurin maalaiskunnasta tehdyt alueliitokset.

Vuosi 1815[33] 1840[33] 1850[33] 1860[33] 1870[33] 1880[33] 1890[33] 1900[33] 1910[33] 1920[33] 1930[34] 1939[34]
Väkiluku &&&&&&&&&&&02746.&&&&002 746 &&&&&&&&&&&04737.&&&&004 737 &&&&&&&&&&&08618.&&&&008 618 &&&&&&&&&&&05421.&&&&005 421 &&&&&&&&&&010619.&&&&0010 619 &&&&&&&&&&014055.&&&&0014 055 &&&&&&&&&&020763.&&&&0020 763 &&&&&&&&&&032312.&&&&0032 312 &&&&&&&&&&027508.&&&&0027 508 &&&&&&&&&&030071.&&&&0030 071 &&&&&&&&&&055750.&&&&0055 750 &&&&&&&&&&074403.&&&&0074 403

Vuoden 1870 väestönlaskennan perusteella Viipurissa oli 13 466 asukasta (1.3.1870). Asukkaista suomenkielisiä oli 6 845 henkeä, ruotsinkielisiä 2 261, venäjänkielisiä 3 257, saksankielisiä 610 ja puolankielisiä 234.[35] Suomenkielisten osuus väestöstä oli siis 50,8 %, ruotsinkielisten 16,8 %, venäjänkielisten 24,2 %, saksankielisten 4,5 % ja puolankielisten 1,7 %.

Vuoden 1930 väestönlaskennassa Viipurin kaupungin hallinnollisella alueella oli 52 253 asukasta. Viipurin rajojen ulkopuolella sijainneissa, mutta väestönlaskennassa mukana olleissa osissa Viipurin maalaiskuntaa ja Uuraassa oli yhteensä 19 986 asukasta, joten koko väestönlaskenta-alueen väkiluku oli 72 239 henkeä.[27] Koko väestönlaskenta-alueen väestöstä suomenkielisiä oli 67 609, ruotsinkielisiä 2 103, venäjänkielisiä 1 807 ja saksankielisiä 439 asukasta.[36] Tämän perusteella suomenkielisiä oli 93,6 %, ruotsinkielisiä 2,9 %, venäjänkielisiä 2,5 % ja saksankielisiä 0,6 % väestönlaskenta-alueen asukkaista.

Sodan aikaiset väestönsiirrot muokkaa

Talvisodan aikana, osittain jo sen edellä Viipurin koko väestö evakuoitiin muualle Suomeen. Välirauhan aikana tyhjentyneeseen kaupunkiin siirrettiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta. Kun Suomi jatkosodassa valtasi Viipurin, osa sen entisistä asukkaista muutti sinne takaisin, mutta joutui jälleen poistumaan kaupungista, kun Neuvostoliitto vuonna 1944 valloitti sen uudestaan.

Väestö toisen maailmansodan jälkeen muokkaa

Sodan jälkeen Viipurissa ei asunut suomalaista väestöä, vaan sinne siirrettiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta. Ensimmäisessä toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliiton väestönlaskennassa vuonna 1959 Viipurin asukasluku oli pienempi kuin ennen sotia. Sotia edeltänyt väkiluku ylittyi vuoden 1979 väestönlaskentaan mennessä. Enimmillään Viipurissa oli asukkaita lähes 81 000 henkeä viimeisessä Neuvostoliiton ajan väestönlaskennassa. Vuoteen 2002 tultaessa kaupungin asukasluku oli hieman vähentynyt ja vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan se oli taas noussut lähes 80 000 henkeen.

Vuosi 1959[37] 1970[38] 1979[39] 1989[40] 2002[41] 2010[42]
Väkiluku &&&&&&&&&&051088.&&&&0051 088 &&&&&&&&&&065188.&&&&0065 188 &&&&&&&&&&075573.&&&&0075 573 &&&&&&&&&&080924.&&&&0080 924 &&&&&&&&&&079224.&&&&0079 224 &&&&&&&&&&079962.&&&&0079 962

Seuraavassa on edellä selostettujen tietojen perusteella laadittu kuvaaja Viipurin väestönkehityksesta vuodesta 1815 vuoteen 2010. Pylväiden päissä näkyvät luvut ovat tuhansia asukkaita sadan asukkaan tarkkuuteen pyöristettynä. Musta pystyviiva on merkitty toista maailmansotaa edeltäneiden ja senjälkeisten väkilukutietojen väliin.[43]

Nyky-Viipurin naapurit ja kaupunginosat muokkaa

Viipurin kaupunkikunnan naapureita ovat nykyään: etelässä Johanneksen kaupunkikunta, lännessä Tienhaaran maalaiskunta, pohjoisessa Antrean kaupunkikunta ja idässä Gontšarovon maalaiskunta.

Sisäisesti Viipurin kaupunki on 15. lokakuuta 2008 lähtien ollut jaettuna kymmeneen kaupunginosaan (ven. микрорайон, mikroraion), jotka ovat:

  • Kalininski (Калининский)
  • Kirovskije Datši (Кировские Дачи)
  • Kirovski (Кировский)
  • Petrovski (Петровский)
  • Peterburgski (Петербургский)
  • Promyšlennyi (Промышленный)
  • Saimenski (Сайменский)
  • Skandinavski (Скандинавский)
  • Haritonovski (Харитоновский)
  • Tsentralnyi (Центральный)

Talous ja liikenne muokkaa

Viipuri on teollisuuskaupunki. Se on myös eräs suomalaisten Venäjän lähialueiden turistikohteita.

Kaupunkiin pääsee junalla, henkilö- tai linja-autolla, reittitaksilla tai vesiteitä pitkin.[44][45][46]

Viipurin rautatieasema on Lappeenrannan kautta Pietarin Suomen asemalle johtavan pääradan tärkein asema Venäjän puolella ennen Pietarin kaupunkia.[47]

Suomesta Viipuriin johtavat veneily- tai laivaväylät saapuvat Suomenlahden tai Saimaan kanavaa suunnalta. Viipurin satama on yksi Leningradin alueen kauppasatamia.

Kulttuuri ja koulutus muokkaa

Nähtävyyksiä muokkaa

Katso myös: Luettelo Viipurin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä keskiajan lopulta peräisin oleva niin sanottu Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin vanha raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja 2000-luvulla korjattu Weckrothin talo.lähde?

Monet Viipurin vanhan kaupungin rakennukset ovat nykyään huonokuntoisia.[48] Kaupungissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen toisen maailmansodan jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n.lähde?

Viipurin taidemuseo on kunnostettu Eremitaašin sivutoimipisteeksi. Viipurin pääkatu on Leninin valtakatu (aiemmin Torkkelinkatu).lähde?

Suomalainen lauluperinne muokkaa

Viipuri oli ennen sotia merkittävä suomalainen kulttuurikaupunki. Vielä nykyisin muutama kuoro vaalii viipurilaisia lauluperinteitä. Näitä ovat esimerkiksi Helsingin yliopiston Wiipurilaisen osakunnan kuoro ja mieskuoro Viipurin Lauluveikot. Jälkimmäinen perustettiin Viipurissa vuonna 1897. Sotien jälkeen Helsinkiin muuttaneet kuoron entiset jäsenet jatkoivat toimintaa; kuoro konsertoi yhä niin Suomessa kuin muuallakin. Ohjelmistossa Viipuria ja Karjalaa muistellaan esimerkiksi kappaleilla Muistatko Monrepos'n (Erik Lindström) ja Karjala (Olli Nykänen).lähde?

Tapahtumat muokkaa

Viipurissa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Viipurissa vuonna 1922[49] ja herännäisyyden herättäjäjuhlat vuonna 1931.[50]

Ystävyyskaupungit muokkaa

Viipurilla on nykyään kolme ystävyyskaupunkia:

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kuujo, Erkki ja Lakio, Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.
  • Seppovaara, Ossi: Vuoksi. Luonto ja ihminen vesistön muovaajina. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1984. ISBN 951-717-370-9.
  • Viipurin väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930: Taululiitteitä (PDF) Suomen virallinen tilasto 6: Väestötilastoa 71:3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  • Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Vyborg (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2008) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c Lankinen, Juha: Viipurin kaupungin tiivistetty historia VirtuaaliViipuri. Viitattu 13.1.2020.
  3. ↑ a b Численность постоянного населения Российской Федерации по муниципальным образованиям на 1 января 2022 года (.xlsx) rosstat.gov.ru. Arkistoitu 11.6.2022. Viitattu 24.6.2022. (venäjäksi)
  4. ↑ Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan Yle uuiset. 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 26.10.2014.
  5. ↑ Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Leningradskaja oblast: Potštovnyje indeksy. ruspostindex.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  7. ↑ Leningradskaja oblast: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  8. ↑ Kysy mitä vain – Viipuri Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 4.5.2012. Viitattu 29.3.2009.
  9. ↑ Paaskoski, Jyrki: Viipuriin ja maailmalle. Saimaan kanavan historia, s. 41–42. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17933-0.
  10. ↑ toim. Joonas Ahola & Frog with Clive Tolley: Fibula, Fabula, Fact – The Viking Age in Finland, s. 58. Studia Fennica, 2014.
  11. ↑ Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 64–78. Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X.
  12. ↑ Parland H.: Viipurin ja sen ympäristön vesiväylien muutokset geologian ja historian valossa, s. 91-100. Suomen museo. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1995. ISBN 951-9057-18-8.
  13. ↑ Seppovaara 1984, s. 13–18
  14. ↑ Seppovaara 1984, s. 15.
  15. ↑ Eerikinkronikka, s. 99–100. Suomentanut Harry Lönnroth ja Martti Linna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013.
  16. ↑ a b c d Suomen kaupunkien keskiaikaa Katajala, Kimmo. Viitattu 31.7.2013.
  17. ↑ Karjala-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Engman, Max: Suomi Venäjällä, s. 98–101. Kolbe, Laura (päätoim.) : Suomen kulttuurihistoria: 2, Tunne ja tieto. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1843-6.
  19. ↑ Viipuri. Luovutettukarjala.fi
  20. ↑ a b Andersin, Hans: Viipurin linnaan avattiin suomalaisten kokoama Suomen autonomian ajan Viipurista kertova näyttely Viipuri-keskus. Viitattu 2.5.2013.
  21. ↑ Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 233-234, 236, 238. Tammi, 1951.
  22. ↑ Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Viitattu 27.3.2022.
  23. ↑ a b Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. Kaupunkien väestökehitys 1815–1940 kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan sivulla 14; henkikirjoitetun väestön osalta sivulla 15. Nämä tiedot poikkeavat toisistaan jonkin verran.) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  24. ↑ Neuvostojoukkojen suurhyökkäys Internetix-opintomateriaali. Viitattu 1.8.2013.
  25. ↑ Ohto Manninen, Kyösti Rainila: ”Tarkastelua, Viipurin tulevaisuuden näkymät”, Viipuri menetetty! Rintama horjuu 1944, s. 329. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28209-9.
  26. ↑ sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala
  27. ↑ a b c d Viipurin väestölaskenta 1930, sivut 2–3, sarake 13
  28. ↑ Lakio 1982, s. 255
  29. ↑ 1932 Suomen kunnallislehti no 2, s. 14 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.9.2022.
  30. ↑ a b Lakio 1982, s. 259
  31. ↑ Vyborg (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969–1978. dic.academic.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  32. ↑ Venäjän presidentti nimitti Viipurin "Sotilaskunnian kaupungiksi" (Arkistoitu – Internet Archive) Ulkomaat, Uutiset, Helsingin Sanomat
  33. ↑ a b c d e f g h i j Suomen tilastollinen vuosikirja 1925 (PDF) (sivu 9, taulukko 11. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1924) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  34. ↑ a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1940, sivu 14, taulukko 13. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1940 (Kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkitty väestö)
  35. ↑ Wäenlasku maaliskuussa 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa (PDF) (sivut XCVI (väkiluku) ja CVII (äidinkieli)) Suomenmaan virallinen tilasto 6: 3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen toimisto. Viitattu 22.4.2013.
  36. ↑ Viipurin väestölaskenta 1930, sivut 24–25, sarake 40
  37. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  38. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  39. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  40. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  41. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  42. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru. 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
  43. ↑ Helsingin, Turun, Viipurin, Tampereen, Vaasan, Kuopion, Lahden, Oulun, Kotkan, Rauman, Pietarsaaren ja Riihimäen väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930. Tilastollinen päätoimisto, 1933. Teoksen verkkoversio.
  44. ↑ Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  45. ↑ toim. V. H. Peihvasser.: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006-2007. Rossija – Strany CNF – Pribaltika. 1:750 000 i 1:1 500 000 (+ 1:4 000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä: . ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  46. ↑ Natsionalnyi Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.
  47. ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  48. ↑ Raunio, Marjut ja Schönberg, Kalle: Viipurissa puretaan vanhan keskustan arvorakennuksia Yle Uutiset. 6.5.2013, päivitetty 18.2.2015. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 12.5.2013.
  49. ↑ Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  50. ↑ Valokuvia menneiltä herättäjäjuhlilta Herättäjäjuhlat. Viitattu 27.6.2022.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Elfvengren, Eero ja Tammi, Eeva: Viipuri 1944: miksi Viipuri menetettiin?. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33196-5.
  • Hakala-Rahko, Ilmo: Viipurissa, Viipurista, Viipuriin: Viipurin vaikutusalueen julkisen liikenteen historiaa Ruotsin vallan ajalta kesään 1944. Tampere: Suomen linja-autohistoriallinen seura, 2010. ISBN 978-952-99779-3-2.
  • Iltanen, Jussi: Viipurin historiallinen kartasto. Helsinki: Karttakeskus, 2017. ISBN 978-952-266-504-1.
  • Iltanen, Jussi: Viipurin karttakirja 1939. Vantaa: Genimap, 2006. ISBN 951-593-009-X.
  • Kallioniemi, Jouni: Viipuri suursodassa 1939–1944. Turku: Kirjaveteraanit, 1990. ISBN 951-96209-0-7.
  • Kallioniemi, Jouni ja Kuujo, Erkki: Viipurin seitsemän vuosisataa. Turku: Kirjaveteraanit, 1993. ISBN 9519620931.
  • Krohn, Aarni: Viipuri: kirjailijan, muistelijan ja historioitsijan kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-082-0.
  • Lankinen, Juha ja Miettinen, Harri: Viipurissa 2.9.1939. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu, 2009. ISBN 978-952-5264-88-3 952-5264-88-2.
  • Markus Lehtipuu: Karjala, Suomalainen Matkaopas.
  • Mård, Anders ja Londen, Magnus: Takaisin Viipuriin. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3426-1.
  • Neuvonen, Petri: Viipurin historiallinen keskusta: rakennusperinnön nykytila. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1994. ISBN 951-8915-93-8.
  • Neuvonen, Petri: Viipuri: rakennusperinnön seitsemän vuosisataa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-973-9.
  • Neuvonen, Petri; Pöyhiä, Tuula ja Mustonen, Tapani: Viipuri: opas kaupunkiin. Helsinki: Rakennustieto, 1999. ISBN 951-682-485-4.
  • Partanen, E. ja Neuvonen, Petri: Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa: Eino Partasen valokuvia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-203-9.
  • Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri: Karjalan pääkaupungin kohtalonvuodet 1939, 1941 ja 1944. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-539-6.
  • Riimala, Erkki: Meren, kanavan ja laivojen Viipuri. Suomen laivahistoriallinen yhdistys, 1991. ISBN 952-90-3227-7.
  • Shikalov, Juri ja Hämynen, Tapio: Viipurin kadotetut vuodet 1940–1990. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6885-8.
  • Simola, Marja: Sellaista oli Viipurissa. Joensuu: Ilias, 2011. ISBN 978-952-5679-62-5.
  • Tandefelt, Marika: Viborgs fyra språk under sju sekel. Espoo: Schildt, 2002. ISBN 951-50-1270-8. (ruotsiksi)
  • Tarkki, Uuno: Miksi menetimme Viipurin?: mitä todella tapahtui Viipurissa 20.6.1944?. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-3421-X.
  • Vatanen, Arvo ja Andersin, Hans E.: Viipuri: haavoittunut kaunotar. Helsinki: Arvokirjat, 2011. ISBN 978-952-67052-2-4.
  • Vatanen, Arvo ja Jaskari, Eija: Postia Viipurista. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-110-4.
  • Juha Metso, Pekka Hakala: Viipuri Venäläisten kaupunki. Helsinki: Docendo, 2019. ISBN 978-952-291-687-7.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Viipurin piiri
 
Leningradin alueen sijainti

Hallinnollinen keskus: Viipuri
Kunnat: Antrea (Kamennogorsk) | Enso (Svetogorsk) | Johannes (Sovetski) | Kivennapa (Pervomaiskoje) | Koivisto (Primorsk) | Kyyrölä (Krasnoselskoje) | Kähäri (Gontšarovo) | Makslahti (Glebytševo) | Raivola (Roštšino) | Tienhaara (Seleznjovo) | Uuras (Vysotsk) | Uusikirkko (Poljany) | Viipuri (Vyborg)


Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt

Jääski | Korpiselkä | Pälkjärvi | Säkkijärvi | Vahviala

toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet

Ilomantsi | Inari | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko

osin

Bromarv | Degerby | Espoo | Inkoo | Kirkkonummi | Siuntio

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

Suomen keskiaikaiset kaupungit

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viipuri&oldid=22161660”