Avaa päävalikko

Viljo Vellonen

suomalainen maastohiihtäjä

Viljo Vellonen (24. maaliskuuta 1920 Savonlinna5. helmikuuta 1995) oli suomalainen maastohiihtäjä.

Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten hiihto
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Rumford 1950 4×10 km viesti

Rumfordin MM-hiihdoissa 1950 Vellonen hiihti toisen osuuden Suomen hopealle sijoittuneessa viestijoukkueessa ja oli 18 kilometrillä kuudes. Falunin MM-kisoissa 1954 hän sijoittui 50 kilometrillä 13:nneksi.

Seuratasolla Vellonen kilpaili Savonlinnan Jyryn ja Savonlinnan Hiihtoseuran riveissä. Hän voitti neljä TUL:n mestaruutta vuosina 1946–1948. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa hän voitti 18 kilometrillä vuonna 1949, ja samana talvena menestys jatkui voitoilla Salpausselän ja Ounasvaaran kisoissa sekä Ruotsin hiihtokisoissa Sollefteåssa.

Toisen voittonsa Ounasvaaralla Vellonen hiihti vuonna 1950 ja toisen voittonsa Ruotsin hiihtokisoissa 1952, jolloin kisapaikkana oli Falun. Salpausselän pikamatkalla hän oli kolmas vuonna 1952 ja 50 kilometrillä toinen vuonna 1953. Suomen mestaruuden hän voitti 50 kilometrillä vuonna 1952, jolloin August Kiuru hävisi hänelle minuutin ja 50 sekuntia, sekä vuonna 1953, jolloin Veikko Hakulinen jäi toiseksi lähes 1,5 minuuttia hitaampana. Ulkomailla Vellonen hiihti voittoon Chamonix'n ja Cortina d'Ampezzon 18 kilometrillä vuonna 1951 sekä Bodenin 50 kilometrillä vuonna 1953.

Vellonen oli ankkurina Suomen joukkueessa, joka voitti tammikuun lopussa 1951 Garmisch-Partenkirchenin kansainvälisten hiihtokilpailujen viestin neljän sekunnin erolla Ruotsiin. Hän hiihti samana talvena Suomen viestijoukkueessa, joka voitti Chamonix'n viestin. Chamonix'ssa hän voitti myös henkilökohtaisen 18 kilometrin kilpailun.[1] Vellonen sijoittui Sverdlovskin hiihtokilpailuissa 10. tammikuuta 1954 30 kilometrillä neljänneksikymmenenneksitoiseksi, kaksi päivää myöhemmin 15 kilometrillä kahdenneksikymmenenneksineljänneksi ja 15. tammikuuta 50 kilometrillä kolmanneksitoista.[2]

Ikämiessarjoissa Vellonen kilpaili vielä pitkään hiihdon lisäksi suunnistuksessa, jossa hän edusti Olavin Rastia. Siviiliammatiltaan hän oli kirvesmies, poliisi ja liikkeenharjoittaja.

SaavutuksiaMuokkaa

  • MM-hopeaa 4 × 10 kilometrin viestissä Rumfordissa 1950
  • MM-kisoissa kuudes 18 km:llä Rumfordissa 1950 ja 13:s 50 kilometrillä Falunissa 1954
  • SM-kultaa 18 km:llä 1949 sekä 50 km:llä 1952 ja 1953
  • TUL:n mestaruus 15 km:llä 1946, 1947 ja 1948 sekä 30 km:llä 1948 [3]
  • Salpausselän Kisojen voitto 18 km:llä 1949
  • Ruotsin hiihtokisojen 18 km:llä 1949 ja 1952

LähteetMuokkaa

  • Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto ;& Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 121–122. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 348. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  2. Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1955, s. 343. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
  3. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 158–159. Otava, 1970.