Vuoden 1975 arsenikkiskandaali

Vuoden 1975 arsenikkiskandaali syntyi, kun Neste Oy aikoi upottaa 690 tynnyriä vetykaasun pesuprosessissa Porvoon öljynjalostamolla syntynyttä arsenikkijätettä Etelä-Atlanttiin. Yhtiön omistama öljytankkeri M/T Enskeri lähti kuljettamaan tynnyreitä Sköldvikin satamasta matkallaan kohti Persianlahtea 15. maaliskuuta 1975. Upotusaikeiden vuodettua lehdistön tietoon asia nousi kohun nostattamana julkisuuteen. Suomen hallituksen ja viranomaisten mukaan toimenpide oli lainmukainen, mutta Nesteen olisi pitänyt pyytää siihen lupa, minkä se teki julkitulon jälkeen 17. maaliskuuta. Tapaus herätti huomiota myös ulkomailla – muun muassa Brasilia lykkäsi sen takia Suomen uuden suurlähettilään tunnustamista, ja latinalaisen Amerikan maat aikoivat pyytää YK:n pääsihteeriä estämään jätteiden upotuksen.

Suomen hallitus päätti 23. maaliskuuta olla antamatta upotuslupaa vedoten vesiensuojeluun ja Suomen maineen turvaamiseen. Enskerin myrkkylasti purettiin matkan varrella tanskalaisalus Jens Randiin Portugalin Lissabonissa, mistä se kuljetettiin pitkällisen sijoituspaikan etsimisen jälkeen lopulta takaisin Suomeen Nesteen Naantalin jalostamolle.

Tapauksen aikana Neste antoi virheellistä tietoa tiedotusvälineille, mitä paheksuttiin ministeritasolla asti. Neste myönsi upottaneensa n. 400 jätetynnyriä Kanariansaarten ja Afrikan mantereen väliselle merialueelle muutamaa vuotta aiemmin. Naantalissa varastoitujen tynnyreiden loppukäsittely aloitettiin vasta vuonna 2009.

Tausta

Vielä 1970-luvulla oli laillista upottaa jätteitä valtameriin. Neste myönsikin että oli aiemmin 1970-luvun alussa upottanut noin 400 jätetynnyriä Afrikan ja Kanariansaarten väliselle merialueelle. Vuoden 1965 laki merien pilaantumisen ehkäisemiseksi kielsi suomalaisaluksilta pilaavien aineiden upottamisen mereen, mikäli ne voisivat saastuttaa myös vierasta maaperää. Laki kielsi kaiken haitallisen aineen levittämisen suomalaiselta alukselta tai lentokoneesta merelle tai toisen valtion aluevesille. Vuoden 1971 Oslon sopimuksessa, jonka Suomi oli allekirjoittanut mutta ei vielä tuolloin ratifioinut, todettiin että arsenikin upotuspaikan pitää olla vähintään kahden kilometrin syvyinen ja sijaita noin 280 kilometrin päässä lähimmästä rannasta. Suomi oli jättänyt sopimuksen ratifioimatta, koska vuotta myöhemmin tehty Lontoon sopimus oli Oslon sopimusta laajempi. Lontoon sopimusta ei myöskään ollut ratifioitu. Upottamissuunnitelman aikaan vielä vahvistamaton Itämeren sopimus kielsi jätteiden upottamisen Itämereen tai muihin meriin.

Neste oli käyttänyt Sköldvikin vetylaitoksella vuosien ajan pesuliuosta, josta oli syntynyt arsenikkipitoista jätettä. Koska jätettä ei ollut voitu viedä normaalille kaatopaikalle, se oli varastoitu väliaikaisesti jalostamon alueelle, josta se oli tarkoitus kuljettaa loppusijoitukseen vuonna 1975. Enskerin kyytiin lastatut myrkyt olivat kerääntyneet noin kymmenen vuoden aikana.

Skandaali

Enskerin lähtö

Neste aloitti operaation lastaamalla tynnyreitä tankkeri Enskerin kannelle Sköldvikin satamassa. Enskeri oli lähdössä hakemaan raakaöljyä Lähi-idästä, ja sen reitti kulki Afrikan eteläkärjen kautta Persianlahdelle. Satamassa töissä ollut Mikael Broberg kiinnitti huomionsa toimintaan ja alkoi epäillä, että tekeillä oli jonkinlainen ympäristörikos. Hän kertoi asiasta isälleen, joka puolestaan soitti Helsingin Sanomien toimitukseen. Uutispäällikkö Eeva Järvenpää delegoi jutun Kari Kiurulle, joka lähti paikan päälle selvittämään asiaa. Satamatoimistossa Kiurun käskettiin poistua ja häneltä kiellettiin yleisen puhelimen käyttö. Hän ei voinut tavoittaa myöskään Nesteen johtoa, joka oli sillä hetkellä tilinpäätösillallisella. Hän sai lopulta yhteyden tuotantopäällikkö Pentti Peltokankaaseen, joka kertoi että Enskerin lastaustoimet liittyivät jätteenkäsittelyyn ja että lastia oltiin viemässä pois Sköldvikistä. Neste vaati toimitukselta tietoa siitä, mistä asia oli vuotanut.

Kiuru kirjoitti tietojen pohjalta jutun seuraavan aamun lehteen. 15. maaliskuuta Helsingin Sanomissa julkaistiin ykkösuutisena ”Salainen lasti Enskeriin – Neste upottaa myrkkyä mereen”. Artikkelissa kerrottiin, että aluksen kannelle oli terveysviranomaisten mukaan lastattu myrkkyä ja että aluksen kapteenin mukaan lastia oltiin viemässä Atlantille upotettavaksi. Lastauksen suorittaneet Yleisen insinööritoimiston työntekijät kuvasivat ”jo muutaman gramman annosta kuolettavaksi”. Neste oli aluksi ilmoittanut vain, että alus lähtisi satamasta seuraavana aamuna kello kahdeksan, mutta myöhemmin yöllä toimittajaan otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että lastatut aineet olisivat arsenikkitrioksidia eli yleisemmin arsenikkia ja kaliumoksidia.

Enskeri lähti satamasta lauantaiaamuna lastinaan noin 7 000 kiloa arsenikkia 690 tynnyriin pakattuna. Työtä seuranneet henkilöt kertoivat, että kymmenesosa tynnyreistä oli rikkinäisiä ja osa niistä oli 1960-luvulta. Nesteen mukaan valtaosa tynnyreiden sisällöstä oli romua, joka oli joutunut kosketuksiin arseenin kanssa. Jäte oli syntynyt vety-yksikössä, jossa vetyä oli puhdistettu hiilidioksidista kaliumhydroksidilla. Liuokseen lisätty arsenikkitrioksidi toimi korroosiota estävänä puskurina. Neste oli kuitenkin työsuojelusyistä jo luopunut tästä menetelmästä ja vuosikorjausten yhteydessä arsenikki oli määrä korvata lysiinillä.

Nesteen luonnonsuojelupäällikkö Airi Laiho kertoi, ettei arsenikki olisi mereen liuenneena vaarallista, koska sitä oli normaalissakin merivedessä 0,003 milligrammaa litrassa. Maailman terveysjärjestön tuolloisen suosituksen mukaan juomaveden kelpoisuusraja oli 0,2 milligrammaa litrassa. Neste kertoi lauantai-iltapäivän tiedotustilaisuudessa tutkineensa myös muita jätteenkäsittelytapoja, mutta ei ollut onnistunut löytämään kotimaista ratkaisua.

Sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosaston Olli Ojala oli samaa mieltä arsenikin vaarattomuudesta merelle, mutta hänen mukaansa Nesteen olisi pitänyt pyytää lupa ainakin neljältä eri viranomaiselta ennen upottamista. Neste ilmoitti noudattaneensa Oslon sopimusta vuodelta 1971, mutta Ojala kommentoi Helsingin Sanomissa 16. maaliskuuta, että Suomessa noudatetaan edelleen vuoden 1965 lakia. Ulkoasiainministeriön jaostopäällikkö Holger Rotkirch piti virhearviona sitä, ettei Neste alistanut päätöstä aineen vaarallisuudesta viranomaisille. Merenkulkuhallituksen ylijohtaja Tauno Niklander piti menettelyä kuitenkin laillisena, vaikka kuljetuksesta olisikin pitänyt ilmoittaa merenkulkuhallitukselle. Hän kuvasi Nesteen toimintaa ”nestemäiseksi”. Sunnuntaina sisäministeriön ympäristönsuojeluosasto pyysi Nestettä luopumaan aikeestaan ja selvitystä jätteen määrästä, pakkauksesta, upotuspaikasta ja -ajasta. Sisäasiainministeriö ei voinut pakottaa Nestettä mihinkään ratkaisuun lakiteitse. Nesteen johtokunta kokoontui sunnuntaina käsittelemään asiaa, mutta päätti yksimielisesti, ettei Enskeriä kutsuta takaisin.

Hallituksen neuvottelu

Tapauksesta tehtiin maanantaina 17. maaliskuuta eduskuntakysely sekä Suomessa että Norjassa. Suomen hallitus neuvotteli asiasta maanantai-iltapäivällä Nesteen johdon kanssa ja tuli lopputulokseen, että päätös asiasta kuuluu hallitukselle. Nesteelle annettiin vaatimus esittää lupahakemus sisäministeriölle, ja lopullisen upotusluvan antaisi valtioneuvosto. Valtioneuvosto ei suostunut ilmaisemaan kantaansa hankkeen laillisuudesta, mutta tiedonannossaan se kertoi, että ”selvitysten perusteella ei suunniteltu upotus aiheuttane sellaista haittaa, että upotusta olisi pidettävä Suomen lainsäädännön vastaisena.” Tanskan salmien ohi päässyt Enskeri kuitenkin jatkoi vielä maanantaina matkaansa kohti Etelä-Atlanttia suunnitelmien mukaisesti.

Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori Pekka Nuorteva sanoi Helsingin Sanomissa, että laiva pitäisi käännyttää nopeasti takaisin, jottei Suomen maine menisi. Hän ihmetteli, miksi Neste on tiedotuksessaan käsitellyt arsenikkia ”vaarattomana” aineena, ja etenkin miehistön käyttämät kaasunaamarit huolestuttivat häntä. Tiistain lehdessä kerrottiin myös, että tullivirkailijoiden ja huolintaliikkeen työntekijöiden mukaan Neste oli aiemminkin kuljettanut Sköldvikistä tynnyreitä, jotka eivät olleet enää tankkereiden kyydissä niiden palatessa Persianlahdelta. Neste kuitenkin kertoi, että ei ollut vienyt jätettä mainitun vuoden 1970 lisäksi muulloin, ja epäili, että tynnyrit olivat saattaneet olla voiteluöljytynnyreitä. Tullivirkailijat ja huolintaliikkeen työntekijät kuitenkin sanoivat erottavansa ne ruosteisista ja vanhoista tynnyreistä.

Nesteen varatoimitusjohtaja Tannerin mukaan myrkyn upottaminen oli ”paras ja asiallisin tapa” asian ratkaisemiseksi. Aluksen kapteeni sanoi tanskalaislehti B.T.:n haastattelussa, ettei itsekään pidä myrkkyjen upottamisesta mereen, mutta joutuu noudattamaan saamiaan ohjeita.

Myrkkylasti sai huomiota myös ulkomailla. Ruotsin päivälehdet nostivat sen pääuutiseksi, ja Tanskan ympäristösuojeluhallitus pyysi Ruotsin rannikkovartiostoa seuraamaan tankkerin kulkua. Tanskan kalastajien yhdistys esitti vaatimuksen, että vastaavanlaiset myrkkylastit pitäisi kieltää. Suomen Kööpenhaminan-suurlähetystö jouduttiin tyhjentämään sunnuntaina, kun nimetön henkilö soitti poliisille ja uhkasi räjäyttää lähetystön Enskerin matkan johdosta. Enskeri oli samaan aikaan pysähtynyt Tanskan salmien edustalle odottamaan sunnuntaisten neuvottelujen tulosta. Pommia ei kuitenkaan löytynyt. Etelä-Afrikan hallitus tuomitsi maanantaina 17. maaliskuuta Nesteen suunnitelmat, ja suunnittelu- ja ympäristöministeri Loots kehotti eteläisen Afrikan maita kokoontumaan keskustelemaan asiasta. Loots harkitsi asian viemistä kansainvälisille tasoille.

Nesteen lupahakemus upotukselle

Nesteen lupahakemus tuli sisäministeriöön keskiviikkona 19. maaliskuuta. Luonnonsuojelujärjestöt pyysivät tiistaina oikeuskansleria selvittämään, onko Neste rikkonut lakia, ja syyttivät yhtiötä salailusta ja ylimielisyydestä. Järjestöt vaativat myös tutkimusta siitä, miksi valtiojohtoinen yritys on ryhtynyt ”yleisen edun vastaiseen” ja ”Suomen kansainvälisen maineen vaarantavaan hankkeeseen”. Nesteen lupahakemus lähti lausuntokierrokselle eri ministeriöihin, mutta sen sisältöä kiellettiin levittämästä julkisuuteen. Enskeri jatkoi matkaansa Pohjanmerellä.

Norjan ympäristönsuojeluministeri piti ”valitettavana”, jos Nesteen aikeet toteutuvat, eikä Tanskan ympäristönsuojeluministeri pitänyt Enskerin läheisyydestä. Useat ruotsalaiset järjestöt vaativat laivan pysäyttämistä. Tanskan jätelaitoksen edustaja Töiner Clausen ei voinut käsittää, miksi suomalaiset aikovat upottaa jätettä mereen, ja sanoi, että ratkaisu olisi kyetty löytämään kansainvälisellä yhteistyöllä. Ruotsin lehdet pitivät uutista edelleen etusivuilla. Expressen mainitsi Urho Kekkosen ”ukoksi” Uolevi Raaden takana ja hallituksen sanottiin antaneen periksi ”öljykuninkaalle” eli Raadelle. Aftonbladet toisaalta myönsi, että Suomi on ”pieni synnintekijä” asiassa, mutta se ei tehnyt asiaa sen paremmaksi. Esimerkkinä mainittiin Rönnskårsverket, joka oli päästänyt myrkkyä Pohjanlahteen jo 1930-luvulta 114 000 tonnin kuukausivauhtia. Vuonna 1972 se oli kuitenkin myynyt arsenikkia eräälle amerikkalaiselle yhtiölle, joka käytti sitä kasvimyrkky Kakodyl-hapon valmistamiseen.

Sisäministeriön ympäristönsuojeluosaston suunnittelija Olli Paasivirta valitti sitä, että päätös joudutaan tekemään Nesteen antamien tietojen pohjalta. Terveysviranomaiset ottivat tiistaina Nesteen kaatopaikan maaperästä ja parista tynnyristä näytteitä, jotka vietiin vesihallituksen laboratorioihin. Nesteen varatoimitusjohtaja Mikko Tannerin mukaan tynnyrien uppoamisesta pohjaan oli huolehdittu tekemällä ne tarpeeksi painaviksi ja samalla tiiviiksi – toisaalta lastausvaiheessa niissä oli havaittu vaurioita. Keskiviikon Helsingin Sanomissa Tanner ei suostunut paljastamaan upotuspaikkaa. Enskerin päällikön Alvar Backmanin mukaan tynnyrit oli tarkoitus pudotella pitkin matkaa; rikkinäiset tynnyrit oli poistettu tankkerista lastausvaiheessa.

Keskiviikkona maailman suursaastuttajia tarkkaileva tieteilijäryhmä ilmoitti tulevansa Nesteen Sköldvikin jalostamolle tarkkailemaan, kuinka Neste ratkaisee saasteongelmansa. Japanilaisen tohtori Jun Uin johtama ryhmä aikoi selvittää, mitä aineita Nesteen jalostusprosesseissa syntyy. Helsingin Sanomien mukaan ”monilla tahoilla” oli epäilty, että tynnyreissä olisi vaarallisempiakin aineita kuin arsenikkia. Nesteen kaatopaikkakin oli laiton, koska Porvoon maalaiskunnan terveyslautakunta ei ollut antanut sille lupaa. Neste ei ollut ollut halukas liittymään kunnan valvottuun kaatopaikkahankkeeseen.

Neste ei vielä perjantaihin mennessä ollut harkinnut keskeyttävänsä matkaa, jonka piti edestakaisena kestää 70 päivää. Helsingin Sanomat kertoi perjantain lehdessä, että saamiensa tietojen mukaan Enskerin sisaralus M/T Tiiskerin kannelta olisi edellisenä vuonna upotettu tynnyrilasti Atlanttiin. Tiiskerin kapteeni kuitenkin kiisti, että laivalla olisi kuljetettu myrkyllisiä aineita mereen upotettavaksi. Arsenikkilastin upotuksen piti tapahtua 29. maaliskuuta noin 1 000 kilometriä Norsunluurannikosta etelään. Nesteen mukaan merivirrat suuntautuvat upotuspaikalta Afrikasta länteen, minkä takia tapaus herätti myös kiinnostusta Etelä-Amerikassa. Brasilia ja Argentiina pyysivät Suomea estämään Nesteen aikeet, ja Brasilia lykkäsi Suomen uuden suurlähettilään tunnustamista. Argentiinan ulkoministeri pyysi Suomen suurlähettiläältä Paavo Kaarlehdolta selvitystä Nesteen aikeista. Samaan aikaan Uruguayn maatalous- ja kalastusministeriö tiedotti olevansa huolestunut upottamisaikeista.

Sisäministeriön pyytämät lausunnot annettiin perjantaihin mennessä. Ulkoministeriön lausunnossa ilmaistiin, että maan maine on riittävä peruste upottamisen kieltämiseen. Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnossa sanottiin, että ei ole hyväksyttävää, että viranomaisiin otetaan yhteyttä vasta myrkyn lastauksen jälkeen. Merenkulkuhallitus katsoi, että laki meren pilaamisen estämisestä oli liian ylimalkainen eikä kansainvälisiä sopimuksia ollut saatettu voimaan. Vesihallituksen lausunnossa sanottiin, ettei lupaa pitäisi antaa, koska Nesteen antamat tiedot ovat puutteellisia.

Hallituksen kielteinen päätös

Hallitus kokoontui sunnuntaina 23. maaliskuuta ylimääräiseen istuntoon, kun latinalaisen Amerikan valtiot olivat pyytäneet YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimia estämään myrkkyjen upottamisen. Hallitus päätti yksimielisesti, ettei upotuslupaa anneta. Hallituksen päätöksen jälkeen Nesteeltä otettiin yhteyttä Enskeriin ja se pysäytettiin Kanariansaarten läheisyyteen odottamaan jatko-ohjeita. Liikenneministeri Pekka Tarjanne kertoi, että päätökseen päädyttiin Suomen maineen turvaamiseksi ja vesien suojelemiseksi. Nesteen hallintoneuvoston puheenjohtaja Esko Niskanen oli ”hieman järkyttynyt” kohun laajuudesta, ja huomautti, että Ruotsissa ja Suomessa lasketaan muutenkin jatkuvasti arsenikkia luontoon. Hän ei nähnyt mahdollisena, että Enskeri tulisi takaisin Suomeen myrkkylastissa, vaan oli sitä mieltä, että tynnyrit jätettäisiin johonkin matkalla olevaan satamaan. Suomen hallituksen päätös sai Brasiliassa hyvän vastaanoton, ja Suomen uuden suurlähettilään nimitys julkistettiin heti. ”Tapaus Enskeristä” oli ehditty tehdä iso tapaus Brasilian sanomalehdissä ja televisiossa.

Brasilia, Argentiina ja Uruguay päättivät olla ottamatta asiaa käsittelyyn YK:n merioikeuskonferenssissa. Brasilian suurlähettiläs Calero Rodrigues sanoi, ettei se enää ollut tarpeellista Suomen hallituksen päätöksen jälkeen. Hän kuitenkin mainitsi, että latinalaisen Amerikan maat olisivat olleet valmiita tekemään kaikkensa myrkkylastin upottamisen estämiseksi. Maat olivat ehtineet jo käsitellä asiaa kirjallisesti YK:n pääsihteerin ja YK:n luonnonsuojelujärjestön puheenjohtaja Maurice Strongin kanssa. Konferenssin saatekomitean puheenjohtaja Aleksandăr Jankov hämmästeli, että kohun on aiheuttanut juuri Suomi, joka on allekirjoittanut kaikki kansainvälisen merenkulun neuvoa-antavan järjestön IMCO:n sopimukset. Helsingin Sanomat kertoi maanantaina, että arsenikkijupakka oli ollut suosittu keskustelunaihe konferenssin käytävillä, vaikkakaan kansainvälinen lehdistö ei vielä maanantaihin mennessä ollut osoittanut asiaa kohtaan suurempaa mielenkiintoa. Geneven konferenssissa jatkettiin edellisen vuoden Caracasin merilakikonferenssin työtä. Sen perua olivat sopimustekstit, joilla pyrittiin estämään jätteiden siirto alueelta toiselle.

Maanantaina kerrottiin, että Nesteen toimitusjohtaja Uolevi Raade oli lentänyt Kanarialle, mutta Nesteeltä kerrottiin, ettei se liittynyt Enskerin tapaukseen, vaan oli ennalta suunniteltu lomamatka. Sisäasiainministeriö myös peruutti määräyksen lastin sisällön tutkimisesta. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen Tuomo Laukkarinen oli jo ehtinyt nousta Enskerille ja valmistautua näytteen ottoon. Olli Ojala perusteli perumispäätöstä työturvallisuusriskeillä ja mahdollisuudella tutkia lastia myöhemmin paremmissa oloissa. Enskerin päällikkö sai tiistai-iltana käskyn kääntää laiva takaisin kohti Eurooppaa. Tällä välin valmistuneista laboratoriotutkimuksista kävi ilmi, että jätetynnyreistä oli Sköldvikin varastointialueella valunut arsenikkia maaperään. Neste oli siihen mennessä kieltänyt luonnonsuojelujärjestöjen väitteet myrkkyjen valumisesta.

Nesteen salailu

Vaikka arsenikkilastin upotuskieltoa kiiteltiin maailmalla, kansainvälisen huomion vuoksi mikään maa ei ollut halukas ottamaan lastia vastaan. Espanjan viranomaiset kielsivät arsenikin tilapäisen siirron Las Palmasin satamaan ja kielsivät Enskeriä jäämästä Espanjan aluevesille. Nesteen varatoimitusjohtaja Mikko Tanner pelkäsi että Enskeristä tulisi uusi aavelaiva, ”lentävä hollantilainen”, joka kiertelee maailman merillä jokaisen maan ollessa haluton päästämään sitä satamaan. Torstaina 27. maaliskuuta Enskeri sai jälleen käskyn pysähtyä tunnin matkan päähän Lissabonista. Tähän mennessä laivan matka oli jo maksanut noin 1,3 miljoonaa markkaa. Ensisijaisesti Neste etsi paikkaa jossa arsenikkijätteen olisi voinut käsitellä. Helsingin Sanomat kertoi tiistaina 1. huhtikuuta, että Enskeri pysyi vesillä maanantaihin asti, kunnes se sai Nesteeltä käskyn lähteä jälleen kohti pohjoista.

Useat lehdet uutisoivat tiistaiaamuna Nesteeltä saamiensa tietojen pohjalta, että Enskeri oli maanantai-iltana vähän matkan päässä Espanjan eteläkärjestä. Suomen tietotoimisto (STT) välitti vielä tiistai-iltana uutista, jonka mukaan Enskeri eteni hitaasti pitkin Portugalin rannikkoa. Keskiviikkona Helsingin Sanomat uutisoi Nesteen harhauttaneen tiedotusvälineitä, sillä Enskeri oli ollut jo kaksi päivää ankkurissa Lissabonissa eikä matkalla pohjoiseen. Nesteen tiedotusosastolta kerrottiin Helsingin Sanomille, että Enskeri ajoi edelleen hitaasti pohjoista kohti ja on lähellä Lissabonia. Lissabonin satamakapteenin mukaan alus kuitenkin ankkuroitui satamaan sunnuntai-iltana. Helsingin Sanomat kertoi, että Neste olisi tiedustellut jätteiden sijoittamista Gibraltarin luoliin, mutta Englannin viranomaiset olivat kieltäytyneet ehdotuksesta.

Keskiviikkona Neste antoi lyhyen tiedotteen, jossa se kertoi että laivan lastia puretaan toiseen laivaan Lissabonin satamassa. Myrkkylastin siirto tanskalaiseen rahtialus Jens Randiin aloitettiin jo maanantai-iltana. Kauppa- ja teollisuusministeri Kristian Gestrin vei asian hallituksen iltakouluun, kun Suomen tietotoimiston toimitusjohtaja ja eräät lehtimiehet olivat valittaneet hänelle Nesteen antamista harhaanjohtavista tiedoista. STT paheksui sitä että Neste oli antanut ymmärtää laivan olevan jossakin merellä, kun todellisuudessa se oli satamassa Lissabonissa. Niskanen selitti salassapitoa sillä, että jos tieto olisi päässyt julkisuuteen, laivan pääsy Lissabonin satamaan olisi ehkä estetty. Portugalin lehdistö ihmettelikin torstaina miksi Enskeri on saanut tulla Lissabonin satamaan ja miksi myrkyllistä lastia on saatu käsitellä siellä.

Ulkomaisen tieteilijäryhmän jäsenet Kenichi Miyamoto ja Ui vierailivat Nesteen jalostamolla torstaina. Ui totesi ettei Neste ole ympäristönsuojelun kannalta niitä ”parhaita mutta ei pahimpiakaan yhtiöitä maailmassa”. Jun Ui muistutti että Japanissakin on perusteltu jätteiden hävittämistä mereen sillä argumentilla, että ”kyllähän mereen mahtuu”, vaikka juuri Japanissa oli aiheutunut tuhoja mereen upotetuista myrkyistä. Nesteen juttuun hän ei kuitenkaan halunnut puuttua, koska ei tarkkaan tiennyt mitä tynnyreissä oli, mutta sanoi vastustavansa kaikkea jätteiden heittämistä mereen. Kauppa- ja teollisuusministeri Gestrin esitti Raadelle keskusteluissa, että tiedotustoiminnassa on ollut puutteita. Hän piti tärkeänä tiedotuksen luotettavuutta ja avoimuutta. Myös toimittajat tuomitsivat Nesteen salailun ja virheelliset tiedot.

Portugalin hallitus kehotti torstaina sekä Enskeriä että Jens Randia poistumaan satamasta ja Portugalin vesiltä. Neste otti yhteyttä sisäasiainministeriöön tiedustellakseen miten menetellä, jos arsenikki tuodaan takaisin Suomeen. Jens Randin päällikkö ilmoitti haluavansa päästä jätteestä eroon ennen Suomea, ja Tanskan viranomaiset ilmoittivat haluavansa tarkastaa lastin jos laiva tulee maan aluevesille. Nesteen tiedotuspäällikkö Helena Haapalinna kertoi, että arsenikkijäte aiotaan sijoittaa johonkin eurooppalaiseen säilytyspaikkaan ja että Suomi tulisi vasta viimeisenä kyseeseen.

Jens Randin matkaanlähtö

Jens Rand pääsi lähtemään Lissabonista vasta perjantaina satamaviranomaisten päästessä varmuuteen siitä, että jätteitä käsitellään asianmukaisesti. Osa tynnyreistä oli vuotanut niitä siirrettäessä Enskeristä Jens Randiin – aluksen päällikkö myönsikin torstaina, että tynnyrit olivat vanhoja ja rikkinäisiä. Neste etsi jätteille sijoituspaikkaa Länsi-Euroopasta. Torstaina ruotsalaisyritys Jan Hamberg Ab tarjoutui toimittamaan myrkyt Länsi-Saksaan Hessenin osavaltiossa sijaitsevaan salpietarikaivokseen, johon oli aiemminkin sijoitettu muun muassa arsenikkijätettä.

Ministeriön ohjeiden viipyessä Jens Rand seilasi Nesteen mukaan ”milloin missäkin”. Ministeriö sai maanantaina lausunnot vesi- ja lääkintähallitukselta: lääkintähallitus painotti paikallisen terveyslautakunnan merkitystä päätöksenteossa, sillä se voi kieltää aineiden varastoinnin terveydenhoitolain nojalla. Sisäasiainministeriö vastasi keskiviikkona, etteivät viranomaiset kykene vielä vuosiin löytämään pitkäaikaista sijoituspaikkaa. Ministeriö kuitenkin sanoi, että jos Neste aikoo tuoda jätteet Suomeen, sen pitää suorittaa siitä tutkimus esimerkiksi VTT:ssä. Koska Neste ei oman tulkintansa mukaan saanut vastauksessa selvää ohjeistusta, se päätti tehdä oman ehdotuksensa.

Neste valitsi sijoituspaikakseen yhtiön Naantalin öljynjalostamon prosessialueella sijaitsevan varastorakennuksen. Naantalin terveysviranomaiset eivät kuitenkaan vielä perjantaina tehneet päätöstä Nesteen anomuksen suhteen, vaan päättivät pitää uuden kokouksen maanantaina. Terveysviranomaiset antoivat maanantaina luvan myrkkyjen väliaikaiseen varastointiin Naantaliin vuodeksi, mutta antoivat tiukat varastointiehdot ja vaativat, että tynnyreiden sisällöstä olisi suoritettava tarkastus. Ehtoihin kuului muun muassa vaatimus siitä, että jätteet oli säilytettävä kiinteässä muodossa. Varastointitilan lattia piti rakentaa kaikilta sivuilta kokoojapisteeseen vieväksi ja varaston ympärille oli rakennettava piikkilangoin vahvistettu panssariaita. Kaikki annetut ehdot piti täyttää ennen kuin jätteet voitiin viedä varastoon.

Jens Randin saapuminen Naantaliin

Jens Rand saapui Naantalin satamaan keskiviikkona 16. huhtikuuta mukanaan tanskalainen ympäristösuojeluviranomainen Otzen Flemming, joka luovutti laivan Naantalin terveysviranomaisten valvontaan. Flemming oli tullut laivalle mukaan valvontakustannusten pienentämiseksi. Sinetöity lastiruuma avattiin juhlallisesti, ja ruumaa kuvaamaan pääsi viisi toimittajaa kerrallaan. Purkaminen alkoi vasta perjantaina 18. huhtikuuta, koska torstai kului työntekijöiden palkasta neuvotteluun. Lastin purkamisen päätyttyä maanantaina 21. huhtikuuta selvisi, että tynnyreissä oli jätettä myös nestemäisessä muodossa, toisin kuin Neste oli lupahakemuksessaan ilmoittanut 17. maaliskuuta. Neste sai kuitenkin alueen terveyslautakunnan valvontaosastolta luvan erottaa nesteet erillisiin astioihin käsipumpun avulla. Muutama tynnyreistä vuosi, joten ne laitettiin terässäiliöihin, jotka hitsattiin umpeen.

Myöhemmät tapahtumat

Tulkinnat

Helsingin Sanomien toimittajan Kari Kiurun mukaan tapahtuma osoitti miten ”leväperäisesti” Neste suhtautui ympäristökysymyksiin ja tiedotukseen.

Nesteen historiikissa Kylmä sota, kuuma öljy tapahtuma mainitaan lyhyesti ja sitä kuvataan pisaraksi meressä ”maailman todellisten saasteongelmien rinnalla”. Tapahtumaa kuvataan viestimien rakentamaksi ”kotimaiseksi Watergate-skandaaliksi”. Nesteen oli tarkoitus ”vapautua” tuotannon yhteydessä syntyneistä jätteistä. Uolevi Raaden mukaan lehdistö ja luonnonsuojelijat toimivat joillekin piireille, joiden tarkoituksena oli ”pilata tämän maan maine”. Raaden mukaan Neste oli toiminut kansainvälisten sopimusten ja vallinneen kansainvälisen käytännön mukaisesti.

Jätteiden käsittely

Naantalin jalostamo sai uuden ympäristöluvan 2007, jonka jälkeen Neste Oil alkoi tutkia arsenikkijätteiden hävittämistä. Neste päätyi sopimukseen Ekokemin kanssa, ja jätteitä alettiin viedä pois Naantalista 27. marraskuuta 2009; viimeinen rekkalasti oli tarkoitus kuljettaa pois toukokuussa 2010. Naantalin jalostamon viestintäpäällikkö Timo Tunturi ei paljastanut sopimuksen tarkkaa hintaa, mutta kertoi sen olevan ”satoja tuhansia euroja”. Ekokem kertoi, että suurin osa jätteestä kyetään hyödyntämään uudelleen. Jätteet käsiteltiin Ekokemin Mäntyluodon tehtaalla Porissa. Käsittelyyn tuotiin yhteensä 756 tynnyriä, jotka olivat Neste Oilin mukaan säilyneet hyvin.

Katso myös

• Suomen ympäristöpolitiikka

Lähteet

• Kuisma, Markku: Kylmä sota, kuuma öljy; Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa 1948-1979. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-20811-6.
• Saastamoinen, Jukka: Brezhnevin katoksessa ja muita juttuja Nesteestä. Porvoo: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32997-9.

Aiheesta muualla

• Nesteen arsenikkiskandaali 1975 (videoita) Elävä arkisto. Yleisradio Oy.