Wikipedia

Vuoristo-Karabahin konflikti

aluekiista Armenian ja Azerbaidžanin välillä
(Ohjattu sivulta Vuoristo Karabahin levottomuudet)

Vuoristo-Karabahin konflikti oli aluekiista Armenian ja Azerbaidžanin välillä. Kiista laajeni konfliktiksi vuonna 1988 ja johti Vuoristo-Karabahin miehitykseen armenialaisten toimesta. Vuonna 2023 Azerbaidžan valloitti Vuoristo-Karabahin itselleen, mikä käytännössä päätti konfliktin. Maat ovat sen jälkeen luvanneet päämääräkseen suhteiden normalisoinnin, mutta rauhansopimusta ei ollut vielä tehty maaliskuussa 2024.

Vuoristo-Karabahin konflikti
Osa Neuvostoliiton jälkeisiä konflikteja
Vuoristo-Karabah korostettuna kartalla.
Vuoristo-Karabah korostettuna kartalla.
Päivämäärä:

1988–2023

Paikka:

Vuoristo-Karabah

Lopputulos:

Azerbaidžanin voitto

Vaikutukset:

Vuoristo-Karabah liitettiin Azerbaidžaniin

Osapuolet

 Armenia
 Artsakhin tasavalta

 Azerbaidžan

Vuoristo-Karabah oli armenialaisenemmistöinen, mutta kuului Neuvostoliiton aikoina Azerbaidžaniin. Vuosina 1987–1994 käydyissä yhteenotoissa armenialaiset irroittivat Azerbaidžanista Vuoristo-Karabahin ja sen ympärillä olevat seitsemän piirikuntaa (Cəbrayıl, Ağdam, Laçın, Füzuli, Qubadlı, Zəngilan, Kəlbəcər), jotka eivät kuulu Karabahiin ja joita ennen sotaa asuttivat enimmäkseen azerit.

Kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut Vuoristo-Karabahia Azerbaidžanista irtautuneeksi, ja konflikti on sittemmin jäähtynyt ajoittaisiksi kahakoiksi maiden välillä. Vuonna 2020 Azerbaidžan aloitti kuitenkin aseellisen hyökkäyksen valloittaakseen alueen takaisin itselleen. Se saikin vallattua suuren osan alueesta.[1] Azerbaidžanin armeija valtasi alueen vuoden 2023 operaatiossaan. Separatistit laskivat aseensa ja alue liitettiin Azerbaidžanin hallintaan 1. tammikuuta 2024 alkaen.[2][3] Valtaosa alueen väestöstä muutti Armeniaan.[4]

Tausta muokkaa

 
Vuoden 1905–1907 azerien ja armenialaisten yhteenotossa surmattu azeri.

Osmanien valtakunnassa ei ollut selkeitä alueita Kaukasuksen kansoille. Armenialaisten ja azereiden välinen viha juontaa juurensa tuolta ajalta ja uskontojen erilaisuudesta. Osmanien valtakunnan sulttaani Abd-ul-Hamid II luultavasti hyväksyi kurdisissien armenialaisia kohtaan kohdistamat suuret, jopa 300 000 henkeä vaatineet vainot 1894–1896, koska pelkäsi näiden hajottavan jo kutistuvaa valtakuntaa.

Vuonna 1905–1907 käytiin ”armenialaisten ja tataarien sota”. Azereita kutsuttiin tuohon aikaan tataareiksi. Sota alkoi, kun armenialaiset surmasivat azereihin kuuluvan koulupojan ja kauppiaan.[5] Joukkomurhat alkoivat, kun Venäjällä alkoi vuoden 1905 vallankumous. Niitä tehtiin puolin ja toisin.

Alueelle syntyi vuonna 1918 Transkaukasian federaatio, joka hajosi Georgiaksi, Armeniaksi ja Azerbaidžaniksi jo samana vuonna. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alueelle jäi valtatyhjiö Osmanien valtakunnan ja Venäjän keisarikunnan romahdettua. Valtioiden rajat eivät olleet selkeitä, ja Armenia ja Azerbaidžan ajautuivat vuonna 1919 sotaan, joka päättyi Neuvostoliiton miehittäessä Kaukasuksen 1920.[6][7]

 
Azerien armeija hävitti Şuşan kaupungin armenialaisten alueen Vuoristo-Karabahissa ja teki siellä noin 600 henkeä vaatineen joukkomurhan vuonna 1920.

Näiden levottomuuksien aikana bolševikkien tukemat armenialaiset Dashnak-nationalistit surmasivat tuhansia azereita muun muassa Bakussa. Kun bolševikkien tukema Bakun kommuuni romahti, azerit kostivat tämän armenialaisiin kohdistuvalla joukkomurhalla. Azerit tekivät vastaavanlaisia joukkomurhia myöhemmin 1919 Vuoristo-Karabahissakin. Azerien armeija tuhosi Şuşan ja teki siellä joukkomurhan 1920.

Neuvostoliiton aikana muokkaa

Armenialaisten ja azerien viha näkyi koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan. Neuvostoliitto loi alueelle Gruusian, Armenian ja Azerbaidžanin neuvostotasavallat välittämättä etnisistä rajoista. Josif Stalin liitti Vuoristo-Karabahin Azerbaidžaniin, vaikka alueen asukkaista peräti 95 prosenttia oli armenialaisia. Neuvostoliitto perusti Vuoristo-Karabahin autonomisen alueen, jonka liittämisestä Armeniaan oli jo vuonna 1923 oli mielenosoitus.[8][9]

Ensimmäisen kerran armenialaiset vaativat Vuoristo-Karabahin liittämistä Armeniaan heti toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945.lähde?

Vuonna 1960 kansojen välinen viha oli selvää.[10] Vuonna 1963 oli yhteenotto armenialaisten ja azerien välillä Stepanakertissa. Armenialaiset vetosivat monia kertoja 1960-luvulta lähtien alueen Vuoristo-Karabahin liittämiseksi Armeniaan ilman tuloksia. Samaan aikaan Vuoristo-Karabahiin muutti yhä enemmän azereita. Vuoristo-Karabahin armenialaiset näkivät, että Azerbaidžan azeristaa Vuoristo-Karabahia kulttuurisesti ja kansallisesti, eikä piittaa armenialaisten taloudellisista tarpeista.[11] Myös azerit valittivat siitä, että Vuoristo-Karabahin armenialaiset syrjivät heitä.[12]

Jo vuonna 1967 Armenian kansallinen yhdistynyt puolue alkoi toimia maan alla. Vuonna 1977 Neuvostoliiton ministerikokous vahvisti, että Vuoristo-Karabah oli liitetty keinotekoisesti Azerbaidžaniin unohtaen alueen historiallisen taustan.[8]

Konfliktin alku muokkaa

Neuvostoliiton loppuaikoina etniset jännitteet nousivat näkyvämmin pintaan. Merkkejä kasvavasta armenialaisten nationalismista näkyi jo vuonna 1983. Tuolloin armenialaisväkijoukko hyökkäsi heihin kohdistuneen joukkomurhan muistopäivänä erään azerin häihin. Muistopäivän 24. huhtikuuta vietosta tuli vakiintunut tapa. Joidenkin tietojen mukaan jo 1986–1987 armenialaiset alkoivat ajaa pois azereita lähinnä Maghrista ja Kapanista.lähde?

Armenialainen geologi ja historioitsija Suren Ajvazjan lähetti 3. maaliskuuta 1987 silloiselle Neuvostoliiton johtajalle Mihail Gorbatšoville muistion, jossa hän kertoi Armenian kansan historiallisesta oikeudesta Vuoristo-Karabahiin ja Nahitševaniin.[13] Elokuussa 75 000 armenialaista kirjoitti Gorbatšoville vetoomuksen. Lokakuun 17–18. päivinä protestoitiin ensin ympäristöasioiden puolesta, sitten Armenian ja muiden alueiden yhdistämisestä.[14] Poliisi hajotti protestin.[13]

 
Ensimmäinen suuri kansallismielinen mielenosoitus 13. helmikuuta 1988 Vuoristo-Karabahin Stepanakertissa.

Vuonna 1987 Azerbaidžanin viranomaiset erottivat siellä sijaitsevan armenialaisalueen Chaldakhin kolhoosin johtajan. Turvallisuusjoukot murskasivat seuranneen mielenosoituksen väkivalloin joulukuussa 1987. Armenialaiset kokivat, että azerit koettivat ajaa heitä pois Azerbaidžanin armenialaisalueilta. Vuoden 1988 alussa nousi Armeniassa ja Vuoristo-Karabahissa suuria protesteja.[15] Armenialaiset alkoivat paikoin karkottaa azereita ehkä jo vuoden 1987 marraskuussa, varmemmin 1988 tammikuussa, vastauksena Chardakhlin tapahtumiin.[16] Azerit vastasivat tähän helmikuussa 1988 kostolla, jossa azerinationalistit surmasivat Sumgaitissa kymmeniä armenialaissiviilejä väkivaltaisessa pogromissa. Vuoristo-Karabahissa äänestettiin liittymisestä Armeniaan vuonna 1988. Neuvostoliiton johto ei suostunut Armenian kommunistipuolueen johdon kannattamaan alueliitokseen.

Väkivaltaisuudet kiihtyivät sissisodaksi armenialaisten ja azerbaidžanilaisten välillä syksyllä 1988. Vuosina 1987–1989 yli 25 000 azeria pakeni tai ajettiin pois Armeniasta ja Vuoristo-Karabahista. Neuvostoliitto ei hyväksynyt taisteluita rajojensa sisällä, ja sen armeija pyrki estämään osapuolten yhteenotot väkivaltaisesti 1990. Tähän liittyi Neuvostoliiton armeijan tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia.

Armenian azerbaidžanilaiset pakenivat Azerbaidžaniin ja päinvastoin, mutta Vuoristo-Karabahin armenialaiset pysyivät alueella. Neuvostoliiton romahdettua 1991 kiistelevät osapuolet itsenäistyivät ja jatkoivat sotimista. Myös Vuoristo-Karabah julistautui itsenäiseksi, muttei saanut kansainvälistä tunnustusta.[6][17]

Vuosien 1992–1994 sota muokkaa

Pääartikkeli: Vuoristo-Karabahin sota

Täysimittainen sota alkoi 1992 ja Armenia miehitti Vuoristo-Karabahin ja seitsemän sen ympärillä olevaa piirikuntaa, jotka eivät kuulu Karabahin (Aghdam, Dzabrail, Zangilan, Gubadli, Fuzuli, Lachin, Kelbadzar), joissa asukkaiden enemmistö ei ollut azerbaidžanilainen. Samana vuonna armenialaiset surmasivat Khojalyssa ainakin 161 siviiliä. Sodan seurauksena Azerbaidžaniin siirtyi 700 000 evakkoa Karabahista ja seitsemältä viereiseltä alueelta ja 200 000 pakolaista Armeniasta.

Tappiot taisteluissa aiheuttivat Azerbaidžanissa sisäpoliittisen kriisin, joka johti useamman hallituksen kaatumiseen. Kiivaimmillaan taistelut olivat vuonna 1993, jolloin Armenia saavutti pieniä voittoja.[6][17] Armenia onnistui valtaamaan noin viidenneksen Azerbaidžanin pinta-alasta ja ottamaan Vuoristo-Karabahin hallintaansa.[9]

Osapuolet olivat valmiita neuvottelemaan rauhasta, ja tulitaukosopimus allekirjoitettiin 1994.[6][17] Venäjän välittämä tulitauko tunnetaan nimellä Biškekin protokolla.[9] Sopimuksessa Vuoristo-Karabah sekä sen ja Armenian väliset alueet jäivät armenialaisten haltuun, mutteivät tulleet osaksi Armeniaa.[6][17] Vuoristo-Karabah jäi de facto -itsenäiseksi, ja sen itsehallinnon keskus sijoittui Stepanakertiin.[9]

Jäätynyt konflikti muokkaa

Vuoristo-Karabahin rajoilla on käyty useita rajakahakoita sodan jälkeen. Kahakoissa on kuollut vuosittain kymmeniä sotilaita, mutta ajoittain on ollut vakavampia yhteenottoja.

Keväällä 2011 uutisoitiin tilanteen olevan epävakaa, ja yhdeksän kilometriä Stepanakertin pohjoispuolelle on rakenteilla lentokenttä. Azerbaidžan uhkasi ampua alas tälle suunnitelmien mukaan toukokuussa 2011 avautuvalle Stepanakertin kansainväliselle lentokentälle lentävät siviililentokoneet.[18]

Elokuussa 2014 levottomuudet roihahtivat uudelleen, ja Armenia ja Azerbaidžan syyttelivät toisiaan niiden aloittamisesta.[19] Vuoden 2014 konflikti oli vakavin yhteenotto maiden välillä sodan jälkeen siihen asti.[20]

Huhtikuun alussa 2016 konflikti kiihtyi jälleen hetkellisesti, kun Azerbaidžan hyökkäsi Vuoristo-Karabahiin vastauksena ammuskelulle. Kolmen päivän mittaisessa konfliktissa sai surmansa ainakin 30 henkeä, minkä päätteeksi Azerbaidžan ilmoitti aloittavansa tulitauon mutta myös vahvistavansa asemiaan vapautetuilla Vuoristo-Karabahin alueilla.[21]

Vuoristo-Karabahin tasavalta vaihtoi nimekseen Artsakhin tasavallaksi vuonna 2017 samalla kun se hyväksyi kansanäänestyksellä perustuslain. Azerbaidžan piti äänestystä laittomana.[22]

Vuoden 2020 sota muokkaa

Pääartikkeli: Vuoden 2020 Armenian–Azerbaidžanin sota

Kesäkuussa 2020 väkivaltaisuudet leimahtivat jälleen,[23] mutta rauhoittuivat heinäkuussa.

Azerbaidžan hyökkäsi Vuoristo-Karabahin alueelle syyskuussa 2020.[24] Turkki antoi tukeaan Azerbaidžanille, jonka tavoite oli vallata Vuoristo-Karabah takaisin tai saada Armenia antautumaan ja luovuttamaan alue.[25]

Azerien armeija eteni Vuoristo-Karabahin eteläosissa jonkin matkaa kahden ensimmäisen sotaviikon aikana. Armeija oli voimakas: sillä oli muun muassa muualta hankittuja taistelulennokkeja, ja syyrialaisia kapinallistaistelijoita tuli azerien avuksi. Vuoristo-Karabahista pakeni paljon siviilejä. Myös azereita pakeni rajan toisella puolella. Sekä armenialaiset että azerit ampuivat raketteja toistensa siviilikohteisiin, muun muassa Stepanakertiin ja Gəncəan.[26] Neuvotellut tulitauot kumoutuivat heti, kumpikin osapuoli syytti toistaan tulitauon rikkomisista.[27] [28] Lokakuun loppuun mennessä azerit olivat vallanneet noin viidesosan Vuoristo-Karabahin alueesta.[29] Koronaviruspandemia vaikeutti osaltaan ihmisten elämää tulituksen alla olevassa Stepanakertissa.[30] Marraskuun alussa Azerbaidžanin armeija eteni lähelle Şuşaa.[31] Se voitti taistelun kaupungista ja valtasi sen.[32] Nyt azerien joukot olivat lähellä pääkaupunki Stepanakertia.

Armenialaiset taipuivat rauhaan. He menettivät rauhansopimuksen mukana suuren osan Artsakhin alueesta, mutta pääkaupunki ympäristöineen jäi heille.[33][1] Stepanakertin ja Armenian yhdisti venäläisten rauhanturvaajien vartioima Laçınin käytäväksi kutsuttu laakso. Rauhansopimus aiheutti Armeniassa suuria mielenosoituksia ja sisäpoliittisen kriisin.[34]

Armenian miehittämiltä alueilta vuonna 1993 paenneet azerit saivat palata kotiseudulleen, josta sinne muuttaneiden armenialaisten oli poistuttava lyhyellä varoitusajalla. Monin paikon armenialaiset polttivat rakennukset lähtiessään.[35]

Rajakahakat jatkuvat muokkaa

Azerbaidžanilaiset sotilaat ylittivät 12. toukokuuta 2021 Armenian rajan useista kohdista ja jäivät miehittämään pieniä raja-alueita.[36] Syksyllä azerit tunkeutuivat useita kertoja Armenian eteläosaan Nahitševanista ja pystyttivät tarkastuspisteitä keskeisille kulkuväylille. Tapahtumat johtivat useisiin pieniin yhteenottoihin.[37][38]

Azerbaidžan otti vuoden 2022 aikana haltuunsa rajakyliä ja rajanylityspaikkoja Armenian puolelta ja armenialaisten keskuudessa alkoi kasvaa pelko täysimittaisesta hyökkäyksestä.[39] 13. syyskuuta 2022 puhkesi taisteluja Armenian ja Azerbaidžanin välillä. Molemmat syyttivät toisiaan niiden aloittamisesta.[40][41] Taistelut jatkuivat seuraavana päivänä, vaikka Venäjä neuvotteli tulitauon.[41][42]

Joulukuussa 2022 Azerbaidžanin joukot sulkivat Laçınin käytävän venäläisten rauhanturvaajien läsnäolosta ja vastustuksesta huolimatta.[43] Huhtikuussa 2023 Azerbaidžan avasi käytävään tarkistuspisteen ja salli avustuskuljetukset Vuoristo-Karabahiin. Käytävä suljettiin uudelleen heinäkuussa, sillä Azerbaidžan väitti armenialaisten käyttävän Punaisen ristin ajoneuvoja salakuljetukseen.[44][45]

Vuoden 2023 sota muokkaa

Azerbaidžanin joukot aloittivat 19. syyskuuta 2023 ”terrorisminvastaisen operaation” Vuoristo-Karabahin separatisteja vastaan. Azerien tarkoituksena oli ratkaista kiista alueesta lopullisesti. Ainakin 200 henkilöä kuoli azerien tulituksessa.[46] Azerien operaatio menestyi.[47] Armenian hallitus ilmoitti, ettei se ole taistelujen osapuoli.[2] Operaatio loppui noin vuorokauden sisään siihen, että separatistit laskivat aseensa.[2] Separatistit ja azerit aloittivat neuvottelut Vuoristo-Karabahin liittämiseksi Azerbaidžaniin. Näin konflikti näytti päättyvän Azerbaidžanin voittoon.[2] Armenialaiset pelkäsivät etnistä puhdistusta. Armenia kehotti YK:ta varmistamaan etnisten armenialaisten turvallisuuden.[48]

Lähes kaikki Vuoristo-Karabahin armenialaiset pakenivat noin viikon kuluessa tulitauosta.[49][50][51][52] Armenia valmistautui vastaanottamaan koko Vuoristo-Karabahin armenialaisväestön.[53] Armeniassa mielenosoittajat katsoivat maansa hallituksen myöntyneen liikaa azerien vaatimuksiin.[54]

Neuvotteluyritykset muokkaa

Tilanteen ratkaisemiseksi on käyty useita kansainvälisiä neuvotteluita. Ne eivät ole johtaneet pysyviin tuloksiin. Sopimus oli lähellä vuonna 1998, mutta se ei saanut Armenian kansan suosiota ja neuvottelut johtivat ainoastaan maan presidentin eroon. Osapuolet yrittivät neuvotella Yhdysvaltojen johdolla 2001 ja 2009 tuloksettomasti. Venäjän johdolla konflikti lientyi 2010 ja 2011, mutta rajakahakat kiristivät jälleen seuraavana vuonna maiden välit.[17] Armenia ja Azerbaidžan neuvottelivat tuloksetta Vuoristo-Karabahin kysymyksestä marraskuusta 2008 marraskuuhun 2009.[19]

Vuoden 2008 maaliskuun rajakonfliktissa sai surmansa toistakymmentä sotilasta.[55] Armenia ja Azerbaidžan syyttelivät toisiaan sen aloittamisesta.[19] YK:n yleiskokous antoi päätöslauselman, jonka mukaan alue kuuluu Azerbaidžaniin. Lauselmassa vaadittiin Armenian miehitysjoukkoja vetäytymään alueelta ja päästämään azerbaidžanilaiset palaamaan koteihinsa. [56]

Venäjän yritys rauhoittaa vuoden 2020 konfliktia syys-lokakuussa epäonnistuivat, koska kumpikin osapuoli rikkoi tulitaukoa.[57] Armenia taipui rauhaan, vasta kun azerit olivat vallanneet Susan kaupungin ja uhkasivat pääkaupunki Stepanakertia.[33][1]

Rauhansopimus muokkaa

Armenian ja Azerbaidžanin välinen rauha alkoi selkeästi lähestyä vuoden 2023 aikana, jolloin käytiin useampia keskusteluja aiheesta. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja välitti muun muassa Armenian pääministerin Nikol Pašinjanin ja Azerbaidžanin presidentin İlham Əliyevin välisiä neuvotteluita, joissa tehtiin ”selvää edistystä” rauhan suuntaan. Sen jälkeen Vladimir Putin johti trilateraalista tapaamista Pašinjanin ja Əliyevin välillä, ja kesäkuussa Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken kertoi, että osapuolet olivat valmiina todellisiin keskusteluihin.[9]

Vuoristo-Karabahin konflikti käytännössä päättyi vuoden 2023 lopulla, kun Azerbaidžan valtasi Vuoristo-Karabah ja lopetti Artsakhin tasavallan olemassaolon. Osapuolet eivät kuitenkaan ole tehneet vielä rauhansopimusta, vaikka joulukuussa 2023 maat julkaisivat yhteisen julistuksen, jossa ne vakuutti haluavansa suhteiden normalisointiin ja rauhansopimukseen. Armenia lupasi hyvän tahdon eleenä tukea Azerbaidžanin hakemusta vuoden 2024 ilmastokokouksen järjestämiseen ja Azerbaidžan puolestaan Armenian jäsenyyttä Itä-Euroopan ryhmän johtoryhmään.[9][58][59]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Vuoristo-Karabahin sodan osapuolet allekirjoittivat sopimuksen sodan lopettamisesta – protestoijat valtasivat Armenian parlamentin Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2020.
  2. ↑ a b c d Vuoristo-Karabah | Vuoristo-Karabahiin julistettiin tulitauko, armenialaiset separatistit laskevat aseensa Helsingin Sanomat. 20.9.2023. Viitattu 23.9.2023.
  3. ↑ "Глава Нагорного Карабаха подписал указ о прекращении существования республики" Коммерсантъ (in Russian). 2023-09-28.
  4. ↑ Nagorno-Karabakh almost empty as most of population flees to Armenia rfi.fr. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Svante E. Cornell. Small nations and great powers. page 55
  6. ↑ a b c d e Armenia ja Azerbaidžan kiistelevät Vuoristo-Karabahin alueesta global.finland: Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 21.9.2015. Viitattu 15.11.2014.
  7. ↑ Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 157. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.
  8. ↑ a b Nagorno-Karabakh: Chronology www.mountainous-karabakh.org. Viitattu 30.9.2020.
  9. ↑ a b c d e f Nagorno-Karabakh Conflict Global Conflict Tracker. 12.3.2024. Council on Foreign Relations. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Azerbaijan - The Issue of Nagorno-Karabakh countrystudies.us. Viitattu 30.9.2020.
  11. ↑ Contested Borders in the Caucasus : Chapter I (2/4) poli.vub.ac.be. Arkistoitu 14.3.2011. Viitattu 30.9.2020.
  12. ↑ De Waal, Thomas. Black garden: Armenia and Azerbaijan through Peace and War. New York: New York University Press, 2003. p. 141. ISBN 0-8147-1945-7
  13. ↑ a b Karabakh Movement 88: A Chronology of Events on the Road to Independence www.evnreport.com. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Ministry of Foreign Affairs of The Republic of Armenia Official Site web.archive.org. 14.9.2007. Arkistoitu 14.9.2007. Viitattu 30.9.2020.
  15. ↑ Chronology of Key Events in Nagorno Karabakh from February 1988 to June 2003 www.nkrusa.org. Viitattu 30.9.2020.
  16. ↑ Nagorno-Karabakh: Chronology www.mountainous-karabakh.org. Viitattu 30.9.2020.
  17. ↑ a b c d e Vuoristo-Karabahin konfliktin kronologia global.finland: Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 15.11.2014.
  18. ↑ Azerbaidzan uhkaa ampua alas matkustajalentokoneita (YLE:n uutinen AFP:n tietoihin pohjautuen) 31.3.2011. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.3.2011.
  19. ↑ a b c Azerbaijan profile - Timeline BBC News. Viitattu 18.4.2016.
  20. ↑ Azerbaijan Risks New Armenia Conflict as Chopper Downed Bloomberg. Viitattu 15.11.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Azerbaidzhan lopettaa kostotoimet Vuoristo-Karabahissa Yle. Viitattu 4.4.2016.
  22. ↑ Artsakh Votes for New Constitution, Officially Renames the Republic The Armenian Weekly. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
  23. ↑ Armenian ja Azerbaidžanin yhteenotot jatkuneet jo monta päivää Yle. Viitattu 16.7.2020.
  24. ↑ Kuolonuhrien määrä lasketaan jo kymmenissä Vuoristo-Karabahista leimahtaneissa Armenian ja Azerbaidžanin taisteluissa Helsingin Sanomat. Viitattu 29.9.2020.
  25. ↑ Azerbaidžan: Ei tulitaukoa ennen kuin Armenia luovuttaa Vuoristo-Karabahin Yle Uutiset. Viitattu 3.10.2020.
  26. ↑ Konfliktit | Ainakin seitsemän ihmistä kuoli Armenian ohjushyökkäyksessä Azerbaidžaniin, uhrien joukossa lapsia Helsingin Sanomat. 11.10.2020. Viitattu 11.10.2020.
  27. ↑ Tulitus kiihtyi Armenian ja Azerbaidžanin tulitauon alla Vuoristo-Karabahissa Yle Uutiset. Viitattu 10.10.2020.
  28. ↑ Armenia Azerbaijan: Reports of fresh shelling dent ceasefire hopes BBC News. 12.10.2020. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
  29. ↑ SouthFront: Armenia And Azerbaijan Boast Their Military Successes Amid Another Failed Ceasefire As Turkish Proxies Suffer From Russian Strikes In Syria southfront.org. 26.10.2020. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Coronavirus spreads in Nagorno-Karabakh amid heavy fighting AP NEWS. 21.10.2020. Viitattu 26.10.2020.
  31. ↑ Azerbaijani Forces Close In On Nagorno-Karabakh's 'Unassailable' Mountain Fortress City RadioFreeEurope/RadioLiberty. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Azerbaidžan ilmoitti ottaneensa hallintaan tärkeän Shushan kaupungin Vuoristo-Karabahissa – Armenian mukaan taistelut jatkuvat Yle Uutiset. Viitattu 9.11.2020.
  33. ↑ a b Kaukasia | Armenia taipui tulitaukoon Vuoristo-Karabahista: Mitä uusi sopimus tarkoittaa sille, Azerbaidžanille ja Venäjälle? Helsingin Sanomat. 10.11.2020. Viitattu 11.11.2020.
  34. ↑ Vuoristo-Karabahin sota päättymässä Armenian tappioon – Suuri osa alueista Azerbaidžanille Yle. Viitattu 24.1.2024.
  35. ↑ Palavat talot, autiot pihat Helsingin Sanomat. Viitattu 24.1.2024.
  36. ↑ Armenia accuses Azerbaijan of new territorial ‘infiltration’ Al Jazeera. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  37. ↑ Tension again spikes between Armenia and Azerbaijan eurasianet.org. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  38. ↑ Azerbaijani forces block key road through southern Armenia eurasianet.org. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  39. ↑ Azerbaijan revives demand for corridor through Armenia eurasianet.org. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  40. ↑ Armenian mukaan lähes 50 sotilasta on kuollut yhteenotoissa Azerbaidžanin kanssa – Venäjä sanoo neuvotelleensa tulitauon Yle Uutiset. 13.9.2022. Viitattu 14.9.2022.
  41. ↑ a b Konfliktit | Armenian ja Azerbaidžanin konfliktissa kuollut jo noin sata – tutkijan mukaan Venäjän heikentyminen horjuttaa alueen voimatasapainoa Helsingin Sanomat. 13.9.2022. Viitattu 14.9.2022.
  42. ↑ Konfliktit | Armenian ja Azerbaidžanin välillä uusia taisteluita Helsingin Sanomat. 14.9.2022. Viitattu 14.9.2022.
  43. ↑ Armenia, Azerbaijan tensions rise over blocked road news.yahoo.com. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  44. ↑ Kaukasia | Azerbaidžan sulki ainoan reitin Armeniasta Vuoristo-Karabahiin Helsingin Sanomat. 11.7.2023. Viitattu 25.9.2023.
  45. ↑ Vuoristo-Karabah | Venäjä: Vuoristo-Karabahiin liittyvä mahdollinen rauhansopimus voitaisiin allekirjoittaa Moskovassa Helsingin Sanomat. 15.7.2023. Viitattu 25.9.2023.
  46. ↑ Vuoristo-Karabah | Vuoristo-Karabahin taisteluihin saatiin tulitauko – separatistien mukaan ainakin 200 kuoli Helsingin Sanomat. 20.9.2023. Viitattu 23.9.2023.
  47. ↑ Vuoristo-Karabahiin on sovittu tulitauko – kymmeniä ehti kuolla Azerbaidžanin hyökkäyksessä Yle Uutiset. 20.9.2023. Viitattu 23.9.2023.
  48. ↑ Vuoristo-Karabah | Armenia kehotti YK:ta varmistamaan etnisten armenialaisten turvallisuuden Helsingin Sanomat. 24.9.2023. Viitattu 24.9.2023.
  49. ↑ Vuoristo-Karabah | Armenian mukaan lähes kaikki armenialaiset ovat paenneet Vuoristo-Karabahista Helsingin Sanomat. 30.9.2023. Viitattu 30.9.2023.
  50. ↑ Video | Jo lähes 5 000 Vuoristo-Karabahin armenialaista on paennut Armeniaan Helsingin Sanomat. 25.9.2023. Viitattu 25.9.2023.
  51. ↑ Ensimmäiset Vuoristo-Karabahista paenneet ovat saapuneet Armeniaan – eivät suostu elämään Azerbaidžanin alaisuudessa Yle Uutiset. 25.9.2023. Viitattu 25.9.2023.
  52. ↑ Vuoristo-Karabah | Joukkopako jatkuu: jopa kolmannes Vuoristo-Karabahin armenialaisista ylittänyt rajan Helsingin Sanomat. 27.9.2023. Viitattu 27.9.2023.
  53. ↑ Armenia valmistautuu Vuoristo-Karabahin armenialaisten vastaanottamiseen – asiantuntija: ”Minun käsittääkseni sinne ei jää kukaan” Yle Uutiset. 24.9.2023. Viitattu 24.9.2023.
  54. ↑ Kaukasia | Separatistijohtaja: Vuoristo-Karabahin armenialaiset lähtevät Armeniaan Helsingin Sanomat. 24.9.2023. Viitattu 24.9.2023.
  55. ↑ Karabakh casualty toll disputed BBC News. Viitattu 15.11.2014. (englanniksi)
  56. ↑ General Assembly adopts resolution reaffirming territorial intergrity of Azerbaijan, demanding withdrawal of all Armenian forces 14.3.2008. YK. Viitattu 18.4.2016.
  57. ↑ Vuoristo-Karabahin tulitauko uhkaa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi – Azerbaidžan syyttää Armeniaa siviilien tulittamisesta Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2020.
  58. ↑ Rusif Huseynov: Untying the Karabakh Knot 22.1.2024. German Marshall Fund. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
  59. ↑ Joint statement of the Office of the Prime Minister of the Republic of Armenia and the Presidential Administration of the Republic of Azerbaijan 7.12.2023. The Office to the Prime Minister of the Republic of Armenia. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vuoristo-Karabahin_konflikti&oldid=22267960”