Vladimir Beekman

Vladimir Beekman (23. elokuuta 1929 Tallinna3. lokakuuta 2009 Tallinna) oli virolainen kirjailija ja kääntäjä.[1]

Autonkuljettajan poika Vladimir Beekman opiskeli 1948–1953 Tallinnan teknillisessä korkeakoulussa. Hän toimi kustannustoimittajana vuoteen 1956 asti, jolloin jäi vapaaksi kirjailijaksi.[2]

Beekman kirjoitti paljon sekä runoutta että proosaa. Sen lisäksi hän vironsi kirjallisuutta useasta kielestä, muun muassa ruotsista. Hän on kääntänyt useita Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin lastenkirjoja. Lisäksi hän on tehnyt elokuvakäsikirjoituksia ja näytelmiä.[2][1]

Beekmanin proosa oli aluksi matkakirjoja ja nuortenkirjoja. Myös hänen romaaneissaan on usein vaikutteita hänen maailmanmatkoiltaan. Romaanin Transiitreisija (”Transitmatkustaja”, 1967) tapahtumapaikkana on kansainvälinen lentokenttä. Groteski ja satiirinen Eesli aasta (”Aasin vuosi”, 1979) sijoittuu kuvitteelliseen pieneen saarivaltioon, jonka vallitsevia arvoja ovat kulutus ja voitontavoittelu. Näistä poikkeaa Ja sada surma (”Ja sata kuolemaa”, 1978), dokumenttiaineistoon pohjautuva sotaromaani, joka sijoittuu kesään 1941.[2]

Vuosina 1971–1976 Beekman toimi Viron neuvostotasavallan kirjailijaliiton johtokunnan ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1983 puheenjohtajana. Vuonna 1976 hän sai Viron SNT:n ansioituneen kirjailijan arvon.[2]

Vladimir Beekman oli naimisissa kirjailija Aimée Beekmanin kanssa.[2]

TeoksiaMuokkaa

RunokokoelmatMuokkaa

  • Laul noorusest (1952)
  • Tee ellu (1955)
  • Tuul kanarbikus: luuletusi 1956–1957 (1958)
  • Linnutee (1960)
  • Sinine tulp (1965)
  • Olematu puu: luuletusi 1965–1968 (1969)
  • Rüsinatund (1971)
  • Pühvliluht (1974, valikoima)
  • Lõpp ja algus (1989)

MuistelmatMuokkaa

RomaanitMuokkaa

  • Kurbade kivide linn (1966)
  • Transiitreisija (1967)
  • Öölendurid (1975)
  • Ja sada surma (1978)
  • Eesli aasta (1979)
  • Koridor (1982)

Suomennettuja runojaMuokkaa

Antologiassa Viron kirjakieli, toim. Pertti Virtaranta & Seppo Suhonen, suom. Johanna Laakso, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1975, 2. uudistettu p. ISBN 951-717-400-4 Runot ovat kokoelmasta Rüsinatund vuodelta 1971.[3]

  • Omituista (Kummaline)
  • Sukupuu (Sugupuu)
  • Uskollisuus (Truudus)

LähteetMuokkaa

  1. a b Maasalu, Sandra: Suri Vladimir Beekman, Postimees 4.10.2009. Viitattu 9.12.2016.
  2. a b c d e Nirk, Endel: ”Vladimir Beekman”, Viron kirjallisuus, s. 269–271, 357. Suomentanut Eva Lille. SKS, 1986. ISBN 951-717-443-8.
  3. Vladimir Beekman, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 2.12.2021, viitattu 7.12.2021