Vismuttitrikloridi
Vismuttitrikloridi (BiCl3) on vismutin ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja muiden vismuttiyhdisteiden valmistukseen.
Vismuttitrikloridi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | BiCl3 |
Moolimassa | 315,29 |
Ulkomuoto | Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine |
Sulamispiste | 233,5 °C[1] |
Kiehumispiste | 447 °C[1] |
Tiheys | 4,76 g/cm3[2] |
Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa vismuttitrikloridi on valkoista tai kellertävää hygroskooppista kiteistä ainetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan kidevedellinen dihydraatti (BiCl3·2H2O). Yhdiste reagoi veden kanssa muodostaen vismuttioksikloridia. Vismuttitrikloridi liukenee etanoliin ja asetoniin. Aine on Lewis-happo ja reagoi Lewis-emästen kanssa, esimerkiksi kloridien kanssa se muodostaa kompleksisen tetraklorovismutaatti-ionin ([BiCl4]-) ja muita klorokomplekseja.[1][2][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Vismuttitrikloridia voidaan valmistaa kuumentamalla vismutin ja kloorin seosta, liuottamalla vismuttia kuningasveteen tai vismuttitrioksidin ja vetykloridin välisellä reaktiolla.[1][2][3][4][5][6]
- 2 Bi + 3 Cl2 → 2 BiCl3
- Bi2O3 + 6 HCl → 2 BiCl3 + 3 H2O
Vismuttitrikloridista valmistetaan useita muita vismuttiyhdisteitä. Sitä käytetään myös kosmetiikassa ja orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Hans Joachim Breunig: Bismuth Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002.
- ↑ a b c Joachim Krüger, Peter Winkler, Eberhard Lüderitz, Manfred Lück & Hans Uwe Wolf: Bismuth, Bismuth Alloys, and Bismuth Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 112. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
- ↑ a b c Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 66. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 135. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 770. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.8.2020). (englanniksi)