Voitto Hellsten
Voitto Valdemar Hellsten (15. helmikuuta 1932[1] Pertteli – 7. joulukuuta 1998 Turku) oli suomalainen pikajuoksija. Hän voitti 400 metrillä olympiapronssia Melbournessa 1956 ja EM-hopeaa Bernissä 1954. Hellsten muistetaan kuitenkin erityisesti menestyksestä Suomi–Ruotsi-maaotteluissa. Urheilu-uransa jälkeen hän oli 1960-luvulla kaksi kautta SDP:n kansanedustajana.[2]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Voitto Hellsten vuonna 1954 | |||
Maa: Suomi | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | Melbourne 1956 | 400 metriä | |
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Bern 1954 | 400 metriä | |
Pronssia | Bern 1954 | 4 × 400 metriä |
Hellsten harrasti nuorena urheilua monipuolisesti: kesällä juoksua ja korkeus- ja pituushyppyä, talvella hiihtoa. Hänen kasvattajaseuransa oli Salon Vilpas, mutta hän edusti menestyksekkäimmät vuotensa Turun Tovereita.[2] Hellstenin varsinainen kilpaurheilu-ura alkoi vuonna 1949, jolloin hän juoksi 100 metriä aikaan 11,2 ja 200 metriä aikaan 23,2. Hänellä ei ollut varsinaista valmentajaa vaan oppi tuli kirjoista ja muita juoksijoita tarkkaillen.
1950-luvulla Hellsten alkoi juosta myös pidempiä matkoja, jopa 800 metriä. Hän osallistui 33 maaotteluun ja voitti niissä lajinsa 52 kertaa. Erityisesti voitot Suomi–Ruotsi-maaotteluissa toivat hänelle nimityksen Ruotsin-tappaja.[3]
Hellsten kilpaili Helsingin olympialaisissa 1952, jolloin hän karsiutui 100 metrin 1. alkuerissä ajalla 11,1, 200 metrillä 2. alkuerissä ajalla 22,4 ja 4 × 100 metrin viestin alkuerissä ajalla 42,0.[4]
Melbournen olympialaisissa 1956 Hellsten sai pronssia 400 metrillä[1], Bernin Euroopan-mestaruuskisoissa 1954 hopeaa 400 metrillä ja pronssia 4 × 400 metrin viestissä. Melbournessa juoksemallaan ajalla 46,20 Hellsten sijoittuu edelleen vuonna 2015 Suomen kaikkien aikojen 400 metrin juoksun tilastossa viidenneksi. Viimeisin suomalainen Hellstenin ajan alittaja on ollut Mikael Söderman kesäkuussa 1991.[5]
Hellsten valmistui liikunnanohjaajaksi vuonna 1954 Pajulahden urheiluopistosta.[2] Hän työskenteli Turun kaupungilla vuodet 1955–1991 lukuun ottamatta vuosia 1962–1970, jolloin hän oli eduskunnassa SDP:n kansanedustajana. Hellsten oli myös Turun kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1960–1972.[2] Hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1962 ja 1968 vaaleissa.[6]
Vuonna 1972 julkaistiin Hellstenin omaelämäkerta Voiton ja tappion vuodet.
Suomen mestaruudet
muokkaaLähteet
muokkaa- Voitto Hellsten Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Voitto Hellsten Athletes. The International Olympics Committee. Viitattu 1.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kulha, Keijo K.: ”Hellsten, Voitto (1932–1998)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 740–741. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lindfors, Jukka: Viestikamppailu Ruotsi-ottelun helmi Elävä arkisto. 8.9.2006. Yle. Viitattu 4.8.2015.
- ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1953, s. 362–364. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1952.
- ↑ Koskimies, Matti: Yleisurheilun Suomen parhaat kautta aikojen: Miehet 400 m Apulanta Oy. Viitattu 4.8.2015.
- ↑ Voitto Hellsten Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Aiheesta muualla
muokkaa- Voitto Hellsten Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Voitto Hellsten Ylen Elävässä arkistossa
- Hannus, Matti: SUL 100 vuotta – Voitto Hellstén 29.11.2006. Suomen Urheiluliitto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.4.2020.
- Hellsten, Voitto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)