Virgilio Piñera

kuubalainen kirjailija

Virgilio Piñera (1912 Cárdenas, Kuuba1979 Havanna, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, runoilija ja dramaatikko.[1]

Piñera kuului José Lezama Liman johtamaan Origenes-ryhmään, jonka päämääränä oli modernistinen, puhtaasti kirjallinen kulttuuri. Ryhmäläiset etsivät ilmaisukeinoja, jotka ylittäisivät realismin ja impressionistiset tehokeinot. Tarkoituksena oli luoda kirjallisuutta, joka muuttaisi maailmaa lukijoiden tahtoa ja kuvittelukykyä voimistamalla.

Piñeran elämä oli taloudellisesti köyhää. Hän eli useita vuosia Argentiinassa, jossa hän elätti itseään prostituoituna. Siellä hän tutustui Witold Gombrowicziin, jonka teksteillä oli suuri vaikutus hänen kehityksessään.

Palattuaan Kuubaan hän alkoi saada mainetta. Hänen kirjansa levisivät Espanjaan ja ahdinko keveni. 1950-luvun lopussa hän perusti kirjallisuuslehden nimeltä Cicíon. Kun Castro nousi valtaan, Piñeran elämä jälleen vaikeutui, koska hänen käsityksensä kirjallisuuden ja yleensä taiteen asemasta yhteiskunnassa poikkesi ratkaisevasti vallankumouksen tavoitteista. Hän oli myös avoimesti homoseksuaali maassa, jossa oli yhdessä yössä astunut voimaan puritaaninen asenne seksiin.

Piñeran tunnetuin teos on romaani La Carne de Rene (1952), jossa käsitellään lihan kulttia allegoriana kulteille, joille sosiaalivaltiotselvennä ja modernit totalitaariset järjestelmät nojaavat. Kirjalla on ollut suuri vaikutus erityisesti Ranskassa, jossa se herätti laajaa kirjallista keskustelua. Piñeran novellit ovat painostavatunnelmaisia maailman outouden kuvauksia: novellit on koottu yhteen kokoelmaksi Cuentos Fríos. Näytelmät ovat kirkkaita ja usein jopa valoisia vaatimuksia yksittäisen ihmisen ehdottoman singulaarisuudenselvennä hyväksymiseksi.

Piñera piti itseään ensi sijassa runoilijana. Hänen tunnetuin runonsa on "la Isla en Peso" (1943), joka kertoo Kuubasta, saaresta, jonka voi kokea "yhdellä katseella". Piñeran runot ovat rohkeita ja vahvoja, sanavalinta on usein ällistyttävä, mutta runojen sointi ääneen luettuna on lyyrinen ja lempeä. Myöhemmin Piñera julkaisi runon "La Gran Puta" (1960), jossa hän ottaa suorasukaisesti mutta korkeakirjallisesti kantaa vallankumouksen vaatimiin "väliaikaisiin kansalaisoikeuksien kaventamisiin".

Piñeran vaikutus näkyy nykykuubalaisessa runoudessa. Selvimmin hän on vaikuttanut niin kirjallisesti kuin asenteenkin kautta Reinaldo Arenasiin, joka ihaili Piñeraa ja tämän ehdottomuutta suuresti. Suuri osa Piñeran teoksista on julkaistu vasta hänen kuolemansa jälkeen.

TeoksetMuokkaa

  • Las furias Poemas, 1941
  • El conflicto Un cuento, 1942
  • La pintura de Portocarrero, 1942
  • La isla en peso Un poema, 1943
  • Poesía y prosa, 1944
  • La carne de René, 1952
  • Cuentos fríos1956
  • Aire frío: tres actos, 1959
  • Teatro completo, 1960
  • Pequeñas maniobras Novela, 1963
  • Cuentos, 1964
  • Presiones y diamantes, 1967
  • Dos viejos pánicos Teatro, 1968

  • La vida entera Poesías, 1969
  • El que vino a salvarme Cuentos, 1970
  • Una caja de zapatos vacía Teatro, 1986
  • Un fogonazo Cuento, 1987
  • Muecas para escribientes Cuento, 1987
  • Una broma colosal Poesía, 1988
  • Teatro inconcluso Selección, 1990
  • Algunas verdades sospechosas Cuentos, 1992
  • El viaje Un cuento,1992
  • Teatro inédito, 1993
  • El no Teatro, 1994
  • Cuentos de la risa del horror Selección, 1994
  • Poesía y crítica, 1994

Suomennettu runoMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Pinera, Virgilio”, Otavan kirjallisuustieto, s. 583. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. Pinera, Virgilio, Päivittyvä luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 27.7.2021, viitattu 1.8.2021