Volgan-Itämeren jokireitti
Volgan-Itämeren jokireitti tai Volgan jokireitti oli kaikkein varhaisin kolmesta suuresta jokireitistä, joka yhdisti Skandinavian Arabien kalifaattiin varhaisella keskiajalla. Arabien dirhamirahakätköjen perusteella se oli vanhempi kuin tunnetuin Olhavajoen-Dneprin reitti tai Vologdan reitti. Se menetti kansainvälisen merkityksensä ristiretkien alkamisen myötä. Volgan jokireitin kukoistuksen aikana 800-luvun lopulla se oli taloudellisesti erittäin tärkeä kolmelle valtakunnalle: Rusien kaanikunnalle Volgan yläjuoksulla, Volgan Bolgarialle keskijuoksulla sekä Kasaarien kaanikunnalle joen alajuoksulla.
Maantiede muokkaa
.jpg)
Dirhamien ilmestymisen alkuaikoina, joka ajoittuu 700-luvun lopulta 830-luvulle sloveenit olivat perustaneet Ilmajärven pohjoisrannalle Rurikinlinnan, joka oli Novgorodin edeltäjä. Sen ottivat haltuunsa varjagit, jotka olivat aiemmin jo perustaneet Laatokanlinnan. Molemmat kaupungit olivat hyvin tärkeitä kaupunkeja matkalla Itämereltä Kaspianmerelle. Noina aikoina arabien hopearahoja kulkeutui matkaajien mukana pohjoiseen vesitse Okaa, Kljazmaa ja Nerliä pitkin sekä sieltä Itämerelle kahta pääreittiä pitkin:[1]:
- Ilmajärvelle, sitten Olhavanjokea Laatokalle, Nevalle ja Itämerelle. Novgorodin ja etelämpänä olevien maiden kanssa oli useita jokireittejä Seliger-järven kautta tai pohjoisempi reitti Mustajokea pitkin, jotka kaikki menivät Toržokiin ja sieltä ylös Tvertsa-jokea Volgalle
- Ylä-Dneprille ja sieltä Väinäjoen jokireittiä Itämerelle
Itämeren alueen varhaisista idän hopearahoista 16 rahakätköä on löytynyt Pommerin, Mecklenburgin ja Preussin alueelta ja vain neljä Gotlannista sekä Ruotsin mantereelta. Schaub Noonaninin tutkimusten mukaan 800-luvun lopun aikaisia arabirahakätköjä oli kahdeksan kertaa enemmän kuin 800-luvun alussa. Tämä kertoo siitä, milloin viikinkien idäntie vilkastui.[2] Volgaa alaspäin Volgan Bolgariaan saakka vietiin pohjoisia tavaroita kuten turkiksia, hunajaa ja orjia. Huomattavia skandinaavisen asutuksen jälkiä on nykyäänkin nähtävissä Jaroslavlin lähellä Sarskoye Gorodishchessa sekä Rostovin lähellä Timerevossa. Ilmeisesti molemmissa asutuskeskuksissa oli useita eri kansallisuuksia kuten slaaveja ja merjalaisia.
Volgan Bolgariasta pohjoiseen kauppamiehinä toimivat 800–900-luvuilla varjagit. Volgan alajuoksun huomattavin poliittinen ja taloudellinen valta oli Kasaarien kaanikunnalla. Volgan varrella sijaitsi heidän suurin kaupunkinsa Itil. Donin alajuoksua suojasi heidän rakentamansa suuri Sarkelin linnoitus.
Volgan jokireitin yhteys Keski-Dneprin alueeseen muokkaa
Volgan jokireitillä pystyi siirtymään Donilta Kaspianmerelle vetotaivalta pitkin, jota erityisesti varjagikauppiaat käyttivät. Arabimaantieteilijöiden, kuten Ibn Khordadbeh, Ibn Rustah ja Ibn Fadla, mukaan he tulivat sinne Dneprin alajuoksulta. Ibn Fadlan seilasi Volgaa ylävirtaan Volgan Bolgariaan asti vuosina 921–922. Kun kauppiaat pääsivät Kaspianmeren etelärannalle, he jättivät laivat ja matkustivat kameleilla Bagdadiin, Balkhin ja Transoxianaan. Ibn Khordadbehin kirjassa Matkojen ja maiden kirja 800-luvulta mainitaan, että kauppiaat kävivät paimentolais-oguzien luona ja jopa Kiinassa asti. 950-luvulla Bysantin keisari Konstantinos VII mainitsi De Administrando Imperio -teoksessaan, että Perekopissa oli kanava, jota pitkin pääsi Dneprin suistosta Azovanmerelle niin, ettei tarvinnut kiertää Krimiä Mustanmeren kautta. Ajan kuluessa kanava liettyi ja muuttui läpipääsemättömäksi metsäksi.[3]
800-luvun lopulla rusit saivat haltuunsa jokireitin pohjoisesta Laatokalta etelään Mustallemerelle, jonka varrelle Itä-Euroopan tasangolle ruvettiin perustamaan kaupunkeja, kuten Kiova, Tšernihiv, Smolensk-Gnjozdovo. Tämän jokireitin varrelle muodostui uusi valtakunta, Kiovan Rus. Sen jälkeen kun suuriruhtinas Svjatoslav I voitti kasaarit 960-luvulla, rusit saivat uudelleen pääsyn Kaspianmerelle, bolgaarien ohitse, Sarkelin ja Volgo-Donin vetotaivalta myöten.
Jokireittien lisäksi käytössä oli myös maareitti Volgan Bolgarian ja Kiovan välillä 900-luvun alussa. Se kulki aroilla rajaseutuja pitkin. Se oli noin 1 400 kilometriä pitkä ja siinä oli 20 asemaa.
Merkitys muokkaa
Ruseille kaupankäynti itämaiden kanssa oli hyvin kannattavaa. Mausteita, silkkiä sekä eräitä muita hyödykkeitä sai ainoastaan sitä kautta. Sen lisäksi 900-luvulla Kiovan Rusista tuli kauppakaravaanien kauttakulkureitti idästä Länsi-Eurooppaan. Suorat reitit olivat mahdottomia, koska paimentolaisheimot ryöstelivät ja häiritsivät karavaaneja koko ajan. Tuon ajan ranskalainen runoilija kuvaili, kuinka kaunotar oli pukeutunut rusien silkistä tehtyihin vaatteisiin. Rusit eivät tietenkään osanneet tehdä silkkiä, vaan he toivat sitä. Vasta 1000–1100-luvuilla ristiretkien myötä Eurooppa sai suoran reitin itään. Sitä ennen Rusien maa oli toiminut pitkään itämaiden tavaroiden eräänä tärkeimmistä reiteistä läntiseen Eurooppaan.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Keskiaikaisen Novgorodin kohokohtia
- ↑ Noonan T.S. The Vikings in the East: Coins and Commerce // Birka Studies. Vol. 3. Stockholm, 1994. P. 225—226 (Viikingit idässä:kolikoita ja kauppaa)
- ↑ De Administrando Imperio, Osa 42
Kirjallisuutta muokkaa
- Logan, Donald F. (1992). The Vikings in History 2nd ed. Routledge. ISBN 0-415-08396-6
- Leontjev A. E.: Volgan-Itämeren jokireitti 800-luvulla// КСИА. Вып. 183. 1986.