Visakoivu
Visakoivu (Betula pendula var. carelica) on rauduskoivun mutaatiosta johtuva muunnos.[2] Se on matala, joskus vain pensasmainen koivu. Sen runko on pahkainen. Myös hieskoivulla on tavattu visautumista, mutta se on paljon harvinaisempaa.[3]
| Visakoivu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Fagales |
| Heimo: | Koivukasvit Betulaceae |
| Alaheimo: | Betuloideae[1] |
| Suku: | Koivut Betula |
| Laji: | pendula |
| Muunnos: | carelica |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Betula pendula var. carelica |
|
KuvausMuokkaa
Sen runko on muhkurainen ja tyvikaarna on tummaa ja uurtunutta. Puun runko on usein kaartunut, väärä tai pensasmainen, mutta se voi olla myös suorarunkoinen; korkeus on 5–15 metriä. Visakoivun puun väri on kellertävä, vuosilustot kiertyvät ja aaltoilevat. Puun sisään jää usein kuorta joka muodostaa ruskeita täpliä ja juovia. Siksi puuaines on kaunista ja haluttua.[2]
KasvatusMuokkaa
Visakoivua kasvatetaan ravinnepitoisilla metsämailla, esimerkiksi lehdoissa, ja peltomailla, jotka ovat hietaa tai multaa. Kasvupaikoiksi evät sovellu turve-, savi- ja hiesumaat.[2][3]
Visakoivun taimista vain noin puolet kasvaa visakoivuiksi ja lopuista kasvaa tavallisia rauduskoivuja; periytyminen on hieman monimutkaista. Tämän vuoksi visakoivua lisätään myös suvuttomasti.[4] Visautumisen ensimerkkejä ovat rungossa ilmenevät pahkat, pullistumat ja juomut. Visakoivikko vaatii huolellista ja ammattitaitoista hoitoa, etupäässä oksien valikoivaa leikkaamista laadukkaan tyvitukin kasvun edistämiseksi.[2][3]
Visakoivu on ainoa puulaji, josta maksetaan Suomessa kilohinnan mukaan, ja se on Suomen arvokkain koivulaji.[5]
LevinneisyysMuokkaa
Visakoivua esiintyy luontaisesti vain Euroopassa: Skandinaviassa, Karjalassa, Baltiassa ja Valko-Venäjällä. Luontaisesti kasvavat visakoivut ovat harvinaisia. Suomessa sitä esiintyy Etelä-Suomessa Jyväskylän korkeudelle asti luontaisesti. Sitä voidaan viljellä koko Suomen alueella. Pohjoisessa sen kasvupaikan kuitenkin pitää olla suojainen. Tunturi-Lapissa se ei menesty.[2][3]
VisatyyppejäMuokkaa
- paukuravisa
- kaulavisa
- juomuvisa
- rengasvisa
- oksavisa
Lähde: [2]
LähteetMuokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Betulaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 22.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Visakoivu. Puuproffa. Viitattu 25.12.2020.
- ↑ a b c d Visatietoutta Visaseura ry. Viitattu 25.12.2020.
- ↑ Risto Isomäki: ”Visakoivu (Betula pendula var. carelica)”, Puukirja, s. 193. Ympäristö ja kehitys ry, 1997. ISBN 951-97061-3-5.
- ↑ Lindh, Kaj: Pihkassa metsään – Visakoivu on rahapuu. Metsäkeskus. Arkistoitu 2.2.2007. Viitattu 25.12.2020.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Kosonen, Markku (toim.): Visakoivu. Helsinki: Metsälehti, 2004. ISBN 952-5118-61-4.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Visakoivu – Betula Pendula var. carelica Puuinfo. 18.6.2020. Viitattu 25.12.2020.
- Suomen arvokkainta puuta kasvattavat harrastajat Yle Uutiset Keski-Suomi. 6.7.2010. Viitattu 25.12.2020.