Avaa päävalikko
Vyö ja tie -hankkeen kaksi haaraa talouskäytävineen. Punaisella Kiina, oranssilla muut hankkeeseen investoivan Aasian infrastruktuuri-investointipankin jäsenmaat.

Vyö ja tie (alun perin nimeltään Yksi vyö, yksi tie) on Kiinan hallituksen vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa määritelty kehityshanke, jossa Kiina investoi 900 miljardia dollaria rautateihin, satamiin ja muuhun infrastruktuuriin 65 maassa.[1]

Hankkeen tarkoituksena on yhdistää Kiina Eurooppaan ja Afrikkaan sekä lisätä kaupankäyntiä ja taloudellista yhdentymistä aloitteessa mukana olevissa maissa. Kiinalaisten mukaan hanke tarjoaa etuja Kiinan itsensä lisäksi myös kaikille mukana oleville maille. Kiinalaiset odottavat vientiyritystensä markkinoiden kasvavan sekä maansa rakennusfirmojen, insinööritoimistojen, rautatieyhtiöiden ja muiden infrastruktuurin parissa toimivien yritysten laajenevan ulkomaille. Hankkeen odotetaan myös auttavan Kiinan alikehittyneiden länsiosien kehityksessä. Hankkeen seurauksena olisi myös Kiinan valuutan kansainvälistyminen ja Kiinan poliittisen vaikutusvallan kasvu ulkomailla.[1]

Hanketta on edistänyt etenkin Kiinan presidentti Xi Jinping. Hän ehdotti vuonna 2013 valtiovierailullaan Kazakstanissa, että Kiina ja Keski-Aasian maat rakentaisivat yhteisen talousvyöhykkeen, jonka hän rinnasti vanhaan Keski-Aasian kauppareittiin, silkkitiehen. Vähän sen jälkeen hän sanoi Indonesiassa, että Kiina vahvistaa yhteistyötä Kaakkois-Aasian maiden kanssa rakentamalla ”merellisen silkkitien”. Näistä kahdesta ehdotuksesta, maan ja meren kautta kulkevista yhteyksien verkostoista, syntyi kaksi vuotta myöhemmin Vyö ja tie -hanke.[1]

Hankkeen ”vyö” tarkoittaa Kiinan länsiosien yhdistämistä kuuden talouskäytävän kautta Keski-Aasiaan, Venäjälle, Eurooppaan, Välimerelle ja Persianlahdelle sekä Kaakkois-Aasiaan, Etelä-Aasiaan ja Intian valtamerelle.[1]

Hankkeen ”tie” on merireitti, joka yhdistää Kiinan rannikkoalueet Eurooppaan ja Afrikkaan yhtäältä Etelä-Kiinan meren ja Intian valtameren sekä toisaalta Etelä-Tyynenmeren kautta.[1]

Hankkeeseen kuuluu 51 raideyhteyttä, jotka yhdistävät Kiinasta 27 ja Euroopasta 28 suurkaupunkia.[2] Investointeihin kuuluu lisäksi muun muassa satelliitteja, Thaimaan ja Laosin läpi kulkevia rautateitä ja tieverkostoja, ilmailun ja merenkulun infrastruktuureja Keniassa, rauta- ja moottoriteitä Länsi-Kiinasta Pakistanin satamiin, Kiinan ja Kazakstanin rajalla sijaitseva kuivasatama sekä Keski- ja Itä-Eurooppaan vievä luotijunayhteys Kreikasta Pireuksen satamasta, jonka Kiina omistaa.[1] Malesiaan Kiina aikoo rakentaa teollisuuskeskuksen ja Valko-Venäjälle suuren teollisuuspuiston.[2]

Hankkeen rahoituksesta suurin osa tulee Kiinan valtion omistamilta pankeilta ja vuonna 2015 perustetusta 40 miljardin dollarin silkkitierahastosta. Silkkitien varrella oleviin maihin investoi myös Pekingissä sijaitseva Aasian infrastruktuuri-investointipankki.[1]

Suunnitelman myötä Kiina on solminut kymmeniä kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia eri maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Pekingissä järjestettiin vuonna 2017 silkkitiekokous, johon osallistui 28 valtiojohtajaa ja yli 50 kansainvälisen järjestön johtajaa.[1] Italiasta tuli maaliskuussa 2019 ensimmäinen G7-maa ja ensimmäinen merkittävä länsivaltio, joka allekirjoitti hankkeeseen liittyvän yhteistyösopimuksen Kiinan kanssa.[3]

Osana suunnitelmaa Kiina houkuttelee maita käyttämään yuania Yhdysvaltain dollarin sijaan. Pakistan on suostunut yuanin käyttämiseen.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Janne Suokas: Kiinan uusi silkkitie on massiivinen hanke GB Times. 19.5.2017. Viitattu 16.12.2018.
  2. a b Yrjö Kokkonen: Kiina havittelee uutta Silkkitietä – tarjolla 890 miljardin investoinnit Yle uutiset. 14.5.2017. Viitattu 16.12.2018.
  3. Louise Miner & Cristina Abellan-Matamoros: China's Belt and Road plan: Why did Italy sign it and why is Brussels worried? Euronews Answers 24.3.2019. Euronews. Viitattu 25.3.2019.
  4. Gal Luft: The anti-dollar awakening could be ruder and sooner than most economists predict CNBC 27.8.2018