Viisipiikki
Viisipiikki (Culaea inconstans) on piikkikalojen heimoon kuuluva kala ja on sukunsa Culaea ainoa laji. Suomeen laji tuli Pohjois-Amerikasta salamatkustajana pikkubassin poikasten mukana. Ne sijoitettiin Lohjanjärven rannalla olevaan Porlan kalanviljelylaitokseen, josta laji levisi järveen.
| Viisipiikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Piikkikalat Gasterosteiformes |
| Heimo: | Piikkikalat Gasterosteidae |
| Suku: |
Culaea Whitley, 1950 |
| Laji: | inconstans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Culaea inconstans |
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Viisipiikin väritys vaihtelee harmaasta oliivinvihreään. Kutuasuinen koiras on miltei musta. Naaraan kutuasu on tummien ja vaaleiden värien vastakohtien kirjo. Iho on suomuton. Selässä on nauhamaista tai verkkomaista kuviointia. Piikkejä kalalla on nimensä mukaisesti yleensä viisi, mutta niiden määrä vaihtelee neljästä piikistä seitsemään piikkiin. Piikit ovat lyhyitä, selvästi erossa toisistaan ja hieman taaksepäin taipuneita. Viisipiikit ovat yleensä 3–6 sentin pituisia ja se muistuttaa huomattavasti kymmenpiikkiä.
Levinneisyys muokkaa
Laji on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, missä se asustaa Suurista järvistä pohjoiseen. Euroopassa kalaa ei tavata missään muualla paitsi Suomessa. Lajin kasvusta täällä ei ole tarkkaa tietoa. Sitä on kuitenkin varmuudella Porlan kalanviljelylaitoksen lammikoissa, Lohjanjärvessä sekä eräässä vihtiläisessä purossa, jonne se kulkeutui karppi-istutuksien mukana.
Ravinto ja elintavat muokkaa
Viisipiikin ravinto on monipuolista. Sille kelpaa niin äyriäiset, kotilot, madot, vesihyönteiset ja niiden toukat kuin muiden kalojen mäti ja poikaset.
Viisipiikkiä on kirkkaissa, viileävetisissä ja runsaskasvisissa puroissa ja lähdepitoisissa lammissa.
Lisääntyminen ja elinikä muokkaa
Kutuaika viisipiikeillä on kesällä, jolloin veden lämpötila alkaa olla lähellä 20 astetta. Koiras saapuu kutualueelle ja kasaa pyrstöllään halkaisijaltaan noin parisenttisen pesän, jonne se houkuttelee naaraan. Naaraan poistuttua koiras jää vahtimaan munia. Munat kehittyvät nopeasti ja ne kuoriutuvat noin viikon päästä kudusta. Koiras jatkaa poikasten vahtimista kunnes ruskuaispussi on kulutettu, minkä jälkeen poikaset hajaantuvat kasvillisuusrannoille.
Viisipiikit ovat todella lyhytikäisiä. Ne elävät korkeintaan vain 2–3 vuotta.
Merkitys ihmiselle muokkaa
Viisipiikki ei ole kalastuksen kohteena, mutta Pohjois-Amerikassa sitä käytetään yleisesti syöttikalana. Suomessakin viisipiikkien on havaittu maistuvan ainakin taimenen poikasille.
Lähteet muokkaa
- Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 201. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ NatureServe: Culaea inconstans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Culaea inconstans (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)