Vienne (joki)
Vienne (oksitaanin Limousinin murteella Vinhana) on Loiren sivujoki läntisessä Ranskassa. Se kulkee pääasiassa joen mukaan nimensä saaneiden Haute-Viennen ja Viennen departementtien, lyhyitä osuuksia myös Corrèzen, Charenten ja Indre-et-Loiren departementtien alueella, jota paitsi myös Creusen departementin raja kulkee noin 2 kilometrin osuuden Vienne-jokea pitkin. Vienne on 363,3 kilometrin pituinen. Se on Allier'n ja Cherin ohella yksi Loiren huomattavimmista sivujoista ja virtaamaltaan niistä suurin.
| Vienne Vinhana |
|
|---|---|
 Vienne Cubodrissa Valdiviennen kunnassa |
|
| Alkulähde |
Mont Audouze, Millevaches |
| Laskupaikka |
Candes-Saint-Martin, Loire |
| Maat | Ranska |
| Pituus | 363,3[1] km |
| Alkulähteen korkeus | 859 m |
| Virtaama | 210 m³/s |
| Valuma-alue | 21161 km² |
.png) Vienne kartalla |
|
Vienne alkaa Millevachesin ylängöltä ja kulkee Tourainen tasangon kautta. Se kulkee hyvin monenlaisten maisema-alueiden kautta kuten monet muutkin Ranskan keskiylängön länsiosista alkavat joet, joista tosin useimmat laskevat Garonneen (esimerkiksi Lot ja Tarn) tai sen estuaariin, Girondeen (kuten Dordogne).
Joen nimi muokkaa
Oksitaanin kielellä Viennan nimi on Vinhana, josta nimestä Frédéric Mistral (1830–1914) käytti kirjoitusasua Vignano.[2]
Varhaisia mainintoja muokkaa
Viennen rannoilla ovat käyneet monet Ranskan kuninkaat, jo Clovis.[3] Nimen vanhoja kirjoitusasuja ovat olleet 500-luvulla Vingenna (Gregorius Toursilaisen teoksessa Histoire des Francs, I, 43) ja Vingenna (Venance Fortunat'n teoksessa Carmina) sekä myöhemmin Vincenna, Vienna vuonna 800, Vicenna vuonna 901, Vinzenna vuonna 904, Vizenna noin vuonna 980, Rivière de Vyenne ja flueve de Vienne vuonna 1309 ja Fluve de Vigenne vuonna 1410.[4]. Eräässä Pariisin parlamentin päätöksessä vuodelta 1339 joki mainitaan nimellä Vinguenne.[5]. Päätöksessä mainitaan myös joen varrella sijainnut Limogesin piispojen satama, joka sijaintia ei kuitenkaan tunneta.
Etymologia muokkaa
Ernest Nègren mukaan nimi Vienne on alkujaan muodostettu esikelttiläisestä sanavartalosta *vig- sekä gallialaisesta tai mahdollisesti niin ikään esikelttiläisestä suffiksista -enna. Samoista aineksista on hänen mukaansa muodostettu myös Vingeanne-joen nimi. Sanavartalo *vig- esiintyisi myös jokien nimissä Vière ja Voire, jotka molemmat on keskiajalla kirjoitettu Vigera.[6]
Myöhemmin Marcel Villoutreix esitti, että myös Taurionin sivujoen Vigen nimi, joka vuonna 811 kirjoitettiin Vigiae, johtuisi samasta sanavartalosta *vig-.[7] L'hypothèse d'un radical *vig- est reprise par Marcel Villoutreix pour la Vienne ainsi que pour un affluent du Taurion, la Vige (Haute-Vienne), Vigiae en 811[8].
Myös Seine-Maritimen departementissa on Vienne-niminen joki. Sen nimi lienee samaa alkuperää kuin Loiren sivujoenkin, ja myös se on keskiajalla kirjoitettu Vigenna.[9].
Maantiede muokkaa
Vienne alkaa Corrèzen departementista Millevachesin ylängöltä 860-895 metrin korkeudelta merenpinnasta läheltä Audouze-vuorta. Joki saa siellä alkunsa neljän tai viiden pienen puron yhtymisestä Saint-Setiersin, Millevachesin ja Peyrelevaden kuntien raja-alueella.
Vienne on 363,3 kilometrin pituinen[1] ja laskee Loireen Candes-Saint-Martinissa.
Jokivarren kaupungit muokkaa
Suurimmat Viennen varrella olevat kaupungit ovat Saint-Léonard-de-Noblat, Limoges, Saint-Junien, Confolens, L'Isle-Jourdain, Lussac-les-Châteaux, Valdivienne, Chauvigny, Châtellerault ja Chinon. Muita yli 5000 asukkaan kaupunkeja jokivarressa ovat Le Palais-sur-Vienne, Panazol, Isle ja Aixe-sur-Vienne.
Muita kohteita muokkaa
Vienne kulkee kolmen seudullisen luonnonpuiston kautta: Parc naturel régional de Millevaches en Limousin, Parc naturel régional Périgord Limousin ja Parc naturel régional Loire-Anjou-Touraine.
Viennen varrella Civauxissa, Viennen departementissa on ydinvoimala.
Sivujoet muokkaa
Viennellä on suuri joukko sivujokia ja sivujokien sivujokia. Suurimmat niistä ovat Taurion eli Thaurion, Creuse ja sen sivujoki Gartempe sekä Clain
Vasemmalta puolelta Vienneen laskevat:
- Combade
- Auzette
- Valoine
- Briance
- Aixette
- Gorre
- le Gorret
- Grêne
- Clain
- Envigne
- Fontpoise
- Veude de Poncay
- Veude
- Bourouse
- Négron
Oikealta puolelta Vienneen laskevat:
Hydrologia muokkaa
Yläjuoksu lähteiltä Limogesiin muokkaa
Vienne alkaa Lacaux'n kukkulan juurelta kolmesta lähteestä[10], joiden korkeus merenpinnasta on 860 ja 885 metrin välillä. Aivan lähellä on Audouze-vuoren huippu 956 metrin korkeudella Millevachesin ja Saint-Setiersin kunnissa.
Joki virtaa aluksi pohjoiseen, ja pian siihen liittyy oikealta puolelta sen ensimmäinen sivujoki, Ruisseau de Vieille Maison ("Vanhan talon puro"). Sen jälkeen se kaartuu länteen ja kulkee eteläpuolitse Peyrelevaden ohi, kulkee pienen lammen kautta, minkä jälkeen siihen liittyy toinen sivujoki, "Ruisseau aux ponts". Vienne kulkee edelleen länteen, ja siihen liittyy sen ensimmäinen vasemmanpuoleinen sivujoki, "Ruisseau de Chambouox", minkä jälkeen se laskee Servièresin järveen. Sinne saapuessaan joen virtaama on 3,5 m3/s. Tällä järvellä on sen luonnollisen laskujoen, Viennen lisäksi toinenkin lasku-uoma, kastelukanava Dogole du Diable, joka johtaa Chammet'n järveen. Servièresin järvestä lähtiessään Viennen virtaama onkin vain 1,8 m3/s, kun taas kanavan virtaama on 2,3 m3/s. Pian järven jälkeen Vienneen laskee Tarnac, ja joki virtaa edelleen länteen saaden oikealta puolelta suuremman sivujoen, Chandoullen, joka alkaa Chammet'n järvestä. Dogole du Diablen lisäksi mainittuun järveen laskee myös useita puroja.
Vienne jatkuu edelleen länteen ja muodostaa Haute-Viennen ja Creusen departementtien välisen rajan. Vienne onkin seudun ainoa joki, joka kulkee Limousinin alueen kaikkien kolmen departementin kautta, joskin Creusessa siitä on vain 2 kilometrin pituinen osuus.
Vienneen laskee vielä joukko pieniä sivujokia ennen kuin se saapuu Eymoutiersiin, jonka kohdalla sen virtaama on 6,85 m3/s. Eymutiersin ja Saint-Priest-Taurionin välillä siihen laskee kaksi merkittävästi suurempaa sivujokea: Combade ja Maulde. Nekin ovat vielä pieniä verrattuna Taurioniin, joka laskee Vienneen Saint-Priest-Taurionissa. Taurionin liittymiskohdan jälkeen Viennen virtaama onkin jo 42,6 kuutiometriä sekunnissa. Joki kulkee Le Palais-sur-Viennen ja Panazolin välitse ja Limogesin halki, minkä jälkeen se poistuu departementin ylänköalueelta.
Keskijuoksu Limogesista Ingranes-sur-Vienneen muokkaa
Limogesissa Viennen poikki johtaa kahlaamo. Kaupunki sijaitsee suurimmaksi osaksi joen oikealla puolella, ja sen alueella siihen laskevat Palaisin puro ja Auzette ja Valoine. L'Aiguillessa hieman Limogesista alavirtaan Vienneen laskee Briance sekä edempänä muun muassa Aurence ja Aixette. Gabien sillan alla joen virtaama on 61 kuutiometriä sekunnissa.
Joki mutkittelee Aixe-sur-Viennen ja Saint-Junienin välillä, missä sen lähettyvillä sen kanssa yhdensuuntaisena kulkee myös Limogesin-Angoulêmen rautatie. Saint-Junieniin saakka jokilaakso on vielä syvä ja jyrkkärinteinen, mutta sen jälkeen se levenee, ja maasto on jo selvästi alavampaa kuin Ranskan keskiylängöllä.
Ennen Égagnacia Vienneen liittyy vielä useita sivujokia kuten Glane Saint-Junienissä, Gorre Saillat-sur-Viennessä ja Grène Chabanais'ssa. Exideuilin jälkeen se kääntyy jyrkästi pohjoiseen ja kulkee tähän suuntaan Cenon-sur-Vienneen sakka, jossa siihen laskee Clain. Joen tällä osuudella sen varrella sijaitsevat Confolens, Availles-Limouzine, L'Isle-Jourdain, Lussac-les-Châteaux, Valdivienne ja Chauvigny. Muutamia kilometrejä Clainin suulta alavirtaan joen varrella sijaitsee Châtellerault. Viennen vettä käytetään Civaux'n ydinvoimalan lauhdutukseen.
Lussacin kohdalla Viennen keskivirtaama on 81,7 kuutiometriä sekunnissa. Cenonin ja Ingrandesin välillä Vienneen laskee vielä useita sivujokia kuten Goire, Issoire, Blourde, Dive ja Ozon. Ozon ja varsinkin Clain tuovat jokeen runsaasti lisää vettä, ja Ingranden kohdalla sen virtaama on jo 121 kuutiometriä sekunnissa.
Alajuoksu Ingrandesista Loireen muokkaa
Ingrandesista Vienne jatkaa edelleen pohjoiseen. Tällä osuudella siihen laskee sen kaikkein suurin sivujoki, Creuse, jonka keskivirtaama on 85 m3/s.Nouâtresa, joka sijaitsee Viennen varrella hieman Creusen suulta alavirtaan, joen keskivirtaamaa ylittää jo arvon 200 m3. Siellä olevaan mittauspisteeseen kertyvät vedet 19 853 neliökilometrin laajuiselta valuma-aluleelta.[11]
Joen virtaama vaihtelee merkittävästi vuodenaikojen mukaan ja ovat suurimmillaan talvella, varsinkin tammi- ja helmikuussa, ja pienimmillään kesällä ja alkusyksyllä. Kuivina kausina virtaama pienenee keskimäärin joka viides vuosi 25 kuutiometriin sekunnissa.
Viennessä esiintyy toisinaan myös suuria tulvia. Keskimäärin joka viides vuosi sen virtaama ylittää 1700, joka kymmenes vuosi 2000 ja joka 20. vuosi 2300 kuutiometriä sekunnissa.[11] Suurin mitattu virtaama on ollut 1. tammikuuta 1962: 2480 m3/s.[11]
Viennen valuma-alueen keskimäärinen vuotuinen sademäärä on 309 millimetriä[11], mikä vastaa keskimäärin 9,2 litraa vettä neliökilometriä kohti sekunnissa.[11] Tämä vastaa suunnilleen koko Ranskan keskiarvoa, mutta on selvästi suurempi kuin Loireen pohjoispuolelta laskevien jokien kuten Sarthen tai varsinkaan Loirin valuma-alueella.
Vienne on Loiren suurin sivujoki, merkittävästi runsasvetisempi kuin Allier tai Maine.
Kuvia muokkaa
-
Viennen lähde lähellä Saint-Setiersiä -
-
t"Le Sauvage", Limousinin alueen kolmen departementin rajakivi -
Vienne lähellä Rempnat'ta -
Vienne Eymoutiers'ssa -
Vienne Limogesissa nähtynä Pont St. Martialilta -
Vienne Aixe-sur-Viennessä -
Vienne Chabanais'ssa -
Vienne Confolensissa -
Civaux'n ydinvoimala, kuvassa vasemmalla, käyttää Viennen vesiä lauhdutukseen. -
Vienne Châtellerault'ssa -
-
Viennen ja Loiren yhtymäkohta. Etualalla Vienne, taustalla Loire.
.JPG)
.JPG)
Historia muokkaa
Viennen varrella, 40 kilometriä Limogesista länteen sijaitsee Cassinomagus (nykyinen Chassenon), joka gallialais-roomalaisena aikana oli lemovikkien tärkeimpiä keskuksia. Chassenonin kylpylät kuuluivat Gallian suurimpiin ja ovat niistä parhaiten säilyneet. Niihin liittyvä Montélun temppeli oli myös yksi Gallian suurimmista.
30. marraskuuta 879 kuningas Kaarloman II voitti Hastingin johtaman pienen viikinkilaivaston.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Jeux de données et réferences: la Vienne Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l'eau. Viitattu 7.2.2022.
- ↑ Frédéric Mistral: Lou tresor dóu Felibrige ou dictionnaire provençal-français : embrassant les divers dialectes de la langue d'oc moderne. Marcel Petit C.P.M, 2005. ISBN 2-86673-113-1. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Phillipe de Villiers: Le mystère Clovis, s. 307. Pariisi: Albin Michel, 2018. ISBN 978-2-226-43775-4.
- ↑ M. L. Rédet: Dictionnaire topographique du département de la Vienne. Pariisi: Imprimerie Nationale, 1881.
- ↑ Du Cange, Carolus du Fresne: Caroli Du Fresne, Domini Du Cange, Regi à Consiliis, & Franciæ apud Ambianos Quæstoris, Glossarium ad Scriptores Mediæ & Infimæ Latinitatis : In Qvo Latina Vocabula novatæ significationis, aut usus rarioris, Barbara & Exotica explicantur, eorum Notiones & Originationes reteguntur ... ; E libris editis, ineditis, aliisque monumentis cùm publicis, tum privatis. Accedit Dissertatio de Imperatorum Constantinopolitanorum, seu de inferioris ævi, vel Imperii, uti vocant, Numismatibus.. Zunner, 1681. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ernest Nègre: Toponymie générale de la France: Étymologie de 35000 nomns de lieux, vol. I, s. 46. Geneve: Librairie Droz, 1990. ISBN 9782-600-02883-7. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Marcel Villetoureix: Nom de lieux de Limousin. Pariisi: Bonneton, 1995.
- ↑ Marcel Villetoureix, Nom de lieux du Limousin, Bonneton, Paris, 1995.
- ↑ Marianne Mulon (toim.); François de Beaurepaire: Les Noms des communes et anciennes paroisses de la Seine-Maritime, s. 4. Éditions Picard, 1979. ISBN 2-7084-0040-1.
- ↑ Un sentier pour découvrir les sources de la Vienne France 3. Viitattu 7.2.2022.
- ↑ a b c d e f Synthèse: Données hydrologiques de synthèse (1955–2016), Calculées le 08/02/2016 – La Vienne à Nouâtre archive.wikiwix.com. Viitattu 7.2.2022.