Viktor Emanuel II
Viktor Emanuel II (ital. Vittorio Emanuele II, 4. maaliskuuta 1820 – 9. tammikuuta 1878) oli Piemonten, Savoijin ja Sardinian kuningas vuodesta 1849 vuoteen 1861. 18. helmikuuta 1861 hän otti käyttöön myös arvonimen Italian kuningas, hän oli yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas. Viktor Emanuel piti tätä arvonimeä hallussaan kuolemaansa asti.
| Viktor Emanuel II | |||||
|---|---|---|---|---|---|
 | |||||
| Italian kuningas | |||||
| Valtakausi | 17. maaliskuuta 1861 – 9. tammikuuta 1878 | ||||
| Edeltäjä | Napoleon I (1814) | ||||
| Seuraaja | Umberto I | ||||
| Pääministerit |
Camillo Cavour Bettino Ricasoli Urbano Rattazzi Luigi Carlo Farini Marco Minghetti Alfonso La Marmora Luigi Federico Menabrea Giovanni Lanza Agostino Depretis | ||||
| Syntynyt |
14. maaliskuuta 1820 Torino, Sardinia | ||||
| Kuollut |
9. tammikuuta 1878 (57 vuotta) Rooma, Italia | ||||
| Hautapaikka | Pantheon, Rooma | ||||
| Puoliso |
Maria Adelhaide Rosa Vercellana | ||||
| Lapset |
Prinsessa Maria Clotilde Kuningas Umberto I Kuningas Amadeus I Prinssi Oddone Kuningatar Maria Pia | ||||
| |||||
| Suku | Savoiji | ||||
| Isä | Kaarle Albert | ||||
| Äiti | Maria Teresa | ||||
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus | ||||
| Nimikirjoitus |
 | ||||
ElämäMuokkaa
Viktor Emanuel syntyi Torinossa, Carignanin prinssin Carlo Alberton ja Itävalta-Toscanan Teresian vanhimpana poikana. Kymmenvuotiaana hänestä tuli Sardinian kruununprinssi. Sardinian ja Piemonten kuningaskunnat yhdistettiin hänen isänsä Kaarle Albertin ollessa vallassa. Kaarle Albert soti vuonna 1848 Itävaltaa vastaan, mutta kärsi tappion Novaran taistelussa seuraavana vuonna. Kaarle Albert luopui kruunusta, ja Viktor Emanuelista tuli Sardinia-Piemonten kuningas 24. maaliskuuta 1849.
Viktor Emanuelin ja hänen pääministerinsä Camillo Cavourin toimien ansiosta Sardinian kuningaskunta laajeni koko Italian kokoiseksi vuosien 1860 ja 1870 välillä. Italian yhdistymisen ansiosta Savoijin Viktor Emanuel II:sta tuli Italian kuningas Viktor Emanuel II.
Puoliso ja lapsetMuokkaa
Vuonna 1842 Viktor Emanuel II meni naimisiin serkkunsa Itävallan arkkiherttuatar Maria Adelhaiden (1822–1855) kanssa, pari sai kahdeksan lasta:
- Maria Clotilde 1843–1911, meni naimisiin Napoléon Joseph Charles Paul Bonaparten (1822–1891) kanssa.
- Umberto (1844–1900), josta tuli myöhemmin Italian kuningas.
- Amedeo (1845–1890), josta tuli myöhemmin Espanjan kuningas.
- Oddone Eugenio (1846–1866), Montferrat'n ruhtinas.
- Maria Pia (1847–1911), meni naimisiin Portugalin kuninkaan Ludvig I:n kanssa.
- Carlo Alberto (1851–1854), Chablais'n ruhtinas.
- Vittorio Emanuele (1852).
- Vittorio Emanuele (1855), Geneven kreivi.
Rosa Theresa Vercellona Guerrieri (lempinimeltään La Rosina) oli Viktor Emanuelin rakastajatar. Heille syntyi kaksi lasta. Kuningas Viktor kosi Rosaa kuningattaren kuoleman jälkeen. Italialaiset eivät olisi hyväksyneet Rosaa kuningattareksi, joten he solmivat morganaattisen avioliiton. Tällöin heidän perillisillään ei olisi kruununperimysoikeutta.[1]
LähteetMuokkaa
- ↑ Sari Miettunen: Kymmenen tarinaa rakkaudesta. Aamulehti, 23.6.2016, s. A34-A35.
| Edeltäjä: Kaarle Albert |
Italian kuningas 1861–1878 |
Seuraaja: Umberto I |