Wikipedia

Villa Karo

suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus Beninissä

Villa Karo on suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi Grand-Popon rannikkokylässä Beninissä. Tarkoituksena on rakentaa siltaa suomalaisten ja afrikkalaisten taiteilijoiden ja kulttuurivaikuttajien välille. Ensisijaisena tehtävänä on tarjota suomalaisille taiteilijoille, tutkijoille ja opettajille sekä muille kulttuuri- ja yhteiskunnallisten alojen ammattilaisille residenssimahdollisuus Afrikkaan. Lisäksi pyritään kutsumaan afrikkalaisia kulttuurialan ammattilaisia Suomeen.[1][2]

Villa Karon rakennuksia meren suunnasta kuvattuna. Edessä monitoimirakennus Lissa Gbassa, jonka takana Petit Musée, oikealla Villa Karon kaksikerroksinen päärakennus, sen takana Musée Karo ja sen vasemmalla puolella tutkimuskeskus.
Grand-Popon sijainti Beninin rannikolla Guineanlahden rannalla.
Residenssin monitoimirakennus yövalaistuksessa.
Kulttuurikeskuksen johtaja Mr Kwassi Akpladokou pitämässä luentoa.
Koululaisia Villa Karon kirjastossa.
Näkymä valtameren suuntaan Villa Karosta.
Konserttiesitys ja yleisöä Villa Karossa.
Kilpikonnien suojeluasemaan tutustumassa Grand-Popossa.
Asiakkaita Villa Karon kirjastossa.

Toimintaa hoitaa Suomessa Villa Karon ystävät yhdistys, jonka tarkoituksena on lisätä suomalaisten taiteilijoiden, tutkijoiden ja kulttuurivaikuttajien tuntemusta Länsi-Afrikasta ja lisätä kulttuurista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta Suomen ja Länsi-Afrikan välillä.[3]

Historia muokkaa

Ajatus kulttuurikeskuksesta kypsyi, kun kirjailija Juha Vakkuri matkusteli alueella 1990-luvulla ja päätyi Beninin Grand-Popoon[4]. Lokakuussa 1998 hän perusti yleishyödyllisen yhdistyksen Villa Karon ystävät ry, joka lähti ajamaan hanketta. Villa Karo sai nimensä Vakkurin kuolleen Karo-pojan mukaan.[5][4]

Keskuksen sydän on vanha siirtomaa-aikainen, brasilialaistyylinen sairaala, joka kunnostettiin talkoovoimin kulttuurikeskuksen päärakennukseksi.[6] Rakennus vihittiin käyttöön 20. toukokuuta 2000.[7][4][8] Kulttuurikeskuksen paikaksi valittiin Grand-Popo, koska rauhallinen kalastajakylä on tarjonnut hyvät puitteet luovalle työlle. Benin on ollut mantereen vakaa maa, jossa oli voimassa monipuoluejärjestelmä vuosina 1990 - 2019.[9][10][11] Kuitenkin vuoden 2016 jälkeen maan hallituksenkin johdossa oleva presidentti on käyttänyt oikeuslaitosta kilpailevien puolueiden tukahduttamiseen, vuoden 2019 jälkeen poliisi on tappanut ihmisiä poliittisissa mielenosoituksissa ja pidättänyt aktivisteja. Kansalaisvapauksia kuten sananvapautta on rajoitettu. [12][13]

Toiminta muokkaa

Villa Karo tarjoaa ilmaisia kulttuuripalveluita paikallisille ja vierailijoille.

Musée Karo muokkaa

Keskuksen yhteyteen perustettiin vuonna 2001 pienoismuseo, jossa on esillä länsiafrikkalaiseen kulttuuriin ja animistiseen uskontoon liittyvää taidetta ja esineistöä.[8] Museon kokoelmat kertovat sekä eurooppalaisen kulttuurin vaikutteista Afrikassa ja eurooppalaisten Afrikka-käsityksistä että afrikkalaisen kulttuurin heijastuksista eurooppalaiseen kulttuuriin.

Marraskuussa 2015 avattiin myös uusi museo, Musée Karo, jonka avajaisnäyttely Madlena de Popo – Histoire d’une esclave kertoi orjakaupan historiasta Beninissä sekä muualla maailmassa. Museorakennus on entinen pankki.

Maaliskuussa 2018 avattiin Echange & Impact näyttely, joka kokosi kymmenen taiteilijaa Beninistä ja Togosta. Vierailijoilla oli mahdollisuus ostaa näyttelyn nykytaideteoksia museosta. Näyttelyn beniniläiset taiteilijat olivat Gandhi Tomede, Ponce K. Zannou, Fulbert Maketondé, Gabin Gishlain Ayohouannon ja sisar Henriette Goussikindey. Näyttelyn togolaiset taiteilijat olivat Feyshal Traoré, Folly Sena Tamatekou, Samayatou Samaré, Doe A. Mensah ja Claude West.[14]

Monitoimitila muokkaa

Keskukseen liitettiin vuonna 2003 monitoimitila Lissa Gbassa, joka toimii näyttely- ja kokoustilana sekä ulkoilmaelokuvateatterina ja esiintymislavana kuukausikonserteissa ja teatteriesityksissä. Monitoimitilassa pidetään vuosittain taidenäyttelyitä, kymmenen konserttia sekä perjantaisin elokuvanäytäntöjä.

Kirjasto muokkaa

Villa Karossa on myös yleisölle avoin kirjasto, joka sisältää noin 3 000 nidettä suomen-, ranskan-, englannin- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta.

Residenssi muokkaa

Stipendiaatteja varten keskuksessa on viisi huonetta, joissa yhdistyvät työskentely- ja asuintilat.

Vuosina 2000–2020 noin 600 suomalaista taiteen ja kulttuurin ammattilaista ja tutkijaa on työskennellyt residenssissä eri pituisia jaksoja.[15] Heidän lisäkseen keskuksessa on vieraillut pari tuhatta muuta suomalaista, korkeakoulujen opiskelijaryhmistä presidentti Tarja Haloseen.[6][16]

Keskuksen toimintaa rahoittaa Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Svenska kulturfonden, yksityiset sponsorit ja kannatusjäsenet.[17][18] Villa Karolla on myös oppilaitos- ja järjestöjäseniä, kuten Taideyliopisto, Åbo Akademi, Turun yliopisto, Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry, Suomen Säveltäjät, Suomen arkkitehtiliitto, Suomen kirjailijaliitto, Suomen Tanssitaiteilijain Liitto, Lallukan taiteilijakoti, Finlands svenska författareförening sekä Suomen Kirjailija- ja näytelmäkirjailijaliitto.

Toiminnan vaikutuksia muokkaa

Stipendiaattien työskentelyjaksoista on seurannut maalauksia, sävellyksiä, grafiikkaa ja arkkitehtuurin sekä muiden alojen opinnäytteitä.[19]

Suomalaiset taiteilijat Tapani Mikkonen ja Pertti Kukkonen ovat lahjoittaneet teoksiaan Villa Karolle.[20]

Runoilija ja muusikko Lauri Otonkoski käänsi Villa Karossa vietetyn ajan seurauksena suomeksi teoksen Ilon ja kivun kääntöpiiri vuonna 2004, joka sisältää afrikkalaisia novelleja.[21]

Villa Karon täyttäessä kymmenen vuotta vuonna 2009 Radion sinfoniaorkesteri konsertoi Villa Karossa.[22][23][24] Se oli samalla ensimmäinen koskaan Beninissä konsertoinut sinfoniaorkesteri.[24]

Säveltäjä Herman Rechberger teki Villa Karossa ensimmäisen minan kielen oppikirjan.[18]

Villa Karon kautta pääsee myös tutustumaan paikalliseen voodoo-uskontoon.[25]

Näyttelyt muokkaa

Viidennen toimintavuotensa kunniaksi vuonna 2005 Villa Karo kutsui viisi taiteilijaa työskentelemään residenssissä, joiden työt nähtiin Helsingissä Galleria G:n näyttelyssä.[17] Villa Karon täyttäessä kymmenen vuotta, sitä juhlistettiin Taidehallissa järjestetyllä näyttelyllä.[26] Näyttelyssä esiteltiin 50 taiteilijan teoksia.[27]

Villa Karossa vietetyn ajan seurauksena Suomessa ovat pitäneet taidenäyttelyitä ainakin Kaisu Aro[28], sekä Alvar Gullichsen[29] ja Merja Aletta Ranttila sisarensa Seija Ranttilan kanssa.[30]

Rokotetutkimus muokkaa

Villa Karo toimi vuosina 2017-2019 yhteistyössä ripulirokotetta tutkivan Helsingin yliopiston tutkimusryhmän kanssa, johon osallistui yhteensä noin 750 suomalaista.[31][32] [33][34]

Kyseessä oli kolibakteerin virotyypiltä, ETEC-bakteerilta suojaavan Etvax-rokotteen tutkiminen.[35][36][37] ETEC-bakteeri on yleisimpiä ripulitaudin aiheuttajia kehitysmaiden lapsilla ja myös matkailijoilla Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.[38] Tutkimusta varten Villa Karoon perustettiin uutena osana laboratorio, jossa on rokotetutkimuskeskus.[32][39] Tutkimuksesta vastasi professori Anu Kantele.[31][39] Tutkimuksessa osoitettiin rokotteen 56 prosentin suojateho kaikkein vakavimpia ripulitauteja vastaan taudinaiheuttajasta riippumatta.[40]

Tutkimuksesta valmistui samana vuonna Ylelle Ripulireissu-niminen dokumentti.[41] Se palkittiin vuonna 2017 Koura-palkinnolla.[42]

Pronssipantteri-palkinto muokkaa

Villa Karon tarkoitus on edistää Afrikan ja Suomen välistä kulttuurivaihtoa. Keskus on vuodesta 2001 lähtien jakanut Pronssipantteri-kulttuuripalkintoa. Palkinto myönnetään yksityiselle henkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä sekä vähentänyt ennakkoluuloja eri kulttuurien välillä.[43]

Tunnetulle Beninistä kotoisin olevalle laulajalle Angélique Kidjolle myönnettiin Pronssipantteri Helsingissä elokuussa 2022.[44]

Palkinnon saajat[45]

Kirjallisuutta muokkaa

  • Huomenta Afrikka! Villa Karo kymmenen vuotta. Toim. Matti-Juhani Karila. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0353-8.
  • Villa Karon ABC
  • Hannu Niklander: Olinhan siellä minäkin. Kolmelta mantereelta. Robustos 2016.
  • Juha Vakkuri. Afrikan aika: näkökulmia Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Gaudeamus 2011.
  • Maria Manninen. Hyvät aikeet- miksi autamme ja mitä siitä seuraa. Atena 2020.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Tarkoitus ja toiminta Villa Karo. Villa Karon ystävät. Arkistoitu 28.12.2018. Viitattu 28.12.2018. (suomeksi, englanniksi, ranskaksi, pohjoissaameksi)
  2. ↑ Anni Sumarista Villa Karon kahdessadas stipendiaatti mtv.fi. Arkistoitu 29.4.2018. Viitattu 29.4.2018.
  3. ↑ Säännöt Villa Karo. Viitattu 31.10.2022.
  4. ↑ a b c Afrikan-tuntija, kirjailija Juha Vakkuri: "Lähettäisin kehitysaputehtäviin kokeneita eläkeläisiä enkä liutaa byrokraatteja" Seura.fi. 17.10.2016. Viitattu 7.10.2017.
  5. ↑ Juha Vakkurin perustama kulttuurikeskus vaalii menehtyneen pojan muistoa Studio55.fi. Viitattu 3.10.2017.
  6. ↑ a b Beninin Villa Karo kasvoi kymmenessä vuodessa aikuiseksi ts.fi. Arkistoitu 3.10.2017. Viitattu 3.10.2017.
  7. ↑ Villa Karo jakoi työskentelystipendejä Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  8. ↑ a b Unelma toteutuu päiväntasaajalla Kaleva.fi. Viitattu 29.4.2018.
  9. ↑ Executive Summary Bertelsmann Stiftung, BTI 2022 Country Report. 2022. Benin. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung, 2022..
  10. ↑ The Dismantling of Benin’s Democracy Africa Center for Strategic Studies. April 27, 2021. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Benin's Democracy Continues its Downward Spiral Council on Foreign Relations. April 30, 2021. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Benin: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 7.11.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Benin Archives Amnesty International. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Musée Karo: Echange & Impact Villa Karo. Viitattu 31.10.2022.
  15. ↑ Villa Karo juhlii 20-vuotisjuhlavuottaan villakaro.org.
  16. ↑ Halonen matkustaa Länsi-Afrikkaan Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  17. ↑ a b Villa Karo juhlii viittä vuottaan näyttelyllä ts.fi. Arkistoitu 30.4.2018. Viitattu 29.4.2018.
  18. ↑ a b Maailmankatsomuksena Afrikka ts.fi. Arkistoitu 1.5.2018. Viitattu 1.5.2018.
  19. ↑ Sateen ja auringon mies maailmankuvalehti.fi. Viitattu 3.10.2017.
  20. ↑ Taidelahjoituksia Villa Karoon Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  21. ↑ Etiketti Afrikassa yle.fi. Viitattu 8.10.2017.
  22. ↑ RSO ensimmäisenä sinfoniaorkesterina Beniniin Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  23. ↑ Maria Puusaaren valinta on Toisenlainen pizza yle.fi. Viitattu 29.4.2018.
  24. ↑ a b RSO konsertoi Beninissä Afrikassa Savon Sanomat. Viitattu 1.5.2018.
  25. ↑ Kylä näyttää rituaalinsa Kaleva.fi. Viitattu 29.4.2018.
  26. ↑ Villa Karo juhlii Afrikan-vuosiaan Taidehallissa Savon Sanomat. Viitattu 7.10.2017.
  27. ↑ Näyttelyssä vain yksi beniniläinen taiteilija (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 24.6.2010. Viitattu 7.10.2017.
  28. ↑ Kaisu Aron töissä hehkuu Afrikka Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2017.
  29. ↑ Yhden miehen ryhmänäyttely ts.fi. Viitattu 1.5.2018.
  30. ↑ Afrikan tuulet ja voimalliset henget Kaleva.fi. Viitattu 7.10.2017.
  31. ↑ a b Kiinnostaako rantaloma Afrikassa? 800 suomalaista lähetetään rokotetutkimukseen Beniniin yle.fi. Viitattu 17.7.2017.
  32. ↑ a b Onko tämä kaikkien aikojen seuramatka? 800 suomalaista lähtee Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta, joka voi pelastaa miljoonia lapsia (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 21.5.2017. Viitattu 17.7.2017.
  33. ↑ Satoja suomalaisia kutsutaan Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta lasten henkien pelastamiseksi Yle Uutiset. Viitattu 29.4.2018.
  34. ↑ ETVAX-rokotetutkimuksen tulokset julki villakaro.org.
  35. ↑ Jukka matkusti keskelle Afrikkaa, söi lämmintä majoneesia ja joi hanavettä Ilta-Sanomat. 16.8.2017. Viitattu 29.4.2018.
  36. ↑ Tamperelainen Mikko Närhi lähti vapaaehtoiselle ripulitutkimusmatkalle Beniniin: ”Yhteensä 4 000 haki, mutta moni hylättiin” Aamulehti. 14.8.2017. Arkistoitu 29.4.2018. Viitattu 29.4.2018.
  37. ↑ Ripulireissaajat esittäytyvät yle.fi. Viitattu 29.4.2018.
  38. ↑ Suomalaisten kuuluisa ”ripulireissu” todella kannatti: uudella rokotteella hyvä suojateho iltalehti.fi.
  39. ↑ a b Rokotetutkimus rullaa Afrikassa suomalaisvoimin Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2017.
  40. ↑ Ri­pu­li­ro­ko­te­tut­ki­muk­ses­ta lu­paa­via tu­lok­sia: Uu­del­la ro­kot­teel­la 56 pro­sen­tin suo­ja­te­ho va­ka­vim­pia ri­pu­li­tau­te­ja vas­taan helsinki.fi.
  41. ↑ Vieraana ripulireissu-dokumenti tekijä Jussi Nygren yle.fi. Viitattu 16.11.2017.
  42. ↑ Koura-palkitut 2017 koulutusrahastokoura.fi. Viitattu 29.4.2018.
  43. ↑ a b Villa Karon Pronssipantteri teatteriohjaaja Ritva Siikalalle ts.fi. Viitattu 7.10.2017.
  44. ↑ Tiedote: Pronssipantteri 2022 Angélique Kidjolle Villa Karo. Viitattu 31.10.2022.
  45. ↑ Pronssipantteri Villa Karo. Viitattu 5.8.2022.
  46. ↑ Villa Karon pronssipantteri Antonia Ringbomille ts.fi. Viitattu 7.10.2017.
  47. ↑ Miia Jonkalle pronssipantteri-kulttuuripalkinto Afro-Suomen historiasta vintti.yle.fi, Yle Teema. Viitattu 7.10.2017.
  48. ↑ Tapanilan raiskaustapauksesta puhunut somalinainen palkittiin Ilta-Sanomat. 17.6.2015. Viitattu 7.10.2017.
  49. ↑ Lahtelainen kirjailija Katriina Ranne palkittiin Pronssipantterilla afrikkalaisen runouden kääntämisestä ESS.fi. 2.6.2016. Viitattu 7.10.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Villa_Karo&oldid=22264756”