Voitto auringosta
Voitto auringosta (ven. Победа над Cолнцем, Pobeda nad Solntsem) on venäläinen futuristinen ooppera, jonka ensi-ilta oli vuonna 1913 Pietarin Luna-park-teatterissa.
| Voitto auringosta | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperäinen nimi | Победа над Cолнцем |
| Säveltäjä | Mihail Matjušin |
| Libretto | Aleksei Krutšonyh |
| Tyylilaji | futurismi |
| Kieli | venäjä |
| Kantaesitys |
3.12.1913 Teatteri Luna-park, Pietari |
Oopperan tarkoitus oli painottaa kirjallisen tekstin, musiikin ja maalaustaiteen samankaltaisuuksia.
Idean synty
muokkaaIdea oopperaan syntyi Itä-Suomessa Uudellakirkolla säveltäjä Mihail Matjušinin huvilalla 18.–20. heinäkuuta vuonna 1913. Siellä kokoontuivat Matjušinin ohella taidemaalari Kazimir Malevitš, sekä futuristirunoilija Aleksei Krutšonyh ja taidemaalari Davyd Burljuk. Mukana oli myös runoilija Velimir Hlebnikov. He olivat hyvin eri-ikäisiä ja heidän taiteelliset temperamenttinsa poikkesivat toisistaan.[1][2]
Tapaamista kutsuttiin "Ensimmäiseksi yleisvenäläiseksi futuristien liittokokoukseksi". Lyhyt kohtaaminen sujui yhteisymmärryksessä, ja sen aikana laadittiin suunnitelma oopperan toteuttamiseksi. Tapaamisen julkilausumassa ilmoitettiin, että oli päätetty perustaa futuristinen teatteri.[1]
Ajan henkeä ja mielialoja myötäillen tekijät pyrkivät eroon totunnaisista ja heidän mielestään jo aikansa eläneistä ilmaisumuodoista.[2]
Esitys
muokkaa
Saman vuoden lopulla taideyhdistys Nuorten liitto kustansi Pietarin Luna-park-puistossa olleeseen teatteriin kaksi futuristista esitystä. Niistä toinen oli Vladimir Majakovskin näytelmä Vladimir Majakovski. Toinen esitys oli ”kanneljärveläisen kolmikon” (Kanneljärvi oli osa Uudenkirkon kuntaa) kirjoittama ja säveltämä maailman ensimmäinen futuristinen ooppera Voitto auringosta, joka esitettiin joulukuun 3. ja 5. päivinä.[2][1]
Kaksinäytöksisen oopperan esipuheen oli kirjoittanut Velimir Hlebnikov.[1] Oopperassa kuvataan, miten aurinko vangitaan ja miten voimaihmisten valtakunta saa alkunsa. Oopperan geometrinen puvustus ja lavasteet olivat Malevitšin suunnittelemia. Teos oli suunnattu ”laiskaa maallikkojärkeä vastaan”, ja se mainosti uutta, toisenlaista järkeä, josta puuttui kaikki logiikka.lähde?
Poikkeuksellista oli se, että esityksessä ei nostettu esirippua, vaan se repäistiin kahtia.[2] Esitys alkaa siten, että kaksi futuristista voimahahmoa repii esiripun. Ensimmäinen mies sanoo: "Kaikki hyvin, joka hyvin alkaa! Ja loppuu?" Toinen voimanmies sanoo: "Ei ole loppua! Me hämmästytämme maailmankaikkeuden!"lähde?
Esitys päättyy kahden voimanmiehen sanoihin: "kaikki hyvin, joka hyvin päättyy. Ja loppua ei ole. maailma tuhoutuu, mutta meille ei loppua ole!"[3]
Zaum
muokkaaTekstissä pyritään hajottamaan kielelliset rakenteet, käytetään "transrationaalisia", 'järjen tuolla puolen' olevia zaum-ilmaisuja, jotka uhkuvat absurdia ja pateettista dramaattisuutta. Tekijät katsovat uuden yhteiskuntajärjestelmän edustavan tulevaisuutta, joka olisi inhimillisen ymmärryksen yläpuolella. Tekijöiden mukaan aurinko olennoi kaikessa mahdissaan jo aikansa elänyttä maallista logiikkaa, josta olisi lopultakin päästävä eroon. Oopperan juoni ilmentää hyvän ja pahan välistä taistelua, ja sillä pyrittiin osoittamaan sodan tarkoituksettomuus.lähde?
Matjušinin musiikki on kertovaa, eikä säveltäjä käyttänyt vanhoja musiikillisia rakenteita.[2]
Henkilöt
muokkaa
|
|
|
Lavastus ja puvustus
muokkaa
Lavastaja ja puvustaja Malevitš esiintyi itse oopperassa. Hän käytti uusia, omaperäisiä ilmaisukeinoja, esimerkiksi oopperassa muoto luotiin valolla. Malevitšille ihmishahmot olivat geometrisia kappaleita, joiden kuului hajota alkutekijöihinsä ja liueta täysin maalaukselliseen tilaan.lähde?
Malevitšin suunnittelemat kubistiset puvut oli valmistettu pehmeistä materiaaleista. Myös puvustus rikkoi kaikkia teatteripukujen perinteitä. Näyttelijät liikkuivat puvuissaan hitaasti ja ylväästi, jolloin syntyi vaikutelma valtavankokoisista tulevaisuuden ihmisjättiläisistä.[2]
Musta neliö
muokkaaOoppera on tullut tunnetuksi myös tapahtumana, joka johti Malevitšin Musta neliö -maalausten (1915) syntyyn. Oopperassa Musta neliö esiintyi eri kohtauksissa koko esityksen ajan. Lopulta se peitti auringon kokonaan, vain musta neliö jäi jäljelle. Apoteoosi - auringon kuolema - aikamme syklisessä katsomuksessa aurinko kuolee joka päivä ja syntyy uudelleen seuraavana päivänä.[2]
Vastaanotto
muokkaaEsitys sai aikaan yleisön hurjistuneita vastalauseita.[4]
Katsojat jakautuivat niihin, jotka eivät hyväksyneet esitystä lainkaan, ja niihin, jotka se lumosi täydellisesti. Esitystä pidettiin vaikuttavana tapahtumana, se oli täysipainoista "leikkiä lavalla", joka ei muuttunut farssiksi eikä ilveilyksi.lähde?
Tekijöilleen Voitto auringosta -oopperasta tuli uuden uskonnon vertauskuva, se merkitsi heille vanhojen symbolien, myös pahan käsitteiden katoamista. Esitykset jäivät ainutkertaisiksi.[2]
Dokumentit ja rekonstruktiot
muokkaa_03.jpg)
Oopperasta on tehty useita rekonstruktioitalähde? ja dokumenttielokuva vuonna 1980.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Olli Valkonen, Futuristikokous Kanneljärvellä, Taide 2/1974 s. 7.
- ↑ a b c d e f g h Ooppera "Voitto auringosta " (retrospektiivisen näyttelyn esite) Kazimir Malevitsh 1878-1933. 15.2.-15.6.2000. Didrichsenin taidemuseo. Arkistoitu 6.1.2013.
- ↑ a b Aleksei Kruchenykh, venäjästä kääntänyt Larissa Shmailo: Victory over the Sun (oopperan libretto) Intranslation. January 2012. The Brooklyn Rail. Viitattu 16.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Olli Valkonen, Kuvia Kannakselta, Kannaksen maalaustaide, Olli Valkosen esitelmä, Etelä-Karjalan liiton kulttuuriklubi, Etelä-Karjalan taidemuseo 28.11.2002. Viitattu 16.3.2009. (PDF)
- ↑ Victory Over the Sun: A Futuristic Opera (1980) (yhden elokuvan tuotantotiedot) The New York Times. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Voitto auringosta Wikimedia Commonsissa
Artikkelit ja tekstit
muokkaa- Malevitšin pukusuunnittelusta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Isobel Hunter, Zaum and Sun: The 'first Futurist opera' revisited (englanniksi)
- Wienin konstruktio vuodelta 1993 (englanniksi)
- Anna Kisselgoff, Victory over the Sun, The New York Times, 1981. (englanniksi)
- Andrew Clemens, Victory over the sun, The Guardian, 1999. (englanniksi)
- Valeri Shishanov. Vitebsk Budetlane (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Esittelytekstit ja libretto (englanniksi)
Videot
muokkaa- Dokumentaatio ja uuden esityksen traileri (venäjäksi)(saksaksi)
- UCSCL esitys, osa 1 (venäjäksi) (englanninkieliset tekstit)
- UCSCL esitys, osa 2 (venäjäksi) (englanninkieliset tekstit)