Vincenzo Campi

Vincenzo Campi (Italian ääntäminen: [kam'pi]; 1530 tai 1535 Cremona1591) oli 1500-luvun italialainen taidemaalari, joka työskenteli Cremonassa myöhäisrenessanssin aikana. Campi on parhaiten tunnettu yhtenä ensimmäisistä pohjoisitalialaisista taiteilijoista, jotka työskentelivät flaamilaiseen tyyliin realistisen laatukuvamaalauksen parissa.

Varhainen uraMuokkaa

Campi syntyi huomattavaan taiteilijaperheeseen. Hän oli italialaisen renessanssitaidemaalari Galeazzo Campin poika ja Giulion ja Antonion nuorempi veli. Vincenzon ja Antonion on arveltu saaneen koulutuksensa vanhemman veljensä Giulion työpajassa, joka oli merkittävä taidemaalari ja arkkitehti ja työskenteli Cremonassa.[1] Joitakin tietoja on säilynyt Vincenzon uran varhaisista vuosista, joista yhden mukaan taiteilija työskenteli muotokuvan parissa (teos hävinnyt), joka esitti arkkiherttua Ernestiä ja hänen veljeään Itävallan Rudolfia heidän oleskellessaan Cremonassa vuonna 1563.[2]

TyyliMuokkaa

Cremonalainen manierismi ja lombardialainen naturalismiMuokkaa

Kun hänen veljensä Giulio ja Antonio työskentelivät läheisesti cremonalaisen manierismin tyyliin, Vincenzo tunnettiin naturalismistaan ja "kuvailevasta maalaustavasta"[3], kuten Filippo Baldinucci kuvasi kirjassaan Notizie kuin "(a) hyvä naturalisti, joka säilyttää aina todellisuuden imitoinnin."[4] Vincenzon tyylin kehityksen on ajateltu johtuneen hänen veljensä Giulion kuolemasta vuonna 1573 ja tärkeästä tilaustyöstä, jonka hän sai samana vuonna. Vincenzoa pyydettiin Cremonan katedraaliin viimeistelemään fresko, joka oli jäänyt kesken taidemaalari Pordenonelta noin viisikymmentä vuotta aiemmin. On ehdotettu, että johtui hänen veljensä tyylillisen ohjauksen puutteesta sekä Pordenonen ilmeikkäiden freskojen vaikutuksesta, että Vincenzo alkoi yhdistää cremonalaisen manierismin ja lombardialaisen naturalismin tyyliä maalauksessaan.[5]

Uskonnollinen maalausMuokkaa

Vincenzo ja hänen veljensä maalasivat hyvin paljon uskonnollisia aiheita, vaikka heitä ei niistä parhaiten tunnetakaan. Pordenonen vaikutus voidaan selvästi nähdä Vincenzon vuoden 1575 alttaritaulussa Kristus Ennen Ristiinnaulitsemista, joka näyttää taiteilijan kehittyneen lombardialaisessa naturalismissa. Ristiinnaulitseminen on epätavanomaisesti kuvattu. Kristus seisoo hankalassa asennossa käsi jalkojensa välissä, kun hänen teloittajansa vetää häntä kädestä maahan. Erikoinen asento on omaksuttu Pordenonen varhaisesta piirroksesta, joka kuvaa Kristuksen kärsimystä.[6]

Pohjois-Italian laatukuvamaalausMuokkaa

Campi tunnetaan parhaiten merkittävästä panoksestaan Pohjois-Italian laatukuvamaalauksen syntymiselle. Uusi kuvagenre syntyi aivan yllättäen vuosien 1580 ja 1585 välillä Cremonassa ja Bolognassa, ja sen kehitykseen vaikuttivat voimakkaasti flaamilaiset taiteilijat Pieter Aertsen ja Joachim Beuckelaer, jotka maalasivat laatukuvamaalauksia.[7] Näiden teosten näkeminen oli tullut mahdolliseksi flaamilaisten laatukuvamaalausten tuonnin takia. Erityisesti Beuckelaerin teoksia toivat Antwerpenistä Cremonaan sellaiset varakkaat kauppiaat kuin Affaitatin pankkiirisuku, jolla oli tiloja molemmissa kaupungeissa.[8] On erittäin todennäköistä, että Campi oli nähnyt näitä maalauksia maalatessaan Farnese-suvulle Piacenzassa, jossa perheellä oli merkittävät kokoelmat flaamilaisia laatukuvamaalauksia.[9] Campi oli keskeinen hahmo laatukuvamaalauksen kehityksessä Pohjois-Italiassa, sillä hän oli ensimmäinen, joka maalasi varakkaan Fuggerin perheen tilauksesta Augsburgissa sarjan lihakauppiaita, kala- ja siipikarjakauppiaita.[10]

Kehitys siirtyi manierismista kohti "anti-manieristista" naturalismia,[11] jota kuvasi taidehistorioitsija Walter Friedlaender seuraavasti: "terve, maanläheinen henki olemassaoloon ja rinnalle voimakas muoto saavutetaan määrätietoisella työllä ja uudella yhteydellä elävään todellisuuteen."[12]

Campin villano-kuvaukset tai talonpojat kuvasivat ja vahvistivat ajan pohjoisitalialaista näkemystä, jonka mukaan tietyt ruoat olisivat sopivia vain yläluokkaisille kansalaisille ja toiset alaluokalle.[13] Campin Kalanmyyjät kuvaa papujen, tumman leivän ja vihersipulien syöntiä. Ne olivat juuri sellaisia ruokia, jotka oli luokiteltu sopiviksi ainoastaan työväenluokalle Bartolomeo Pisanellin vaikuttavassa teoksessa Trattato della natura de’ cibi et del bere (1585). Juusto nähtiin sopivana ruokana alaluokille, "(joilla) ei ole keinoja saada itselleen muita terveellisiä ruokia".[14]selvennä Campi kuvaa juuston alempaa asemaa teoksessaan Juustonsyöjät, joka melko kaunistelematta kuvaa "ahneita maalaisia" nauramassa ja kauhomassa ricotta-juustoa suihinsa.lähde?

Huolimatta Campin valinnasta kuvata alempia yhteiskuntaluokkia hänen aiheen käsittelytapansa ei ole sympaattinen tai romantisoitu. Campi käytti ruokaa usein metaforana ja kuvasi kohteitaan karkeina ja seksuaalisesti saatavina.[15] Taidehistorioitsija Barry Wind näkee näissä teoksissa aikakautensa laajennuksen klassisesta pitture ridicolen eli koomisen maalauksen ideasta, jossa maalaus toimi kaksimielisenä vitsinä[16] koulutetulle, jolla oli alhainen huumorintaju.’[17]

VaikutusMuokkaa

Muita Campin ohella Cremonassa vuosien 1580 ja 1585 välillä työskennelleitä taiteilijoita ovat Bartolomeo Passarotti ja hänen oppilaansa Annibale Carracci, jotka molemmat vaikuttivat merkittävästi pohjoisitalialaisen laatukuvamaalauksen kehitykseen. Taidehistorioitsijat kuvaavat usein näitä 1580-luvun teoksia Caravaggion seuraavan vuosisadan teosten realismin edeltäjiksi.[18]selvennä

Kuvia teoksistaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Baldinucci, Filippo: Notizie Del Professore Del Disegno De Cinnabar. 2. painos. Firenze: Francesco Saverio Baldinucci ja Ferdinancln Ranalli, 1815. (italiaksi)
  • Friedlaender, Walter F & Posner, Donald. 1965. Mannerism And Anti-Mannerism In Italian Painting. New York: Schocken Books.(englanniksi)
  • McTighe, Sheila. 2004. "Foods And The Body In Italian Genre Paintings, About 1580: Campi, Passarotti, Carracci". The Art Bulletin 86 (2): 301-323.(englanniksi)
  • Moynihan, Kim-Ly Thi. 2012. "Comedy, Science, And The Reform Of Description In Lombard Painting Of The Late Renaissance: Arcimboldo, Vincenzo Campi, And Bartolomeo Passerotti". Ph.D, Columbia University.(englanniksi)
  • Pisanelli, Baldassare. 1586. Trattato Della Natura De' Cibi Et Del Bere. Venetia: Gio. Alberti.(italiaksi)
  • The Age Of Caravaggio. 1985. New York: Metropolitan Museum of Art.(englanniksi)
  • Wind, Barry. 1974. “Pitture Ridicole: Some Late Cinquecento Comic Genre Painting.” Storia Dell’arte 20: 24–35.(englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. The Age Of Caravaggio. 1985.
  2. Ibid.
  3. Moynihan, Kim-Ly Thi. 2012.
  4. Baldinucci, Filippo. 1815.
  5. Moynihan, Kim-Ly Thi. 2012.
  6. Ibid. 173.
  7. McTighe, Sheila. 2004.
  8. Ibid.
  9. The Age Of Caravaggio. 1985.
  10. [McTighe, Sheila. 2004.
  11. [Ibid. 303]
  12. [Friedlaender, Walter F and Donald Posner. 1965.
  13. [Pisanelli, Baldassare. 1586.
  14. [Ibid.46]
  15. [McTighe, Sheila. 2004.
  16. [Wind, Barry. 1974.
  17. [McTighe, Sheila. 2004.
  18. [Ibid.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Aiheesta muuallaMuokkaa