Avaa päävalikko

Vesikastanja (Eleocharis dulcis) on ruohomainen sarakasveihin kuuluva kosteikkokasvi, jonka mukulat ovat syötäviä. Marskimaalla kasvavan kasvin putkimaiset, lehdettömät korret kasvavat noin 1,5 metrin korkuisiksi. Vesikastanja kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa, ja sitä viljellään laajalti eteläisen Kiinan ja Filippiinien riisipelloilla.

Vesikastanja
Eleocharis dulcis Blanco1.15.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Luikat Eleocharis
Laji: dulcis
Kaksiosainen nimi

Eleocharis dulcis
(Burm.f.) Trin. ex Hensch.

Synonyymit

Eleocharis tuberosa

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vesikastanja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vesikastanja Commonsissa

Wasserkastanie 2.jpg
Wasserkastanien.jpg
Eleocharis dulcis.jpg

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Vesikastanja kasvattaa juurakostaan rönsymäisiä juuria joiden päässä on monesti mukula. Varret ovat pyöreitä, sylinterimäisiä ja harmaan vihreitä, 15-60 cm korkeita, 1.5-3 mm paksuja. Varsien tyvissä kellertäviä tai ruskeahkoja lehtituppia, 2-20 cm. Kukinto on tasasoukka tähkylä joka on kooltaan 1,5-4 cm pitkä, 6-7 mm paksu. [1]

KäyttöMuokkaa

Vesikastanjan mukuloita käytetään paljon aasialaisissa keittiöissä. Kasvin pienillä, pyöreillä mukuloilla on rapea ja valkoinen malto, ja ne voidaan syödä kypsentämättömänä, keitettynä, grillattuna tai säilöttynä. Kiinassa se kuuluu esimerkiksi kantonilaiseen keittiöön kuuluviin dim sum -alkupaloihin, kuten vesikastanjakakkuihin.

Vesikastanjat ovat yksiä harvoista vihanneksista, jotka säilyvät rapeina kypsentämisen ja säilönnänkin jälkeen. Tämä johtuu eräistä fenoliyhdisteistä, jotka kiinnittävät mukulan soluseinät yhteen ristisidoksilla. Sama ominaisuus on esimerkiksi maakastanjalla ja intialaisella lootuskukalla.[2]

Mukulat sisältävät 90 % kuivapainostaan hiilihydraatteja, joista tärkkelystä on 60 %. Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde. [3]

Vesikastanjaa ei pidä sekoittaa vesipähkinään.

LähteetMuokkaa

  1. Flora of China: Eleocharis dulcis efloras.org. Viitattu 11.11.2017 (englanniksi) .
  2. McGee, Harold (2004). On Food and Cooking (Revised Edition). Scribner, 308. ISBN 0-684-80001-2. 
  3. Waterchestnuts, chinese, (matai), raw NutritionData.com. CondéNet, Inc. Viitattu 31.12.2007.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.