Virpi Miettinen

Virpi Miettinen (s. 10. huhtikuuta 1946[1] Lappeenranta[2]) on vuoden 1965 Miss Suomi. Hän sijoittui vuonna 1965 1. perintöprinsessaksi Miss Eurooppa -, Miss International Beauty - ja Miss Universum -kisoissa. Miss Skandinavia -kilpailuissa hän oli 2. perintöprinsessa. Hän oli myös vuoden 1963 Mannekiinikuningatar, kilpailun järjesti mannekiinikoulu Sanelma Vuorre.[3]

Virpi Miettinen
Miss Suomi 1965, Virpi Miettinen
Miss Suomi 1965, Virpi Miettinen
Henkilötiedot
Syntynyt 10. huhtikuuta 1946 (ikä 74)
Lappeenranta
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti evankelista

Miettinen on kotoisin Porvoosta, mutta hänellä on isänsä Viljon ja äitinsä Eila Kaskisen kautta sukujuuret Viipurissa.[4] Hän toimi mallina muun muassa Pierre Balmainin ja Chanelin muotihuoneella sekä Itävallan kauppahuoneella liki 20 vuotta. Hän työskenteli vuosina 1972-1974 Philip Morrisin varikkoemäntänä F1-kisoissa.[5]

Virpi Miettinen avioitui mainostoimittaja[6], paronilähde? Caesar von Walzelin kanssa ja he asuivat kolmen vuoden ajan Wienissä. Pari erosi virallisesti vuonna 1972.[3] Miettinen meni vuonna 1973 naimisiin diplomaatti Jukka Nysténin kanssa, josta erosi vuonna 1978. Heillä on 1974 syntynyt tytär.[7]

1980-luvulla Miettisen elämä koki haaksirikon. Hän on puhunut julkisuudessa avoimesti alkoholi- ynnä muista ongelmistaan ja uskoontulostaan ja toimii nykyisin Porvoon Sanaseurakunnan evankelistana.[8][9] Sisustusarkkitehti Pekka Perjon kanssa hän oli naimisissa 11 vuoden ajan.[10] Neljäs aviomies oli Simo Nieminen 2000-2001.[11]

Matti Heinivaho levytti Miettisestä tämän missivuotena laulun ”Pikkuneiti porvoolainen” (Fröken Fräken ifrån Fryken), suomentajana Saukki, Sauvo Puhtila.[12]

Miettinen on näytellyt elokuvissa Jussi Pussi (ohjaus Ere Kokkonen, 1970) ja Pi pi pil... pilleri (ohjaus Visa Mäkinen salanimellä Frank Siponen, 1982).

Miettisellä todettiin marraskuussa 2002 rintasyöpä.[13]

Virpi Miettinen aloitti 2000-luvun lopulla kansalaisopistossa maalauksen, joka oli jo nuoruudessa hänelle tärkeä harrastus ja piti ensimmäisen oman taidenäyttelyn vuonna 2012 Haikon kartanossa.[14]

TeoksiaMuokkaa

  • Satakielet pähkinäpuussa (toimittanut Leena Huhtaniemi), Uusi tie, 1994, ISBN 951-619-271-8
  • Miettinen, Virpi & Nieminen, Tuula: Tuhma prinsessa: selviytymistarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-9855-8.

LähteetMuokkaa

  1. Virpi Miettinen Elonetissä
  2. Virpi Miettinen - Tuula Nieminen: Tuhma prinsessa - Selviytymistarina (näyte e-kirjasta) 2018. Tammi.
  3. a b Kirjassa Virpi Miettisen värikäs elämä: Loistoa ja rahaa, mutta myös riippuvuuksia ja tuhoavia ihmissuhteita www.iltalehti.fi. Viitattu 21.12.2019.
  4. Timo T.A. Mikkonen: Tästä muodostuu missin menestyksen salaisuus Studio55.fi. 6.4.2011. Viitattu 19.11.2013.
  5. Jokinen, Juha Veli: Ex-missi Virpi Miettinen hulluista vuosistaan: ”Join satatuhatta markkaa vuodessa” Iltalehti. 14.10.2014. Viitattu 17.1.2015.
  6. HS 50 vuotta sitten sunnuntaina 4.9.1966: Virpi ja Caesar vihittiin Porvoossa Helsingin Sanomat. 4.9.2016. Viitattu 21.12.2019.
  7. Pirjo Kemppinen: Virpi Miettisen tytär Nina Nysten: "En ole äidille katkera" Seura.fi. 2.6.2018. Otavamedia. Viitattu 21.12.2019.
  8. Anteeksianto pelasti Virpi Miettisen takaisin elämään 7.4.2012. Uusimaa. Viitattu 19.11.2013.
  9. Missi Virpi Miettinen menetti terveyden, omaisuuden ja rakkaudet – Suru kääntyi voitoksi Studio55.fi. 25.4.2013. Viitattu 17.1.2015.
  10. eija.quinlan@media.fi: Ex-missi avoimena: Minulta huijattiin omaisuus ja parisuhdeväkivalta raastoi Helsingin Uutiset. Viitattu 21.12.2019.
  11. Virpi Miettiselle avioero tuli yllätyksenä Ilta Sanomat. 6.7.2001. Viitattu 21.12.2019.
  12. Pikku neiti porvoolainen Äänitearkisto. Viitattu 19.11.2013.
  13. Virpi Miettinen: "Päätin, etten kuole tähän" Iltalehti.fi. 6.2.2007. Viitattu 19.11.2013.
  14. Virpi Miettisen taulut kertovat elämän koko kirjosta uusimaa.fi. 1.3.2013. Viitattu 18.3.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa