Vladimir Jaroslavitš

Vladimir Jaroslavitš eli Vladimir Jaroslavinpoika (ven. Владимир Ярославич; 10201052)[1] oli Novgorodin ruhtinas vuosina 1036–1052.[2] Vladimirin vanhemmat olivat Novgorodin ja Kiovan suuriruhtinas Jaroslav Viisas sekä Ruotsin prinsessa Ingegerd, jonka isä oli Olavi Sylikuningas.[1] Vladimir sai isänsä eläessä hallittavakseen Novgorodin ruhtinaskunnan, mutta hän kuoli kaksi vuotta ennen isäänsä.[2] Vladimir on nykyään ortodoksisen kirkon pyhä ja hänestä käytetään nimitystä ”Novgorodin ihmeidentekijä”.[3]

Vladimir teki vuonna 1042 sotaretken jäämien maalle, joka lienee tarkoittanut Hämettä tai jotain aluetta läntisessä Suomessa. Tämä on kronikoissa mainituista Novgorodin ja jäämien välisistä sodista varhaisin. Novgorodin ensimmäisen kronikan vanhin käsikirjoitusversio mainitsee retkestä vain, että Vladimir ”kävi jäämien päälle novgorodilaisten kanssa”.[1] Kiovalainen Nestorin kronikka kertoo hänen myös voittaneen jäämit, ja että paha hevosrutto tappoi hänen sotureidensa ratsut. Ei ole varmaa, liittyykö maininta hevosten kuolemasta juuri Hämeen retkeen, mutta jotkut historioitsijat ovat pitäneet sitä todisteena siitä, että Vladimir teki sotaretkensä maitse eikä meritse, ja mahdollisesti talvella. Ruotsin Gävlessä olevan Gs 13 -riimukiven mukaan Fröger-niminen viikinkipäällikkö olisi mahdollisesti myös tehnyt samoihin aikoihin retken Suomeen, mutta Vladimirin ja Frögerin retkien mahdollisesta yhteydestä ei ole varmaa tietoa.[1][2]

Vuonna 1043 Jaroslav lähetti Vladimirin johtamaan sotaretkeä Bysantin keisari Konstantinos IX Monomakhosta vastaan, joskin varsinaisena ylipäällikkönä tällä retkellä oli Vyšata. Retki oli epäonninen, sillä Vladimirin laivat upposivat ja hän joutui perääntymään samalla kun suuri joukko hänen miehiään jäi vangeiksi. Tämä jäi viimeiseksi Rusien–Bysantin sodista.[2]

Vladimir rakennutti Novgorodiin Pyhän Sofian katedraalin yhdessä arkkipiispa Luukkaan kanssa.[3] Vladimir laski katedraalin peruskiven vuonna 1045, ja kuoltuaan vuonna 1052 hänet haudattiin katedraaliin.[2] Hänen pyhäinjäännöstensä on sanottu olleen maatumattomia.[3] Vladimir Jaroslavitšin veljiä olivat Kiovan suuriruhtinaina peräkkäin olleet Izjaslav, Svjatoslav II ja Vsevolod I, Vladimirin ruhtinas Igor Jaroslavitš sekä Smolenskin ruhtinas Vjatšeslav Jaroslavitš.[2]

Ortodoksinen kirkko viettää Vladimirin päivää 4. lokakuuta.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Mari Isoaho: ”Yksityiskohdista kokonaisuuteen – Häme Novgorodin kronikoissa”, Historiallinen aikakauskirja 3/2017, s. 347–352, 354.
  2. a b c d e f Per Olof Sjöstrand: ”Frögerståget”, Historisk tidskrift för Finland 2/2012, s. 205–209, 213, 221–225. Verkkoversio (ruotsiksi)
  3. a b c d Pyhä ruhtinas Vladimir Jaroslavinpoika, Novgorodin ihmeidentekijä Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 18.5.2020.