Volkswagen K70 on Volkswagenin ensimmäinen etuvetoinen ja vesijäähdytteinen malli.

Volkswagen K70
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Saksa
Valmistaja Volkswagen
Valmistusvuodet 1970-1975
Korimalli 4-ovinen sedan
Tekniset tiedot
Iskutilavuus 1 605–1 807 cm3
Teho 55-73 kW
Vetotapa etuveto
Kulutus 12,4 l/100 km
Mitat
Massa 1 050-1 120 kg
Pituus 4 470 mm
Leveys 1 685 mm
Korkeus 1 465 mm

Yleistä muokkaa

Auto on alun perin NSU:n kehittämä, mutta vuoden 1969 yrityskauppojen jälkeen Volkswagen lykkäsi mallin julkistusta ja teki enimmäkseen näkymättömiä muutoksia mm. taka-akselistoon ennen julkaisua vuonna 1970 VW:n nimellä. Malleja oli neljä: K70, K70S, K70L ja K70LS. Autoja valmistettiin reilut 211 000 kappaletta.

Myynti Suomessa muokkaa

Volkswagen K70 esiteltiin Suomessa tarmokkaan mainoskampanjan avulla loppukesällä 1970. Maahantuoja, Wihuri-yhtymän Volkswagen-osasto suositteli autoa etenkin "miehille, jotka osaavat ajaa". Mainostekstien mukaan K70 oli kaikkea sitä, mitä perinteinen Kupla ei ollut. Teknisesti K70:lla ei ollutkaan mitään yhteistä siihenastisten Volkswagenin mallien kanssa. Autolehtien koeajajat kehuivat K70:n ajo-ominaisuuksia, suorituskykyä, muotoilua ja sisätiloja ja ennustivat auton herättävän suurta mielenkiintoa jo pelkästään sen ansiosta, että se poikkesi täysin totutuista Volkswageneista.[1]

Volkswagen K70 oli Suomessa kallis auto. Vuonna 1971 se maksoi 27 390 markkaa (vuoden 2005 rahassa 30 978 euroa), kun Volkswagen Kuplan 1200 cm³:n moottorilla varustetun perusmallin hinta oli 11 260 markkaa (12 735 €). Esimerkiksi K70:ta suurempaan kokoluokkaan kuulunut Toyota Crown maksoi 16 150 markkaa (18 265 €). K70:n lähimpiä saksalaisia perheautoluokan kilpailijoita olivat Ford Taunus ja Opel Rekord, joista edellisen hinta oli 15 270 markkaa (17 270 €) ja jälkimmäisen 17 990 markkaa (20 346 €).[2] Volkswagen K70-autoja myytiin Suomessa vuosina 1970–1975 vain vajaat 900 kappaletta, kun Kupla-mallin eri versioita rekisteröitiin samoina vuosina liki 33 000 autoa.[3]

Tekniikka muokkaa

Moottori vaihdelaatikkoineen on keulassa pitkittäin 32 astetta oikealla kallistettuna. Etujarrujen kiinnitys tasauspyörästön kylkeen oli aikanaan ja on edelleen epätavanomainen, vaikkakin vastaavia jousittamatonta massaa säästäviä ratkaisuja on nähty myös muilta valmistajilta - takajarrut ovat perinteiset rumpujarrut. Jarrut ovat alipainetehostetut nestejarrut (NAP). Kuiva yksilevykytkin voidaan vaihtaa irrottamatta moottoria taikka vaihdelaatikkoa, joka on käsivalintainen ja nelivaihteinen - muita vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Alusta on sekä edessä että takana MacPherson-jousijalkatyyppinen.

Moottori muokkaa

K70:n OHC-moottori on erilainen muihin Volkswagenin vesijäähdytteisiin nelisylinterisiin rivimoottoreihin verrattuna ja sitä oli saatavana aluksi 1,6-litraiset (75 tai 90 hv) versiot ja myöhemmin vuoden 1974 toukokuusta lähtien myös 1,8-litrainen (100 hv) versio.

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö
1.6 R4 OHC DB 1 605 cm3 55 kW (75 hv) @5 200 r/min 125 Nm @3 500 r/min
1.6 R4 OHC DA 1 605 cm3 66 kW (90 hv) @5 200 r/min 137 Nm @4 000 r/min
1.8 LS R4 OHC DC 1 807 cm3 73 kW (100 hv) @5 300 r/min 1 55 Nm @ 3 750 r/min

Suorituskyky muokkaa

Malli Huippunopeus
(km/h)
Kiihtyvyys
s (0–100 km/h)
1.6 (75 hv) 148 16,0
1.6 (90 hv) 158 13,0
1.8 (100 hv) 162 12,5

Mitat muokkaa

  • Pituus: 4 470 mm
  • Leveys: 1 685 mm
  • Korkeus: 1 465 mm
  • Akseliväli: 2 690 mm
  • Raideleveys (e/t): 1 390/1 425 mm
  • Kääntöympyrä: 10,8 m
  • Omamassa: 1 050−1 120 kg
  • Tavaratila: 600 l
  • Polttoainesäiliö: 52 l

Lähteet muokkaa

  1. Olli J. Ojanen: Autot Suomessa, osa 1 – Volkswagen, s. 100. Helsinki: Alfamer Oy, 1998.
  2. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 304–308. Helsinki: Otava, 1971.
  3. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 186–188. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.

Aiheesta muualla muokkaa


 
Tämä artikkeli tai sen osa perustuu Autowikin artikkeliin, ja siitä saattavat puuttua lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.