Voiton tie

Voiton tie on suomalaisen kommunistin Tuure Lehénin Neuvostoliitossa kirjoittama ja salanimellä Alfred Langer julkaistu kapinaopas kommunisteille. Sen on tarkoitus esittää Marxin ja Leninin oppeihin perustuva teoria kapinan tekemisestä ja valtiollisen vallan valtaamisesta.

Teos ilmestyi alun perin vuonna 1926 saksaksi nimellä Der Weg zum Sieg.[1] Ensimmäinen suomennos ilmestyi Kustannusliike Kirjan julkaisemana vuonna 1928 osana Lehénin laajempaa teosta Voittamisen taito: Marxin ja Leninin teoria vallan valtaamisesta. Tämän teoksen osat olivat nimiltään Marx ja aseellisen kapinan taito, Tie voittoon, Lenin ja kapinan taito sekä Historiallisia esimerkkejä kapinasta. Lehén laati kirjasta vielä täydennetyn version, joka ilmestyi saksaksi Zürichissä vuonna 1931 nimellä Der Weg zum Sieg: die Kunst des bewaffneten Aufstandes ja suomeksi vuonna 1932 Leningradissa nimellä Voiton tie.[2][3][4] Teos on kirjoitettu ensisijaisesti Saksan oloja ajatellen ja se saikin eniten huomiota Saksassa. Kirja julkaistiin myös venäjäksi nimellä Put Pobedy.[5][3] Voiton tietä käytettiin 1930-luvulla oppikirjana Leningradin Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopiston ja Moskovan Lenin-koulun suomalaisilla kursseilla.[5] Jotkut maanalaista toimintaa suunnitelleet kommunistiryhmät lukivat sitä myös Suomessa sota-aikana.[6] Teoksen saksankielisestä versiosta julkaistiin vielä vuonna 1976 uusintapainos.[7]

Voiton tien mukaan kapina on luokkasodan eli kansalaissodan välttämätön ensimmäinen vaihe, jossa proletariaatti pyrkii valtaamaan itselleen poliittisen vallan jollain alueella. Vaikka kapinan tarkoituksena on johtaa sotaan, on olemassa erityinen ”kapinan taito”, joka eroaa sotataidosta.[5][3] Tarkkoja yleispäteviä sääntöjä menestyksekkään kapinan tekemiselle ei voida antaa. Tutkija Markku Salomaan mukaan nämä huomiot ovat yhteensopivia sotateoreetikko Carl von Clausewitzin ajatusten kanssa. Lehén esitteli kuitenkin lopulta runsaasti erilaisia käytännöllisiä ohjeita kapinan tekemiseen. Erityisen tärkeänä hän piti maanalaisen verkoston luomista sotaväen sisälle. Hän oli myös sitä mieltä, että liiallinen humaanisuus vastustajaa kohtaan kapinan aikana on vahingollista ja tämän vuoksi työväenluokan on oltava tarpeen vaatiessa valmis turvautumaan myös vallankumoukselliseen terroriin.[5]

Lehén sai Voiton tien ansiosta Suomessa maineen johtavana suomalaisena vallankumoustaktiikan tuntijana.[8] Hän toimi 1930-luvun alussa Kominternin sotilaspoliittisten kurssien saksankielisen osaston johtajana ja opetti Neuvostoliitossa opiskelleille saksalaisille kommunisteille kapinan teoriaa.[1] Lähinnä Voiton tien luoman maineen vuoksi Lehénin kuviteltiin olleen myös SKP:n vuoden 1948 väitetyn vallankaappaussuunnitelman ”aivot”, vaikka todellisuudessa näin ei ollut.[9]

LähteetMuokkaa

  1. a b Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi. Suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938, s. 211–213. SKS, Helsinki 2006.
  2. Pauli Kruhse ja Antero Uitto: Suomea rajan takana 1918–1944: Suomenkielisen neuvostokirjallisuuden historia ja bibliografia, s. 178, 218. Kansalliskirjasto/BTJ kustannus, Helsinki 2008.
  3. a b c Alfred Langer: Voiton tie, s. 3–8, 16–17. Kustannusliike Kirja, Leningrad 1932.
  4. Der Weg zum Sieg : die Kunst des bewaffneten Aufstandes Econbiz. Viitattu 20.3.2015.
  5. a b c d Markku Salomaa: Punaupseerit, s. 223–227. WSOY 1992.
  6. Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 300. WSOY 1994.
  7. Der Weg Zum Sieg Google Books. Viitattu 20.3.2015.
  8. Lehén, Tuure (ruotsiksi) Uppslagsverket Finland. Viitattu 20.3.2015.
  9. Rentola 1994, s. 71.

Aiheesta muuallaMuokkaa