Artsakhin historia

Artsakhin historia alkaa vuodesta 95 eaa. Esihistoriallisella ja vanhalla ajalla nykyisen Artsakhin tasavallan alueella asui tuntemattomia alkuperäiskansoja, jotka eivät olleet indoeurooppalaisia. Indoeurooppalaiset armenialaiset muuttivat alueelle viimeistään noin 200 eaa. Tämän jälkeen alue oli vaihtelevalla tavoin itsenäinen. Vieraat valloittajat tulivat ja menivät. Azerit ja armenialaiset alkoivat nahistella keskenään 1980-luvulla ja karkottaa toisiaan. Pitkään jatkuneiden kahnausten jälkeen kiistanalainen alue irtautui Azerbaidžanista yksipuolisesti vuonna 1991, mistä aiheutui Vuoristo-Karabahin sota. Mikään ulkomaa ei ole tunnustanut Vuoristo-Karabahia itsenäiseksi. YK:n päätöslausuman mukaan alue kuuluu Azerbaidžaniin: tämä on myös silloin tällöin uhannut liittää alueen takaisin itseensä.^lähde? Azerbaidžan aloittikin vuonna 2020 sodan, jossa se valtasi suuren osan Artsakhista.

Vanha aika ja antiikki

Esihistoriallisella ja vanhalla ajalla Vuoristo-Karabahissa asui tuntematonta ei-indoeurooppalaista kansaa. Ei tiedetä, milloin armenialaiset muuttivat alueelle, ehkä välillä 700-200 eaa. Armenian kulttuuri vallitsi alueella varhaisella keskiajalla noin 500 jaa. Alueen vanha nimi on Artsakh, joka lienee sillä ollut jo vanhalla ajalla.

Keskiajalta 1800-luvulle

Muslimiarabit tunkeutuivat maahan vuoden 650 tienoilla jaa. He nostivat valtaan paikallisia ruhtinaita. Mongolit valtasivat alueen vähäksi aikaa. Tämän jälkeen armenialaiset, turkkilaiset ja persialaiset kamppailivat alueen hallinnasta vuosisatoja. Alue säilytti silti monesti autonomian. Vuonna 1724 ottomaanit valtasivat alueen ja murhasivat monia armenialaisia. 1700-luvun lopussa alue oli itsenäinen Karabahin kaanikunta; sittemmin se joutui Persian alaisuuteen.

Venäjän vallan alla

Vuonna 1822 Venäjä valtasi alueen Persialta. Venäjä armenialaisti aktiivisesti 1800-luvulla Vuoristo-Karabahia karkottaen islaminuskoisia, ja alueelle muutti armenialaisia. Vuosina 1905–1907 armenialaiset ja azerit sotivat keskenään. Vuonna 1918 puhkesi uusi sota Armenian ja Azerbaizdhanin välille. Vuonna 1920 azerit tekivät Susassa joukkomurhan, jossa surmattiin yli 20 000 kaupungin armenialaista.

Neuvostoaika

Vuonna 1920 neuvostojoukot saapuivat maahan ja perustivat Vuoristo-Karabahin autonomisen alueen Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan sisälle. Azereita muutti Vuoristo-Karabahiin ja armenialaisten osuus pieneni. Armanialaiset vaativat moneen otteeseen jo Stalinin ajoista lähtien Vuoristo-Karabahin liittämistä Armeniaan. Vuonna 1983 Neuvostoliiton valta alueella alkoi hiipua, mistä alkoi alueen armenialaisten nationalistinen liikehdintä. Armenialaismieliset nationalistit syyttivät azereita alueen pakkoazerisoinnista, mistä näkivät esimerkkinä erään kolhoosin johtajan erottamisen ja korvaamisella azerilla. Kiista alueesta johti jo vuonna 1986 azerien karkotuksiin alueelta. Ne yleistyivät ja jatkuivat seuraavina vuosina. Kymmenet tuhannet alueen armenialaiset vaativat neuvostojohtaja Gorbatsovilta Vuoristo-Karabahin liittämistä Armeniaan 1987. Seuraavana vuonna alue irrottautui Azerbaidžanista. Se johti azerien poisajamiseen Armeniasta ja armenialaisten poisajamiseen Azerbaidžanista. Azerit kostivat Vuoristo-Karabahin azerien karkotukset verisesti Sumgaitin ja Bakun pogromeissa, jotka neuvostoarmeija pysäytti.

Neuvostoliiton jälkeen

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Vuoristo-Karabah julistautui itsenäiseksi tasavallaksi. Kansanryhmien väliset konfliktit voimistuivat. Armenian alueella järjestämässä kansanäänestyksessä selvä enemmistö tuki itsenäisyyttä, mutta azerit boikotoivat äänestystä.^lähde? Neuvostojoukkojen lähtö kiihdytti 1980-luvulla alkaneen konfliktin täydeksi sodaksi vuonna 1992. Vuonna 1994 päättyneessä sodassa arviolta 20 000–30 000 ihmistä menetti henkensä. Armenialaiset joukot onnistuivat saamaan alueen hallintaansa ja miehittivät Azerbaidžanin alueita Vuoristo-Karabahin ulkopuolelta luoden näin maayhteyden Vuoristo-Karabahin ja Armenian välille. Tulitauko solmittiin 12. toukokuuta 1994, mutta rauhansopimus jäi tekemättä. Vuoristo-Karabahin ja sitä ympäröivän alueen johtoon jäivät etniset armenialaiset. Mutta ei YK, ei edes Armenia hyväksynyt virallisesti Vuoristo-Karabahia itsenäiseksi alueeksi.

Vuonna 1995 järjestettiin Vuoristo-Karabakhin parlamenttivaalit. Robert Kotšarjanista tuli virkaatekevä presidentti, ja hänen asemansa vahvistettiin seuraavan vuoden presidentinvaaleissa. Vuonna 1997 Kotšarjanista tuli Armenian pääministeri, ja hänen seuraajakseen Vuoristo-Karabakhissa valittiin Arkadi Gukasian. Armenia ja Azerbaidžan hyväksyivät ETYJin rauhanehdotuksen.

Vuonna 2017 Vuoristo-Karabahin tasavalta muutti nimensä Artsakhin tasavallaksi.

Armenia ja Azerbaidžan ovat käyneet tulitauon jälkeen pienempiä rajakahakoita mm. vuosina 2008, 2011, 2014, 2016. Vuonna 2020 Azerbaidžan aloitti hyökkäyksen Vuoristo-Karabahiin pyrkien valtaamaan sen. Turkki tuki Azerbaidžania, Venäjä osin Armeniaa. Azerit voittivat sodan paremmin aseistetun armeijansa turvin. Artsakh menetti suuren osan alueestaan, mutta pääkaupunki ja suuri osa armenialaisalueesta jäi sille.

Joulukuusta 2022 lähtien on pidetty Artsakhin ja Armenian välinen liikenneyhteys, mihin käytettiin Laçınin käytävää.