Viuhkahaukka
Viuhkahaukka (Urotriorchis macrourus) on Accipitridae-heimoon Urotriorchis-sukuun kuuluva päiväpetolintu. Sitä tavataan keskisessä Afrikassa Angolassa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Kongossa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Norsunluurannikolla, Päiväntasaajan Guineassa, Gabonissa, Ghanassa, Guineassa, Liberiassa, Nigeriassa, Sierra Leonessa, Etelä-Sudanissa, Sudanissa, Togossa ja Ugandassa.[1]
| Viuhkahaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Suku: | Urotriorchis |
| Laji: | macrourus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset alavat metsät.Sen määrän arvioidaan olevan pienenemässä elinalueiden hävittämisen vuoksi.[3]
Haukan elinpiiriä ovat läntisen ja keskisen Afrikan sademetsät. Sen siipiväli on 81-90 cm ja kokonaispituus 56-65 cm, johon sisältyy 30-37 cm:n pituinen pyrstö.[4] Naaraat ovat noin 15 prosenttia koiraita suurempia.[4] Koska pyrstö on noin 56 prosenttia linnun kokonaispituudesta, laji on yhdessä raitasuohaukan kanssa petolinnuista pisin pyrstö suhteessa sen ruumiin pituuteen.[4]
Viuhkahaukan ravintoa ovat lähinnä oravat ja pienet linnut, mutta se voi saalistaa myös kanoja metsän lähellä olevissa kylissä. Se tappaa saaliin katkaisemalla sen kaulan.
Sen lisääntymisaikaa on heinä-elokuu, jolloin parit rakentavat pesän korkealle puuhun.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Urotriorchis macrourus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Urotriorchis macrourus (TSN 175527) itis.gov. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Birdlife.org (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) viitattu 8.6.2013
- ↑ a b c Ferguson-Lees & Christie (2001). Raptors of the World. Christopher Helm, London. ISBN 0-7136-8026-1