Avaa päävalikko

Vis I (ven. Вис I) on Pohjois-Venäjältä löytynyt kivikautinen kohde, joka ajoitetaan 7300-5800 eaa.[1] eli mesoliittiselle kaudelle. Se sijaitsee Simba- ja Vis-jokien yhtymäkohdassa Sindor-järven lähellä muinaisessa saaressa. Seutu kuuluu Vychegda-joen laaksoon, joka laskee Vienanjoen kautta Vienanmereen.[2]

Kohteesta on löydetty runsaasti puuesineitä, jotka on ilmeisesti heitetty rantaveteen tai suohon ja jotka peittyivät nopeasti virtaavan veden tuomaan pohjalietteeseen ja hiekkaan. Puuaines lahoaa nopeasti eivätkä näin vanhat esineet tavallisesti säily mesoliittiselta kaudelta nykypäivään asti. Myös kiviesineitä on kohteesta Vis I löytynyt, mutta ei luuesineitä, liesiä tai asumuksien pohjia. Kyseessä saattaa silti olla asuinpaikka tai väliaikainen leiri, koska toimintaa on ollut runsaasti ja sitä on kestänyt ainakin 400 vuotta. Esineistö muistuttaa eniten Yavron'gan kohteen esinelöytöjä.[3]

Ajoitukset ja ympäristön tilaMuokkaa

Puuesineiden runsaus olisi mahdollistanut kattavat radiohiiliajoitukset, mutta 1960-luvulla se oli kallista. Siksi tyydyttiin viiteen ajoitukseen turvekerrosten eri syvyyksiltä ja tuloksia tuettiin siitepölyanalyysillä.[2]

Ensimmäiset löydöt alkoivat turvekerroksesta, joka ajoitettiin 7090±80 BP. Aluetta kaivettaessa todettiin yhtäläisyyksiä esineiden ominaisuuksissa, jonka takia kerrokset jaoteltiin niiden ominaisuuksien mukaan. Pohjalla on kerros, jossa 40 % esineistä oli lehtipuuta. Keskimmäisessä kerroksessa oli lehtipuuta enää viisi prosenttia. Ylimmässä löytökerroksessa ei havaittu lehtipuuesineitä ollenkaan. Lehtipuiden siitepölyä esiintyi eniten pohjimmaisessa kerroksessa, jonka jälkeen sitä oli vähemmän samalla kun kuusen siitepölyn määrä alkaa kasvaa.[2]

Siitepölytutkimus ja radiohiiliajoitukset viittaavat siihen, että asuinpaikan käyttö alkoi preboreaalisen kauden jälkeen, jossa lehtipuut ja mänty olivat metsän valtalajeja. Lehtipuuesineet olivat vallitsevia pohjakerroksen esinelöydöissä. Keskimmäisen löytökerroksen aikana metsä oli jo kosteamman ilmaston takia kuusettumassa samalla kun lehtipuut vähenivät. Tämä heijastui myös esineiden valmistusmateriaaleihin. Ylimpään kerrokseen jäi vain havupuiden esineistöä. Hieman tämän jälkeen asuinpaikka hylättiin. Syy saattoi olla alueen soistuminen, joka oli alkanut pian asuinpaikalle tultua.[2]

Ylimmän- ja keskimmäisen löytökerroksen vaihtuminen ajoitettiin 7150±60 BP ja 7820±80 BP. Kahden alimman kerroksen vaihtuminen ajoitettiin 8080±90 BP ja 7090±70 BP. Alimmassa kerroksessa on turpeen alla myös joen tuoma hiekkakerros, jossa oli esineitä jopa 30 cm syvyydessä. Hiekkakerroksen esineiden ajoitusta ei suoritettu, joten asumisen alkamisajankohta jää arvoitukseksi. Se sijoittuu kuitenkin samaan lehtipuuvaltaiseen kauteen kuin muuta pohjimmaisen löytökerroksen esineet.[2]

Kalibroituina mitatut ajoitukset antavat asuinpaikan iäksi Burovin taulukon[2] mukaan 7300-5800 eaa., jos hiekkaan hautautuneiden esineiden takia viimeisiin ajoituksiin lisätään vielä 2–300 vuotta. Turvekerrosten erilaiset ajoitusten käsittelyä Burov ei julkaise.[2]

Arkeologinen tutkimusMuokkaa

Kohdetta tutkittiin Grigoriy M. Burovin johdolla vuosina 1960–1967. Vis-joen meanderoituneiden joenuomien välissä sijaitsee kaarenmuotoinen muinaisranta, joka on noin 150 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Muinaisranta on nykyään turpeen peitossa ja seutu on nummea. Kohteen ympäriltä avattiin 575 m² alue, josta poistettiin keskimäärin metrin verran turvetta, jolloin hiekkainen joenpohja paljastui. Turpeesta ja joen hiekan joukosta löydettiin vielä pois heitettyjä esineitä.[2]

Muita saman aikakauden asuinpaikkoja, jossa esineistö muistuttaa Vis I:stä havaittua, löytyvät Veretjen kulttuurin alueen pohjoispuolelta Viena- ja Vytsegda-jokien varrelta. Kohteet Vis I ja Yavronga ovat Vytsegda-joen laaksossa kuten myös neljä mikroliittistä asuinpaikkaa Kuryador, Pezmog I, Uyarnovo ja Kuzvomyn. Kohteet Vondonga I ja Filichaevskaya sijaitsevat Vienanjoen alajuoksulla pohjoisessa.[3]

Lähistöllä on myös rautakautinen Vanvizdinon kulttuurin asuinpaikka Vis II, jossa asuttiin rautakaudella 400-600 jaa. Sille aikakaudelle voidaan mahdollisesti sijoittaa löydetty puinen rysä ja pienet keramiikkapalaset.[3][4]

KiviesinelöytöjäMuokkaa

Kiviesineitä löytyi kahdesta alimmaisesta turvekerroksisesta ja joen pohjahiekasta. Yhdessä hiotussa kiviesineessä oli koristeluna lyhyitä viivoja sekä siksak-kuvioita. Kahdessa jäätuurassa on myös viivakuviointia.[2][5]

PuuesinelöytöjäMuokkaa

Löytöaineistoon kuului kivi- ja puuesineitä, josta seuraavassa on lyhyt yhteenveto. Suomessa asuinpaikoilta ei löydy puuesineitä kuin poikkeustapauksissa, joten kuva mesoliittisesta puutyötekniikasta jää meillä vajaaksi.

Vis I:n esineet jaettiin löytökerrosten mukaan kolmeen periodiin. Vanhin periodi ajoitettiin kerroksen yläpuolelta otetuista turvenäytteistä noin 8000 BP eli kalibroituna 6900 eaa.[1]. Ajallisesti keskimmäinen kerros jäi vanhemmaksi kuin 7500 BP eli kalibroituna 6300 eaa.[1]. Ylin kerros alkoi tasolta, jolta tehtiin ensimmäiset esinelöydöt. Se ajoitettiin noin 7000 BP eli kalibr. 6300 eaa.[1]. Alimmassa kerroksessa oli turpeen lisäksi savi- ja hiekkakerros, jota tutkittiin vielä 30 cm.[2]

Jouset ja kaaretMuokkaa

Erilaisia puukaaria löytyi tulkinnasta riippuen noin 30. Eripituisina ja erilaisesti työstettyinä ne jaettiin neljään luokkaan.

Holmegaard-tyyppinen jousi tunnetaan hyvin Tanskan suolöydöistä. Se tunnetaan hyvin myös muinaisharrastelijoiden keskuudessa, jotka valmistavat siitä erilaisista lehtipuista. Myös kaivauksilta löydetty 45 cm kaarenkappale oli lehtipuuta. Kaaren pää oli uurrettu tyypillisesti ja se oli 4 cm paksu. Kaari löytyi turpeiden alta joenpohjan hiekkakerroksista ollen yli 8200 BP eli kalibr. 7200 eaa.[1].[2][6]

Pitkäjousi on käsijousta pitempi ja paksumpi. Näitä löytyi 9 kappaletta. Suurin löydetyistä oli 320 cm pitkä ja 4–5 cm paksu ja sen päähän oli porattu reikä jännettä varten. Toinen katkelma oli 230 cm pitkä. Yhden 50 cm:n pituisen katkelman päässä oli paksu nuppi jänteen kiinnitystä varten. Kaksi lehtipuista pitkää jousta löytyi joenpohjahiekasta, mutta loput havupuiset löytyivät ylemmistä kerroksista, jolloin ne olivat 8000-7400 BP vanhoja eli kalibr. 6900-6200 eaa.[1].[2]

Käsijousi on edellistä lyhyempi ja ohuempi. Käsijousia löytyi 16 kappaletta ja ne olivat kaikki havupuuta. Näiden joukossa oli pari kokonaista kaarevaksi jäänyttä jousta, mutta loput löytyivät katkelmina. Ehjien jousien pituus päästä päähän eli jänteetön jännepituus oli 145 cm ja 115 cm ja kaaren paksuus keskeltä noin 3–4 cm. Ilmeisesti kaaren yläpäässä oli litteä laajennus ja alapäässä jänteelle oli hiottu kiinnitysura. Jouset olivat epäsymmetriset, koska kaaren puoliskot työstettiin erilaisiksi. Keskelle hiottiin nuolelle ura tai olka, jota pitkin se liukui ammuttaessa. Neljä jousista oli koristeltu siksak-viivoin, verkkoviivoin, v-kuvioilla ja muilla lyhyillä viivakuvioilla. Kolme kaarta löydettiin joen pohjahiekan joukosta, mutta muut ajoitettiin 8000-7500 BP eli kalibr. 6900-6300 eaa.[1].[2][5]

Porakaaret eivät voi olla lyhyytensä ja jäykkyytensä vuoksi jousia. Näillä on ilmeisesti liikuteltu löysää narua pyöritettävän poran ympärillä saaden sen pyörimään vinhasti. Esineistä löytyneet reiät selittyisivät näiden avulla. Kahden kaaren pituudet olivat 30 cm ja 50 cm ja paksuudet vastaavasti 2 cm ja 4 cm. Näitä löytyi 7 kappaletta kahdesta alimmaisesta turvekerroksesta. Kaikki paitsi yksi kaari olivat havupuuta. Kolme kaarta oli koristeltu erilaisilla viivakuvioilla. Ne ajoitettiin 8300-7500 BP eli kalibr. 7300-6300 eaa.[1].[2][5]

Nuolet ja keihäätMuokkaa

Nuolia ei löytynyt kuin 5 kappaletta. Ne olivat havupuukatkelmia, joista kaksi olivat 50 cm 35 cm pitkät. Toisen kärki on uurrettu kivi- tai luuterän kiinnittämistä varten. Toisen terä oli teroitettu suoraan puuhun. Kaksi nuolista löytyi joen pohjahiekan päältä ja muut turpeesta. Ne ajoittuivat 8300-7500 BP eli kalibr. 7300-6300 eaa.[1].[2]

Keihäitä löytyi 5 katkelmaa. Pisin niistä oli päästään teroitettu 175 cm kärki. Näitä löytyi kahdesta alimmaisesta kerroksesta, joten ne ajoitettiin noin 8300-7500 BP eli kalibr. 7300-6300 eaa.[1].[2]

KalastusvälineetMuokkaa

Verkonmerkki tai kellukkeen palanen on 6 cm leveä ja 5 mm paksu ja on valmistettu kaarnasta. Se on ollut pitkänmallinen ja toisessa päässä sen reunassa on 5 mm reikä, joten sen voi sitoa narulla paikalleen. Palasen ikä on yli 8000 BP eli kalibr. 6900 eaa.[1]. Samanlaiset verkonmerkit on löydetty myös Virosta Siivertsistä ja Karjalankannakselta Antrea-Korpilahdelta.[2][7]

Kalaverkko oli valmistettu narusta, joka oli 1,5 - 2,0 mm paksua. Narun materiaalia ei ole ilmoitettu, mutta se ei ole pajua. Verkonpalasen ulkomitat olivat 30 cm, 20 cm ja 10 cm ja siinä oli 9 solmua. Verkon silmien väli oli 4,5 - 5,5 cm. Se ajoitettiin noin 7200 BP eli kalibr. 6100 eaa.[1]. Verkon läheltä löydettiin myös narunpätkä, jonka pituus oli alle 10 cm ja paksuus 4 mm. Se oli kiedottu kahdesta ohuemmasta narusta. Ainoa vastine kalaverkolle lähiseudulta tunnetaan Karjalankannakselta Antrea-Korpilahdelta, josta löydettiin tällä hetkellä maailman vanhin kalaverkko.[2][7]

Liistekatiska, jonka 1–2 mm paksut ja 5–8 mm leveät liisteet olivat mäntyä, oli koottu sitomalla ne naruilla yhteen 1-1,5 cm välein. Punosfragmentti löytyi hiekkakerroksen päältä, joten se ajoitettiin noin 8200 BP eli kalibr. 7200 eaa.[1].[2][7]

Verkkorysän kaaria tai -vanteita löytyi 8-9 kpl. Ne olivat kaikki rikkinäisiä ja pisimmät kaaret olivat 32–100 cm pitkät ja noin 13–19 mm paksut. Kolmella oli kaareva muoto säilynyt hyvin. Rysän ympärysmitta saattoi niiden perusteella olla halkaisijaltaan 45–130 cm, mutta todennäköisin vaihtoehto on noin 50 cm.[2][7]

Osaan niistä oli porattu reikiä narun kiinnittämistä kiinnitystä varten ja toisiin taas ei. Reikien välimatka vaihteli 7,7-15,8 cm. Jäänteitä verkosta ei mainita. Kaikki kaaret olivat havupuuta ja ne löytyivät ensimmäisestä ja toisesta kerroksesta. Ne ajoitettiin 8200-7500 BP eli kalibr. 7200-6300 eaa.[1]. Veretje I:n asuinpaikan kaaret muistuttavat näitä kaaria.[2][7]

Verkkomerkki oli noin 15 cm leveä ja 2 cm paksu pyöreä levy, johon oli keskelle kaiverrettu 2–4 cm soikea reikä. Levyn pinta oli koristeltu symmetrisesti kahdella kolmion muotoisella verkkomaisella viivakuviolla ja kahdella kulmaviivalla. Koho löytyi toisen kerroksen keskeltä ja ajoittui sen takia noin 7700 BP eli kalibr. 6500 eaa.[1]. Samanlaiset rengasmaiset kohot on löydetty myös Veretje I:stä ja Viron Tõrvalasta, sekä lukuisista neoliittisistä kohteista Euroopasta.[2][5][7]

KulkuvälineetMuokkaa

Suksia ja jalaksia löytyi yhteensä 22 kappaletta, joista suksia olisi tulkinnasta riippuen noin 5-11 kappaletta. Kaikki löydökset olivat suksen katkelmia. Vanhimmat 4 kappaletta oli valmistettu lehtipuusta ja ne löytyivät joen pohjahiekan päältä ja seasta. Niillä on siten ikää yli 8300 BP eli kalibr. 7300 eaa.[1]. Muut katkelmat löytyivät toisen ja kolmannen turvekerroksen yläosista. Ne ajoitettiin noin 7700-7000 BP eli kalibr. 6500-5900 eaa.[1][2]

Sukset on jaoteltu Vis- ja Veretje-tyyppisiksi. Eräs Vis-tyypin suksen kärki oli veistetty reunoistaan paksummaksi kuin keskeltä. Reunat olivat kuin pienat ja niihin oli piirretty viivakuviot ornamentiksi. Suksen koko leveyttä ei päässyt mittaamaan muuten kuin täydentämällä puuttuvia osia kynällä. Silloin suksen leveys olisi ollut 18 cm ja kärki kaartui 25 cm matkalla. Suksi vaikuttaa olevan tasapohjainen. Yhteensä kolmessa Vis-tyypin suksessa on koristeena siksak-kuviot ja kahdessa lisäksi ornamenttina pienistä rinnakkaisista viivoista.[2][5]

Toinen Veretje-tyypin suksen kärki tai kanta oli koristeltu hirvenpäällä, joka oli veistetty samaan puuhun. Tähän sukseen kaarevaan osaan oli porattu myös kaksi reikää. Tämäkin suksi oli tasapohjainen.[2][5]

Jalaksia löytyi tulkinnasta riippuen noin 14-20 kappaletta. Kolmen jalasta oli valmistettu lehtipuusta. Näitä kutsuttiin Heinola-tyyppisiksi jalaksiksi, joissa ei ollut päällä kourua. Yhden jalaksen pituus oli 2 metriä pitkä ja 25 cm leveä ja sen pohja oli pyöreähkö. Sekä kärki että perä olivat loivasti ylöspäin kaarellaan. Nämä ajoitettiin 8300-7700 BP eli kalibr. 7300-6500 eaa.[1][2].

Ylemmistä turvekerroksista löydetyt jalakset olivat havupuuta. Kaksi näistä oli Heinola-tyyppisiä, joihin oli kaiverrettu syvät kourut jalaksen päälle. Kaksikko ajoittui 7200 BP eli kalibr. 6100 eaa. . Loput ajoittuivat 7700 - 7000 BP eli kalibr. 6500 - 5800 eaa.[1]. Eräs tällainen jalas, jota kutsuttiin Vis-tyypin jalakseksi, oli tasapohjainen ja 2 metriä pitkä ja 30 cm leveä. Näitä löytyi 9 kappaletta. Vain yksi Vis-tyypin jalas oli koristeltu pienillä rinnakkaisilla ornamenttiviivoilla.[2][5]

Mela ajoitettiin 7200 BP eli kalibr. 6100 eaa.[1]. Lapa on 50 cm pitkä ja 10 cm leveä ja on kärjestään 10 cm teroitettu. Varsi oli katkennut ja samaa puuta lavan kanssa [2]. Varren vahvike lavassa näkyi kohoumana. Lavan malli on samanlainen kuin Veretje I:n asuinpaikalta löydetyllä lavanpalasella, mutta tämä on sitä kaksi kertaa pitempi.[2][8]

MuutaMuokkaa

Tuohikko on koottuna mitoiltaan 15 cm ja 10 cm leveä ja 5 cm syvä. Se on taiteltu suorakulmaisesta palasta nostamalla reunat ylös ja taittamalla kulien kolmiot päädyn tueksi. Se löytyi keskimmäisestä turvekerroksesta ja ajoitettiin noin 7900 BP eli kalibr. 6800 eaa.[1][2].

Kirveenvarsi löytyi joenpohjan hiekan seasta ja ajoitetaan siksi noin 8300 BP eli kalibr. 7300 eaa.[1]. Varren päässä on suuri laajentuma.[2]

Kaapimen varsi on ilmeisesti kierrätetty porakaaresta hiomalla kaaren keskelle uurteet kivikaapimien kiinnittämistä varten. Kaavinvarsi oli koristeltu suorilla viivoilla ja siksak-kuvioin. Se löytyi toisen turvekerroksen keskeltä ja ajoittui sen takia noin 7700 BP eli kalibr. 6500 eaa.[1].[2][5]

Luuesineitä ei Vis I:stä havaittu.

LähteetMuokkaa

  • Peregrine, Peter: Encyclopedia of Prehistory, Vol. 4 Europe, s. 93-94. Eastern Europe Mesolithic. USA: Human Relations Area Files, Inc., Springer 2001. ISBN 0-306-46258-3. Google Books. (englanniksi)
  • Burov, Grigoriy M.: Die Holzgeräte des Siedlungsplatzes Vis I als Grundlage für die Periodisierung des Mesolitikums im Norden des Europäischen Teils der UdSSR, s. 335-344. julkaisusta Contributions to the Mesolithic in Europe: papers presented at the Fourth International Symposium, The Mesolithic in Europe. Leuven: Leuven University Press, 1990. ISBN 9789061864080. Google Books. (saksaksi)
  • Burov, Grigoriy M.: On Mesolithic means of water transpotation in northeastern Europe. Mesolithic Miscellany, 1996, 17. vsk, nro 1, s. 5-15. York, England: University of York. ISSN 0259-3458. Verkkoversio (pdf) Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  • Burov, Grigoriy M.: Mesolithic art from the European north east (U.S.S.R.), s. 27-30. julkaisusta "Mesolithic Miscellany Vol 10 nro 1". York, England: University of York, 1989. ISSN 0259.3548. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  • Burov, G. M.: Mesolithic Fishing in the European Northeast (Russia), s. 1-9. julkaisusta "Mesolithic Miscellany Vol 13 nro 2". York, England: University of York, 1992. ISSN 0259.3548. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Ajoituksien kalibrointi: CalPal CalPal- online
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af Burov, G. M.: Die Holzgeräte des Siedlungsplatzes Vis I...
  3. a b c Peregrine, Peter: Encyclopedia of Prehistory, Vol. 4 Europe
  4. About Archaeology: Mesoliittisia kohteita Euroopassa
  5. a b c d e f g h Burov, G. M.: Mesolithic art from the European north east
  6. Kulturarv i Holmegård Mose (pdf) (Raportti) 2004. Kulturarvstyrelse. (tanskaksi)
  7. a b c d e f Burov, G. M.: Mesolithic Fishing in the European Northeast
  8. Burov, G. M.: On Mesolithic means of water transpotation...

Aiheesta muuallaMuokkaa