Viktar Kramarenka

valkovenäläinen arkkitehti

Viktаr Uladzimiravitš Kramarenka (valkoven. Віктар Уладзіміравіч Крамарэнка) eli Viktor Vladimirovitš Kramarenko (ven. Виктор Владимирович Крамаренко; 1945, Hrodna, Valko-Venäjän SNT) on valkovenäläinen arkkitehti ja professori. Hänet tunnetaan monien julkisten rakennusten ja taideteosten suunnittelijana. Kramarenkan tunnetuimpia teoksia ovat yhdessä arkkitehti Mihail Vinahradaun (valkoven. Міхаіл Вінаградаў) kanssa suunnitellut Minskin keskusrautatieasema (2000) ja Valko-Venäjän kansalliskirjasto (2006). [1][2]

Viktar Kramarenka syntyi Hrodnassa vuonna 1945, vähän toisen maailmansodan loppumisen jälkeen. Vuonna 1968 hän valmistui Valko-Venäjän polyteknisen instituutin arkkitehtuurin tiedekunnasta. Kramarenka työskenteli valmistumisvuodestaan lähtien valtiollisessa Belgosprojekt-instituutissa ensin arkkitehtina, vuodesta 1974 lähtien projektien johtavana arkkitehtina. Valko-Venäjän arkkitehtiliiton jäsen. Vuodesta 1971 töissä Minskprojektilla, 1980-luvulla instituutin pääarkkitehtina. Vuonna 1991, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, Kramarenka perusti oman arkkitehtitoimiston (osakeyhtiö "Arkkitehti V. V. Kramarenkon luova työpaja"), jonka johtajana hän toimii. Kramarenka on Kansainvälisen arkkitehtuuriakatemian Moskovan osaston professori ja Valko-Venäjän arkkitehtuuriakatemian akateemikko. [1][3]

Kramarenka on saanut Valko-Venäjän valtionpalkinnon kahdesti: ensin Minskin keskusrautatieaseman, sitten Valko-Venäjän kansalliskirjaston hankkeesta. Vuonna 2002 lehdistö valitsi hänet Vuoden mieheksi Valko-Venäjällä. [1][3]

Kramarenka on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.[1]

Viktаr Kramarenkan suunnittelemia teoksia muokkaa

Viktor Kramarenkan keskeisiä teoksia [4][1][3]
Teos Valmistumis-
vuosi
Suunnittelijat Sijainti Koordinaatit Kuva
Muinainen Brest, arkeologinen museo 1976 V. Kramarenka, M. Vinahradau & V. Štšarbina Brestin linnoitus, Brest, Valko-Venäjä[5] 52.0801°N, 23.6546°E  
Vintsent Dunin-Martsinkevitšin draama- ja komediateatteri[a] 1977 V. Kramarenka Ul. Sotsialistitšeskaja 105, Babruisk, Valko-Venäjä[6] 53.1382°N, 29.2264°E  
Elokuvateatteri Moskova 1980 V. Kramarenka, M. Vinahradau & V. Štšarbina Pr. Pobeditelei 13, Minsk, Valko-Venäjä[7] 53.9098°N, 27.5478°E  
Minsk on sankarikaupunki, muistomerkki 1987 V. Zankovitš; V. Jevsejev, V. Kramarenka & V. Romanenko Pr. Pobeditelei, Minsk, Valko-Venäjä 53.9159°N, 27.5381°E  
Minskin keskusrautatieasema, rautatieasema ympäristöineen 2000 V. Kramarenka & M. Vinahradau Pryvakzalnai Ploštšy 3, Minsk, Valko-Venäjä 53.8906°N, 27.5506°E  
Valko-Venäjän kansalliskirjasto ja Frantsysk Skarynan patsas[b] 2005 V. Kramarenka & M. Vinahradau[b] [8] Prospekt Nezavisimosti 116, Minsk, Valko-Venäjä[7] 53.9314°N, 27.6461°E  
  1. Nimi on alustava ja saattaa tarkentua, kun artikkeli aiheesta kirjoitetaan.
  2. a b Kansalliskirjaston kokonaisuuteen kuuluva Frantsysk Skarynan patsas on kuvanveistäjä A. Dranetsin tuotantoa.

Muita teoksia muokkaa

Tunnettuja Viktаr Kramarenkan suunnittelemia rakennuksia ja muistomerkkejä ovat myös, muun muassa:[4][1][3]

  • Parantola Belarusin terveyshoitojen rakennus (1973), Druskininkai, Liettua, yhteishanke V. Štšarbinan kanssa
  • Valko-Venäjän maatalousteknisen valtionyliopiston (BGATU) opetus- ja laboratoriorakennus (1985), Prospekt Nezavisimosti 99, Minsk, yhteistyöhanke M. Baklanovin kanssa [9]selvennä
  • Kansainvälinen kulttuurikeskus (1996), Halle, Saksa, yhteishanke A. Afanasenkon kanssa
  • Valko-Venäjän valtionyliopiston liiketalouden keskus ja Kansainvälisten suhteiden tiedekunta (1997), ul. Leningradskaja 20, Minsk[7]selvennä
  • Beltopenergon hallintorakennus (2000), per. Asanalieva 3 (?), Minskselvennä
  • Ševtšenkon puistikko ja runoilija Taras Ševtšenkon patsas (2002), Minsk
  • Suuren isänmaallisen sodan historian valtionmuseon uudisrakennus, pr. Pobeditelei, rakenteilla (2010-2014). Arkkitehdit V. Kramarenka, V. Nikitin ja A. Grišan avustajineen. Tämä kansallisesti merkittävän museon moderni uudisrakennus sijaitsee keskeisellä paraatipaikalla, aivan Minsk on sankarikaupunki -muistomerkin takana.[10] Se on tarkoitus vihiä käyttöön Itsenäisyyspäivänä 3. heinäkuuta 2014. Museorakennus on 1990-luvulla lisääntyvässä määrin high-tech -arkkitehtuuriin suuntautuneen Kramarenkan pääteoksia.

Kramarenkan arkkitehtitoimiston suunnittelutöistä useat olivat rakenteilla alkusyksyllä 2013, ja osa odottaa toteutumistaan.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Kramarenko, Viktor artdic.ru. Viitattu 23.9.2013, päivitetty 8.10.2019. (venäjäksi)
  2. S. N. Maštšeno: Minsk i okrestnosti (Minsk and Surroundings). Višeišaja škola, Minsk, 2008. ISBN 978-985-06-1420-9. (venäjäksi) ja (englanniksi)
  3. a b c d Online konferentsija s arhitektorom, laureatom Gosudarstvennoi premii Respubliki Belarus, professorom Viktor Kramarenko 27.10.2011. Belteleradiokompanija, tvr.by. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 23.9.2013. (venäjäksi)
  4. a b Biografija - Kramarenko Viktor Vladimirovitš Arhitektura i stroitelstvo, ais.by. Viitattu 23.9.2013, päivitetty 8.10.2019. (venäjäksi)
  5. Filial Arheologitšeski muzei "Brestje" Brestni oblastnoi krajevedtšeski muzei, vbreste.by. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 23.9.2013. (venäjäksi)
  6. Bobruisk. Plan goroda. Transportnaja shema. (Kartan taustapuolella palveluluettelo, mm. teatterit ja kulttuuritalot yhteystietoineen) Valko-Venäjä: Jevroferlag, noin 2009-2010. (venäjäksi)
  7. a b c Atlas Minsk. Minsk, plan goroda.. (Elokuvateatterit, kirjastot, yms on lueteltu aihehakemistossa, sivulla 60-80) Minsk, Valko-Venäjä: Belkartografija, 2009. ISBN 978-985-508-072-6. (venäjäksi)
  8. Pamjatnik F. Skorine u Natsionalnoi biblioteki minsk-old-new.com. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 27.9.2013. (venäjäksi)
  9. ([https://web.archive.org/web/20130820112017/http://www.batu.edu.by/content/odno-okno-0 Arkistoitu – Internet Archive) BGATU - Odno okno, Julkaisija BGATU, batu.edu.by, Viitattu 23.9.2013 (venäjäksi)] (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Lutšami jarkogo saljuta... Arhitektura i stroitelstvo, ais.by. Viitattu 23.9.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa