Wikipedia

Visa Koiso-Kanttila

suomalainen elokuvaohjaaja

Visa Koiso-Kanttila (s. 14. tammikuuta 1970 Oulu[1]) on suomalainen elokuvaohjaaja.[2] Hän on valmistunut Turun taideakatemiasta 1996 ja opiskellut dokumenttielokuvan ohjausta The New School Universityssä ja Film Video Artissa New Yorkissa sekä Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen dokumenttinsa ovat voittaneet useita elokuvapalkintoja. Koiso-Kanttila on myös elokuvatuotantoyhteisö Elefantin jäsen.[3] Hän ohjaa ja tuottaa elokuvansa yhteistyönä vaimonsa ja kollegansa Iiris Härmän kanssa.[4]

Visa Koiso-Kanttila
Henkilötiedot
Syntynyt14. tammikuuta 1970 (ikä 54)
Oulu
Ammatti elokuvaohjaaja ja elokuvatuottaja
Puoliso Iiris Härmä
Ohjaaja
Aktiivisena 1994–
Palkinnot

Risto Jarva -palkinto 2004,
Tampereen lyhytelokuvajuhlien kotimaisen sarjan pääpalkinto 1998

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tuotanto muokkaa

Koiso-Kanttilan dokumenttielokuvat ovat olleet hyvin raadollisia. Hän on käsitellyt tuskaisia aiheita kuten naisvangit,[5] lähiönuoret, kulttuurien kohtaamiseen liittyvät ongelmat[6] ja aseistakieltäytyminen.[7] Hän on tehnyt myös henkilökohtaisen dokumenttielokuvan omasta isästään, ja esiintyy itse elokuvassa.[8][9]

Vuonna 2010 Koiso-Kanttila palkittiin elokuvastaan Miehen kuva Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Miehen työ -palkinnolla.[9][10] Isältä pojalle (2004), Talvinen matka (2007) ja Miehen kuva (2010) muodostavat suomalaisista miehistä ja pojista kertovan trilogian.[2]

Elokuvat muokkaa

Ohjaukset muokkaa

  • Miesten koulu, dokumetti, (1994)
  • Tuomittu, dokumetti, (1996)[5]
  • Karkotetut, dokumetti, (1997)
  • Insha Allah - Jos Jumala suo, dokumetti, (1999)
  • Viimeistä päivää, dokumetti, (2000)
  • Aktivisti, dokumetti, (2000)[7]
  • Isältä pojalle, dokumetti, (2004)
  • Talvinen matka, dokumetti, (2007)
  • Meaning of Life (Elämän tarkoitus), dokumettielokuva, (2008)
  • Miehen kuva, dokumetti, (2010)
  • Kaiken se kestää, fiktio, (2017)[11]

Muut muokkaa

  • Koulu tanssii, dokumetti, (1994, leikkaus, kuvaus)
  • Liisa, fiktio, (1995, työryhmä)
  • Synti, dokumetti, (1996, valomies, järjestäjä, kuvaussihteeri)
  • Kaverit, fiktio, (1996, valaisu)
  • Kuoleman kasvot, dokumetti, (2003, kamera-assistentti)
  • Huomisen muistoja, dokumetti, (2004, tuottaja)
  • Elää ja palaa, dokumetti, (2007, kuvaus, tuottaja)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Visa Koiso-Kanttila Elonetissä. . Viitattu 18.7.2020
  2. ↑ a b Keränen, Anna: Miehen kuva herkistää Yle Oulu. 25.3.2010. Viitattu 18.7.2020.
  3. ↑ Visa Koiso-Kanttila Guerilla Films. 24.11.2014. Viitattu 18.7.2020.
  4. ↑ Aaltonen, Henna: Isät meidän Ylioppilaslehti. 12.12.2003. Viitattu 18.7.2020.
  5. ↑ a b Eerola, Untamo: Tuomittu – Kuvaus Hämeenlinnan naisvankilasta ja sen asukkaista Yle Vintti. 6.3.1997. Viitattu 18.7.2020.
  6. ↑ Suominen, Raili: Isien pahat teot aina neljänteen polveen Turun Sanomat. 4.3.2004. Viitattu 18.7.2020.
  7. ↑ a b Oinaala, Sampsa: Aktivisti piirtää totaalikieltäytyjän henkilökuvaa. Sivari & Totali, 2000, nro 3, s. 23. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Isältä pojalle Yle TV1 Dokumentit. 16.7.2010. Viitattu 18.7.2020.
  9. ↑ a b Haaraniemi, Tero: Miehen työtä Pohjoinen kulttuurilehti Kaltio. 4/2017. Viitattu 18.7.2020.
  10. ↑ Miehen työ -palkinto Tasa-arvoasiain neuvottelukunta. Viitattu 18.7.2020.
  11. ↑ Karjalainen, Jussi: Kaiken se kestää – Koulupojat kasvavat 1970-luvun Oulussa, ihmissuhteissaan kipuilevien vanhempien varjossa Seura -lehti. 22.09.2019. Viitattu 18.7.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Visa_Koiso-Kanttila&oldid=21531856”