Visakoivu
Visakoivu (Betula pendula var. carelica) on rauduskoivun mutaatiosta johtuva muunnos.[1] Se on matala, joskus vain pensasmainen koivu. Sen runko on pahkainen. Myös hieskoivulla on tavattu visautumista mutta se on paljon harvinaisempaa.[2]
| Visakoivu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fagales |
| Heimo: | Koivukasvit Betulaceae |
| Suku: | Koivut Betula |
| Laji: | pendula |
| Muunnos: | carelica |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Betula pendula var. carelica |
|
KuvausMuokkaa
Sen runko on muhkurainen ja tyvikaarna on tummaa ja uurtunutta. Puun runko on usein kaartunut, väärä tai pensasmainen, mutta se voi olla myös suorarunkoinen, korkeus on 5–15 metriä. Visakoivun puun väri on kellertävä, vuosilustot kiertyvät ja aaltoilevat. Puun sisään jää usein kuorta joka muodostaa ruskeita täpliä ja juovia. Siksi puuaines on kaunista ja haluttua.[1]
KasvatusMuokkaa
Visakoivua kasvatetaan ravinnepitoisilla metsämailla, esimerkiksi lehdoissa. Peltomalla jotka ovat hietaa tai multaa, mutta sen kasvupaikoiksi evät sovellu turve-, savi-, ja hiesumaat.[1][2]
Visakoivun taimista vain noin puolet kasvaa visakoivuiksi ja lopuista kasvaa tavallisia rauduskoivuja; periytyminen on hieman monimutkaista. Tämän vuoksi visakoivua lisätään myös suvuttomasti.[3] Visautumisen ensi merkkejä ovat rungossa ilmenevät pahkat, pullistumat ja juomut. Visakoivikko vaatii huolellista ja ammattitaitoista hoitoa, etupäässä oksien valikoivaa leikkaamista laadukkaan tyvitukin kasvun edistämiseksi.[1][2]
Visakoivu on ainoa puulaji, josta maksetaan Suomessa kilohinnan mukaan, ja se on Suomen arvokkain koivulaji.[4]
LevinneisyysMuokkaa
Visakoivua esiintyy luontaisesti vain Euroopassa: Skandinaviassa, Karjalassa, Baltiassa ja Valko-Venäjällä. Luontaisesti kasvavat visakoivut ovat harvinaisia. Suomessa sitä esiintyy Etelä-Suomessa Jyväskylän korkeudelle asti luontaisesti. Sitä voidaan viljellä koko Suomen alueella. Pohjoisessa sen kasvupaikan kuitenkin pitää olla suojainen. Tunturi-Lapissa se ei menesty.[1][2]
VisatyyppejäMuokkaa
- paukuravisa
- kaulavisa
- juomuvisa
- rengasvisa
- oksavisa
Lähde: [1]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f Visakoivu. Puuproffa. Viitattu 25.12.2020.
- ↑ a b c d Visatietoutta Visaseura ry. Viitattu 25.12.2020.
- ↑ Risto Isomäki: ”Visakoivu (Betula pendula var. carelica)”, Puukirja, s. 193. Ympäristö ja kehitys ry, 1997. ISBN 951-97061-3-5.
- ↑ Lindh, Kaj: Pihkassa metsään – Visakoivu on rahapuu. Metsäkeskus. Arkistoitu 2.2.2007. Viitattu 25.12.2020.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Kosonen, Markku (toim.): Visakoivu. Helsinki: Metsälehti, 2004. ISBN 952-5118-61-4.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Visakoivu – Betula Pendula var. carelica Puuinfo. 18.6.2020. Viitattu 25.12.2020.
- Suomen arvokkainta puuta kasvattavat harrastajat Yle Uutiset Keski-Suomi. 6.7.2010. Viitattu 25.12.2020.