Vyö ja tie
Vyö ja tie on Kiinan hallituksen vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa määritelty kehityshanke, jossa Kiina investoi 900 miljardia dollaria rautateihin, satamiin ja muuhun infrastruktuuriin 65 maassa.[1]
Hankkeen nimi oli vuoteen 2016 saakka Yksi vyö, yksi tie, kunnes kiinalaiset poistivat sanan "yksi", koska se antoi virheellisen kuvan maa- ja merireittien määrästä.[2] Hankkeesta on käytetty myös nimitystä uusi silkkitie.[3]
Hankkeen tarkoituksena on yhdistää Kiina Eurooppaan ja Afrikkaan sekä lisätä kaupankäyntiä ja taloudellista yhdentymistä aloitteessa mukana olevissa maissa. Kiinalaisten mukaan hanke tarjoaa etuja Kiinan itsensä lisäksi myös kaikille mukana oleville maille. Kiinalaiset odottavat vientiyritystensä markkinoiden kasvavan sekä maansa rakennusfirmojen, insinööritoimistojen, rautatieyhtiöiden ja muiden infrastruktuurin parissa toimivien yritysten laajenevan ulkomaille. Hankkeen odotetaan myös auttavan Kiinan alikehittyneiden länsiosien kehityksessä. Hankkeen seurauksena olisi myös Kiinan valuutan kansainvälistyminen ja Kiinan poliittisen vaikutusvallan kasvu ulkomailla.[1]
Hanketta on edistänyt etenkin Kiinan presidentti Xi Jinping. Hän ehdotti vuonna 2013 valtiovierailullaan Kazakstanissa, että Kiina ja Keski-Aasian maat rakentaisivat yhteisen talousvyöhykkeen, jonka hän rinnasti vanhaan Keski-Aasian kauppareittiin, silkkitiehen. Vähän sen jälkeen hän sanoi Indonesiassa, että Kiina vahvistaa yhteistyötä Kaakkois-Aasian maiden kanssa rakentamalla ”merellisen silkkitien”. Näistä kahdesta ehdotuksesta, maan ja meren kautta kulkevista yhteyksien verkostoista, syntyi kaksi vuotta myöhemmin Vyö ja tie -hanke.[1]
Hankkeen ”vyö” tarkoittaa Kiinan länsiosien yhdistämistä kuuden talouskäytävän kautta Keski-Aasiaan, Venäjälle, Eurooppaan, Välimerelle ja Persianlahdelle sekä Kaakkois-Aasiaan, Etelä-Aasiaan ja Intian valtamerelle.[1]
Hankkeen ”tie” on merireitti, joka yhdistää Kiinan rannikkoalueet Eurooppaan ja Afrikkaan yhtäältä Etelä-Kiinan meren ja Intian valtameren sekä toisaalta Etelä-Tyynenmeren kautta.[1]
Hankkeeseen kuuluu 51 raideyhteyttä, jotka yhdistävät Kiinasta 27 ja Euroopasta 28 suurkaupunkia.[4] Investointeihin kuuluu lisäksi muun muassa satelliitteja, Thaimaan ja Laosin läpi kulkevia rautateitä ja tieverkostoja, ilmailun ja merenkulun infrastruktuureja Keniassa, rauta- ja moottoriteitä Länsi-Kiinasta Pakistanin satamiin, Kiinan ja Kazakstanin rajalla sijaitseva kuivasatama sekä Keski- ja Itä-Eurooppaan vievä luotijunayhteys Kreikasta Pireuksen satamasta, jonka Kiina omistaa.[1] Malesiaan Kiina aikoo rakentaa teollisuuskeskuksen ja Valko-Venäjälle suuren teollisuuspuiston.[4]
Hankkeen rahoituksesta suurin osa tulee Kiinan valtion omistamilta pankeilta ja vuonna 2015 perustetusta 40 miljardin dollarin silkkitierahastosta. Silkkitien varrella oleviin maihin investoi myös Pekingissä sijaitseva Aasian infrastruktuuri-investointipankki.[1]
Suunnitelman myötä Kiina on solminut kymmeniä kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia eri maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Pekingissä järjestettiin vuonna 2017 silkkitiekokous, johon osallistui 28 valtiojohtajaa ja yli 50 kansainvälisen järjestön johtajaa.[1]
Osana suunnitelmaa Kiina houkuttelee maita käyttämään yuania Yhdysvaltain dollarin sijaan. Pakistan on suostunut yuanin käyttämiseen.[5]
Italiasta tuli maaliskuussa 2019 ensimmäinen G7-maa ja ensimmäinen merkittävä länsivaltio, joka allekirjoitti hankkeeseen liittyvän yhteistyösopimuksen Kiinan kanssa.[6] Italia oli ainoa G7-maa, joka liittyi mukaan Kiinan ohjelmaan[7]. Joulukuussa 2023 Italia kuitenkin ilmoitti vetäytyvänsä hankkeesta.[7]
Vuosina 2013–2021 Kiina sijoitti jopa 843 miljardia dollaria teiden, siltojen, sairaaloiden ja muun infrastruktuurin rakentamiseen noin 163 maassa. Useimmat kohteista sijaitsevat Afrikassa, Keski-Aasiassa tai Etelä-Amerikassa.[8]
Tutkimuksen mukaan Vyö ja tie -investointiohjelma on kerryttänyt kohdemaille niin kutsuttua piilotettua velkaa yli 385 miljardin dollarin eli noin 330 miljardin euron arvosta. Kiinan tekemät läpinäkymättömät sopimukset ovat jättäneet monia pienituloisia valtioita velkoihin, joita niillä ei ole mahdollisuuksia kuitata. 45:ssä maassa velkaantumisaste Kiinalle on yli 10 prosenttia kyseisen maan bruttokansantuotteesta. Lisäksi yli kolmannes tutkimuksessa tarkastelluista projekteista oli keskellä korruptiosyytteitä ja paikallisten protesteja. Moni ohjelmaan osallistunut valtio oli vuoteen 2021 mennessä keskeyttänyt tai perunut projekteja velkaantumisasteesta huolestuneena. [8]
Tutkija Brad Parksin mukaan Kiinan Vyö ja tie -lainausohjelma ei ole suuri suunnitelma liittolaisten keräämiseen vaan pikemminkin suurimman mahdollisen taloudellisen voiton metsästystä.[8]
Kesäkuussa 2021 Vyö ja tie sai kilpailijan, kun Yhdysvallat julkaisi yhdessä G7-maiden kanssa oman investointiohjelmansa nimeltä Build Back Better World (B3W).[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Janne Suokas: Kiinan uusi silkkitie on massiivinen hanke GB Times. 19.5.2017. Arkistoitu 16.12.2018. Viitattu 16.12.2018.
- ↑ BRI Instead of OBOR – China Edits the English Name of its Most Ambitious International Project Latvian Institute of International Affairs. Arkistoitu 6.2.2017. Viitattu 28.1.2020.
- ↑ Kiinan uusi silkkitie ja tuleva maailmanjärjestys Yle uutiset. 20.3.2017. Viitattu 28.1.2020.
- ↑ a b Yrjö Kokkonen: Kiina havittelee uutta Silkkitietä – tarjolla 890 miljardin investoinnit Yle uutiset. 14.5.2017. Viitattu 16.12.2018.
- ↑ Gal Luft: The anti-dollar awakening could be ruder and sooner than most economists predict CNBC 27.8.2018
- ↑ Louise Miner & Cristina Abellan-Matamoros: China's Belt and Road plan: Why did Italy sign it and why is Brussels worried? Euronews Answers 24.3.2019. Euronews. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ a b Vyö ja tie -hanke | Italia vetäytyy Kiinan suurhankkeesta, josta Yhdysvallat on aiemmin varoittanut Helsingin Sanomat. 6.12.2023. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ a b c d Kiina | Tutkimus: Kiinan valtava Vyö ja tie -hanke on kerryttänyt kohdemaille jopa yli 330 miljardia euroa piilovelkaa Helsingin Sanomat. 30.9.2021. Viitattu 9.12.2023.