Voldemar Virolainen

Voldemar Matvejevitš Virolainen (ven. Вольдема́р Матве́евич Вирола́йнен, 1901 Pietari1983 Leningrad[1]) oli pietarinsuomalainen[2] rautatieläinen ja poliitikko.

Virolainen työskenteli Suomen ja Lokakuun rautateillä vuosina 1919–1934[1] ja Ašhabadin rautatien apulaispäällikkönä vuosina 1934–1939[2]. Hän valmistui Neuvostoliiton rautatieakatemiasta vuonna 1939. Vuosina 1940–1947 hän toimi Kirovin rautatien apulaispäällikkönä ja päällikkönä.[1]

Virolainen liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1924. Hän oli Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kansallisuuksien neuvoston jäsen vuosina 1937–1950[2] ja toimi Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtajana vuosina 1947–1950[1]. Vuodesta 1947 lähtien Virolainen oli myös Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston edustaja[2].

Toukokuussa 1947 Virolainen vieraili korkeimman neuvoston valtuuskunnan jäsenenä Suomen eduskunnan 40-vuotisjuhlassa, johon liittyi vierailu Tampereelle. Siellä hän tunnisti paikallisliikenteen höyryveturin nro 293 entiseksi Pietarin varikon veturiksi, jolla veturinkuljettaja Hugo Jalava oli auttanut V. I. Leniniä salaisissa rajanylityksissä. Löytö johti veturin lahjoitukseen Neuvostoliitolle vuonna 1957.[3]

Virolainen oli vangittuna vuosina 1950–1954[1] Karjalan puoluejohtajan Gennadi Kuprijanovin erottamiseen ja Leningradin juttuun liittyen[4]. Vuosina 1954–1957 hän työskenteli Lokakuun rautateiden osastopäällikkönä. Hänet on palkittu isänmaallisen sodan ja työn punaisen lipun kunniamerkeillä.[1]

Virolainen on laatinut vuonna 1977 julkaistun muistelmateoksen Vihreä valo (Zeljonaja ulitsa), jossa hän kertoo muun muassa suomalaisten rautatieläisten osallistumisesta Venäjän vallankumoustapahtumiin[5].

Suomennettu teos

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 213. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0.
  2. a b c d Virolainen Voldemar Matvejevitš Imena v istorii Karelii. Viitattu 1.2.2020.
  3. Pekka Linnainen: Siihen aikaan kun Viron neuvostopääministeri ”kaksoisveljen” kansanvaltaa juhlisti Estofennia. 1.2.2022. Viitattu 2.2.2022.
  4. Hyytiä, Osmo: Karjalais-Suomalainen neuvostotasavalta 1940–1956 – kansallinen tasavalta?, s. 119. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-114-7.
  5. Rudolf Hiltunen: Poltora veka obštšei kolei Vyborgskije vedomosti. Viitattu 1.2.2020.[vanhentunut linkki]