Volyymisota
Äänenvoimakkuussodaksi tai volyymisodaksi (engl. loudness war) kutsutaan tapaa, jolla äänilevyt ja musiikkikappaleet masteroidaan mahdollisimman kovaäänisiksi ja vähennetään siten niiden dynamiikkaa.
Taustaa muokkaa
Ilmiön taustalla on monia tekijöitä, mutta se on lähtöisin CD-levyn ja sitä myötä sähköisessä muodossa olevan musiikin suosion kasvusta. Koska CD-julkaisujen myötä nauhoituksia eivät enää koskeneet analogisten medioiden kuten vinyylilevyjen ja kasettisoittimien fyysiset rajoitteet, äänenvoimakkuutta pystyttiin kasvattamaan aina äänen säröytymiseen asti. Ajan myötä tapa yleistyi levy-yhtiöiden keskuudessa, koska kukaan ei halunnut kuulostaa kilpailijaansa hiljaisemmalta.[1] Samanaikainen kehitys musiikin kuuntelutottumuksissa vähensi musiikin kuuntelijoiden kiinnostusta aiheeseen: äänenlaatu jää toissijaiseksi, kun kuuntelu tapahtuu kannettavan tietokoneen kaiuttimilla tai korvakuulokkeilla meluisalla kadulla.[2] Musiikkitallenteiden tuotannossa tekninen henkilökunta ymmärtää äänekkyyden kasvattamisen vaikutuksen äänitteen laatuun, mutta päättävät henkilöt kiinnostuvat enemmän myynnistä.[3]
Monet levyalan ammattilaiset, kuten Alan Parsons, Geoff Emerick, Doug Sax ja Steve Hoffman ovat tuominneet tavan.lähde? Bob Dylan on sanonut uusien levyjen olevan ”kuin kohinaa”[4]. Monesti artisti itse ei voi edes vaikuttaa levyn äänenvoimakkuuteen masterointivaiheessa.
Kuuluisan poikkeuksen nykytrendiin teki Guns N’ Roses: yhtyeen jäsenet valitsivat julkaistavaksi kaikista dynaamisimman version levystään Chinese Democracy[5].
Euroopan yleisradiounioni on antanut suosituksen EBU R 128 äänenvoimakkuuksista.[6]
Esimerkkejä muokkaa
Muun muassa Metallican Death Magnetic -albumia on kritisoitu kovasti huonosta äänenlaadustaan.[7] Albumin Guitar Hero -versiossa vastaavia ongelmia ei ole huomattu, koska siinä kaikki soitinraidat ovat pelin mekaniikasta johtuen erillisiä ja ne lähetettiin pelin julkaisijalle ennen jälkikäsittelyä.[8] Muita voimakkaasti kritisoituja albumeita ovat olleet esimerkiksi Red Hot Chili Peppersin Californication[9], Christina Aguileran Back to Basics[10], Rushin Vapor Trails[11] ja Bob Dylanin Modern Times[12][4].
Lähteet muokkaa
- ↑ Bob Speer: What happened to dynamic range? 2001. CD Mastering Services. Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Arttu Silvast: Sotaa äänenvoimakkuudesta 28.11.2008. YLE Pop. Arkistoitu 15.7.2009. Viitattu 24.4.2010. (suomeksi)
- ↑ Meriläinen, Esa T.: ”14.3 Kompressoinnin vitsaus”, Kaiuttimien virtaohjaus, s. 271–275. Createspace, 2011. ISBN 1463503253. Lainaus: "Vaikka masteroijat toisinaan epäilisivätkin koko kilpailun järkevyyttä, tuottajat vaativat suurempaa ääntä, ja surkuhupaisinta on, ettei aina edes välitetä, vaikka signaali leikkautuisi rajusti suuren osan ajasta."
- ↑ a b Steve Guttenberg: Poll: The most atrocious-sounding music 2.4.2009. CNET. Arkistoitu . Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Bob Ludwig: Guns ‘N Roses: Dynamics and quality win the Loudness Wars 25.11.2008. Gateway Mastering. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Loudness normalisation and permitted maximum level of audio signals tech.ebu.ch. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Metallica kuulostaa paremmalta Guitar Hero -pelissä? 19.09.2008. YLE uutiset. Viitattu 4.6.2011.
- ↑ Van Buskirk, Eliot: Analysis: Metallica's Death Magnetic Sounds Better in Guitar Hero Wired. 16.09.2008. Viitattu 5.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Martin, Dan: Was the Metallica album too loud for you? The Guardian. 17.09.2008. Viitattu 16.05.2022. (englanniksi)
- ↑ Gross, Joe: Everything Louder Than Everything Else austin360.com. 02.10.2006. Arkistoitu 19.10.2006. Viitattu 16.05.2022. (englanniksi)
- ↑ Anderson, Tim: How CDs are remastering the art of noise The Guardian. 18.01.2007. Viitattu 16.05.2022. (englanniksi)
- ↑ Curnyn, Sean: Tears of Rage: The Great Bob Dylan Audio Scandal The Cinch Review. 03.09.2009. Viitattu 16.05.2022. (englanniksi)
