Vladimir Ivaško

(Ohjattu sivulta Volodymyr Ivaško)

Vladimir Antonovitš Ivaško (ven. Владимир Антонович Ивашко, ukr. Володимир Антонович Івашко, Volodymyr Antonovytš Ivaško; 28. lokakuuta 1932 Pultava, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto13. marraskuuta 1994 Moskova, Venäjä)[1][2] oli ukrainalaissyntyinen neuvostoliittolainen poliitikko. Hän oli Ukrainan kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri vuosina 1989–1990 ja viimeinen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri muutaman päivän ajan elokuussa 1991.

Ivaško valmistui kaivosinsinööriksi Harkovan kaivosinstituutista vuonna 1956 ja työskenteli vuodesta 1957 korkeakouluopettajana Harkovassa. Hän liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1960 ja suoritti taloustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1969. Ivaško oli vuodesta 1973 Ukrainan kommunistisen puolueen (UKP) Harkovan alueen komitean tiede- ja opetusosaston johtaja ja vuodesta 1978 koko aluekomitean johtaja. Hänestä tuli vuonna 1986 UKP:n keskuskomitean sihteeristön jäsen ja politbyroon ehdokasjäsen. Vuosina 1987–1988 hän oli Dnipropetrovskin alueen puoluekomitean johtaja.[1][2][3] Tammikuussa 1988 hänet valittiin UKP:n politbyroon täysjäseneksi.[1] Hänet nimitettiin joulukuussa 1988 puolueen toiseksi sihteeriksi ja syyskuussa 1989 Volodymyr Štšerbytskyin tilalle ensimmäiseksi sihteeriksi eli Ukrainan puoluejohtajaksi.[1][3][2]

Ivaško valittiin NKP:n keskuskomitean ehdokasjäseneksi vuonna 1986 ja täysjäseneksi huhtikuussa 1989 sekä NKP:n politbyroon täysjäseneksi joulukuussa 1989. Hänet valittiin myös Neuvostoliiton kansanedustajien kongressiin ja korkeimpaan neuvostoon vuonna 1989. Kesä–heinäkuussa 1990 hän oli muiden tehtäviensä ohella kuukauden ajan Ukrainan korkeimman neuvoston puhemiehenä eli Ukrainan nimellisenä valtionpäämiehenä.[1][2] Ivaško erosi tehtävistään Ukrainassa, kun Neuvostoliiton puoluejohtaja Mihail Gorbatšov pyysi häntä yllättäen uuteen NKP:n apulaispääsihteerin virkaan.[1][3] Ivaško päihitti NKP:n 28. puoluekokouksen suorittamassa vaalissa vastaehdokkaansa Jegor Ligatšovin äänin 3109–776 ja aloitti apulaispääsihteerinä 11. heinäkuuta 1990.[3][4] Elokuun 1991 vallankaappausyrityksen aikana Ivaško yritti toimia syrjäytetyn Gorbatšovin ja vallankaappaajien muodostaman poikkeustilakomitean välissä asettumatta selkeästi kummankaan puolelle.[3] Kaappauksen jälkeen Gorbatšov erosi NKP:n pääsihteerin tehtävästä 24. elokuuta, joten Ivaško toimi virkaatekevänä pääsihteerinä viiden päivänä ajan, kunnes koko puolueen toiminta lakkautettiin.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Bohdan Harasymiw: Ivashko, Volodymyr (englanniksi) Encyclopedia of Ukraine (2019), Internet Encyclopedia of Ukraine, Canadian Institute of Ukrainian Studies, Albertan yliopisto. Viitattu 30.8.2021.
  2. a b c d Ивашко Владимир Антонович (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 30.8.2021.
  3. a b c d e David R. Marples: Ivashko, Vladimir Antonovich (englanniksi) Encyclopedia of Russian History, Encyclopedia.com. Viitattu 30.8.2021.
  4. Robert Service: A History of Modern Russia – From Nicholas II to Putin, s. 490. Penguin Books, Lontoo 2003 (ensimmäinen laitos 1997).

Aiheesta muuallaMuokkaa