Vitikkalanluoto
Vitikkalanluoto ja sen sisarsaari Vuorionsaari, sijaitsevat Kokemäenjoessa Kokemäellä Risteellä ja Kyttälässä keskustasta kolme kilometriä itään päin. Saaria erottaa hyvin kapea Putajanhaara. Vitikkalanluotoa ympäröi Risteeltä lukien myötäpäivään Kokemäenjoen pääuoma, Putajanhaara, Kyttälänhaara, Ruoppahaara ja Kiettareenhaara. Vuorionsaarta ympäröi Putajanhaara, Kokemäenjoen pääuoma ja Vuorionhaara. Leveimmillään joki on 100−200 metriä saaren länsipuolella, mutta Putajanhaarassa, jonka takana on Vuoriosaari, leveys on ainoastaan 20 metriä. Saarella on saattanut olla aiemmin toinenkin nimi Viheriäsaari [1].
Vitikkalan kartano Vitikkalanluodolla Kokemäellä kuvattuna Kokemäenjoen vastarannalta.
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue |
Historia muokkaa
Kokemäen Vitikkala on vanha keskiaikainen talo, jonka eräs varhainen talollinen vuodelta 1466 tunnetaan nimeltä Heikki Vitikka. Lähteiden mukaan vaikuttaa siltä, ettei luodolla ole keskiajalla ollut muita taloja. Talo on myöhemmin ollut säteriratsutila, jonka ensimmäinen tunnettu omistaja oli Kassari Baranoff (vuodesta 1610 alkaen) ja tämän jälkeen kartanon omistussuhteet tiedetään nykypäivään asti. Talolla ei 1700-luvulla ollut torppia, mutta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa niitä oli kaksi, joista ainakin toinen oli Vuorionsaarella. [2][3]
1790-luvulla Kokemäellä suoritettiin isojako, jossa Vitikkalan talon maan jakoa käsiteltiin Hintikkalan jakokunnassa. Siinä yhteydessä koko Vitikkalanluoto tuli Vitikkalan omistukseen 20. helmikuuta 1797 [3][1]. Vuoden 1918 maanvuokrauslain nojalla siitä erotettiin 2 torppaa ja yksi lohkotila, jotka sijaitsivat Vitikkalanluodolla ja Vuorionsaarella.[2]
Vitikkalanluodon luonnosta 1700-luvun lopulla tiedetään vähän. Luodon ainoa talo viljeli vain Vitikkalanluodon länsiosaa. Itäpuoli saarta oli suota ja keskellä kasvoi hieman metsää. Tilanne saatoi olla samanlainen keskiajalta saakka. Isonjaon jälkeen talon omistaja Kaarle Juhaninpoika Vitikkala kuivasi suot ja otti ne viljelyyn. Aivan rannoille ei viljely ulottunut, sillä rajut tulvat kastelivat rantamaat säännöllisesti. Rantaniityiltä otettiin ilmeisesti vain heinät talteen.[1]
Ennen muinoin luotoja ympäröivät kosket ja virtaavat jokiosuudet. Toistuvat tulvat johtuivat keväisin lumen sulaamisesta ja jäidenlähdöstä, joka ilmeisesti tukki ahtaat kosket Vitikkalanluodon ja Vuorionsaaren ympäriltä. Tässä kohtaa lienee Kokemäenjoen vaikein pullonkaula, jota alettiin 1750-luvulla perkaamalla aukaisemaan. Ruotsin kuninkaan antamien määrärahojen niukkuudesta johtuen työ jäi kesken ja sitä jatkettiin myöhemmin Venäjän keisarin rahoittamana. Vuosina 1817-1818 perattiin Vitikkalanluodon Niskakoski sekä Vuorionsaaren Köysikoski ja Kuivakoski. Ennen koskien perkauksia niissä pyöri 5 viljamyllyä, joista 3 olivat Vuorion torpan luona, yksi Putajankoskessa ja yksi Niskakoskessa. Tehdyt perkaustyöt pudottivat vedenpintaa niin paljon, etteivät myllyt jaksaneet enää pyöriä. Vitikkalan talolla oli myös kalastamo.[1]
Nykyään Vitikkalanluodosta puolet on metsää ja puolet on peltomaata. Saaressa on kolmessa paikassa vakituista asutusta ja muuten siellä on paljon mökkejä.lähde?
Kulkuyhteydet muokkaa
Myös joen leveys hankaloitti liikkumista. Talvella Vitikkalanluodon läpi kulki talvitie, jota pitkin pääsi metsien ja soiden yli Kauvatsalle. Vuorionsaaren ja Vitikkalanluodon välissä virtaavan Putajanhaara ylitse kulki 1700-luvulla kiinteä silta. Nykyinen silta on Huhkolan kohdalla. Kokemäenjoen pääuoma ylitettiin ennen siltojen rakentamista veneillä ja lautoilla, mutta myöhemmin myös losseilla. Joki voidaan vielä nykyäänkin ylittää yksityisellä lossilla kartanon kohdalla, mutta liikenne hoituu nykyään Kiettareen sillan kautta tai jalankulku rautatiesillan kautta Risteeltä. Vuorionsaarelle vie myös yksityinen lossi. Kyttälään pääsee kolmen rautatiesillan kautta kävellen itäpuolelta Kyttälästä Vuorionsaaren kautta ja länsipuolelta Risteeltä. [1]
Vitikkalanluotoon ei nykyäänkään pääse ajamaan suoraan mantereelta, vaan ensin pitää ajaa Kiettareelle, jossa on silta Ruoppajoen kohdalla. Kiettareelle pääsee ajamalla Risteen kautta sillan yli Kiettareen kylään ja ajetaan Kiettareen pohjois päähän sillalle. Toinen reitti tulee VT2-tieltä Ronkankulmaan Kiettareen siltaan.
Porin ja Rauman rautatiet kohtaavat Kokemäellä, josta rata jatkaa Vitikkalanluodon yli Sastamalaan ja Tampereelle. Raiteet ylittävät Kokemäen joen Pahakosken kohdalta Risteellä ja Putajankosken kohdalta Vuorionsaareen, josta viimeiseksi ylitetään Vuorionhaara mantereen puolelle Kyttälään.
Lähteet muokkaa
- Karttapaikka.fi: kartta Vitikkalanluodosta
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Kallio, Kaarlo: Muistelmia erään Kokemäen talonpoikaisesta merkkimiehestä, s. 101-112. julkaisusta Satakunta II. Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1928.
- ↑ a b Jutikkala, Eino ja Nikander, Gabriel: Suomen kartanot ja suurtilat, Kustannusyhtiö Kivi, Helsinki, 1941.
- ↑ a b Oja, Aulis: Kaarle Vitikkala, s. 201-207. julkaisussa Aaltonen, Esko et al., Suomen talonpoikia Lallista Kyösti Kallioon. Werner Söderström, 1952.